VAPPU-webinaari: Pedagogisia työkaluja opettamisen kehittämiseen, ke 22.4.2026 klo 10–12

Webinaarissa tarkastellaan, miten kansalaisopistot voivat edistää yhteisöllisyyttä ja oppimista hyödyntämällä ajankohtaisia pedagogisia lähestymistapoja. Ohjelmassa käsitellään osallistumisen tukemista, Universal Design for Learning -ajattelua sekä pelillistämistä oppimisessa. Lisäksi osallistujat pääsevät jakamaan ja keskustelemaan omien opistojensa uusista ja innovatiivisista opetusmenetelmistä Padlet-keskustelussa.

OHJELMA

10.00 Alkusanat. Järjestösuunnittelija Henri Piirainen, Kansalaisopistojen liitto
10.05 Osallistujien Suomi – miten kansalaisopistot voivat tukea yhteisöllisyyden rakentumista. Professori Niina Junttila, Turun yliopisto
10.35 Universal design for learning. Lehtori Anu Ihanus, Karelia AMK
11.05 Tauko
11.10 Gamification of learning. Dosentti Athanasios Christopoulos. Turun yliopisto (puheenvuoro englanniksi)
11.40 Padlet-keskustelu: Millaisia uusia tai innovatiivisia opetusmenetelmiä opistolla on käytössä?

Webinaari on osa Kansalaisopistojen liiton Vastuullisuus ja pedagoginen uudistaminen -hanketta.

Tilaisuus on maksuton ja se on suunnattu Kansalaisopistojen liiton jäsenopistojen henkilöstölle.

Tilaisuus järjestetään verkossa ja siitä tehdään tallenne.

Lisätiedot:
järjestösuunnittelija Henri Piirainen
henri.piirainen@kansalaisopistojenliitto.fi / 044 761 0700

Karin kampuksen kevään valossa kylpevä aulatila ylätasanteelta kuvattuna.

Hallituksen blogi: Käyttötunteja ja täyttötunteja kansalaisopistolla

Karin kampuksen kevään valossa kylpevä aulatila ylätasanteelta kuvattuna.
Aurinkoenergiaa Kampuksen Sydänaulassa. Kuva: Mira Ellmén.

Kevätauringon noustessa yhä korkeammalle ja valoisan ajan pidentyessä huimaa vauhtia lukuvuosi alkaa jälleen kerran kääntyä loppusuoralle. Ennen kuin katseet kääntyvät kokonaan kohti seuraavaa kautta ja kurssisuunnittelu täyttää ajatukset, on luontevaa pysähtyä hetkeksi reflektoimaan mennyttä. Elinikäisen oppimisen nimissä ja myös motivaation, innostuksen ja uteliaisuuden liekin ylläpitämiseksi on tärkeää huomata sekä pienet että isommat edistysaskeleet, joita kursseillamme ja työyhteisöissämme otetaan. Uskaltautuminen uuden äärelle vaatii rohkeutta, ja joskus oman mukavuusalueen ulkopuolelle kurottaminen voi olla yllättävän haastavaa.

Rauman kansalaisopisto toimii nyt toista lukuvuotta viime keväänä käyttöön vihityllä Karin kampuksella, jossa arkea kanssamme jakavat yläkoulu ja musiikkiopisto sekä uimahalli, liikunta- ja nuorisotilat asiakkaineen ja henkilökuntineen. Takana on monta työpäiviämme rikastuttanutta hetkeä, joita Kampuksen käyttöönottovaiheessa tuntui ilmaantuvan kuin sieniä sateella. Vaikka jokaisen toimijan perustyö säilyi ennallaan, kaikki ympärillämme muuttui: upouudet tilat, lukuisia uusia työkavereita ja täysin uudenlainen toimintakulttuuri. Yhdessä tekemisen opettelu on sujunut hyvässä hengessä, sillä alusta alkaen tilasuunnittelun lähtökohtana oli yhteiskäyttö eli aamu- ja iltatoiminnan sujuva rinnakkaiselo sekä tehokkaat käyttötunnit. Kommelluksilta ei ole vältytty, mutta jo tässä kohtaa prosessia voidaan todeta, että kohtaamiset eri ikäisten kanssa ovat rikkaus ja yhdessä tekemällä näkökulma avartuu.

Uudet tilat heräävät eloon, kun käyttäjät ottavat ne omakseen. Talon henki ja tunnelma muotoutuvat ajan saatossa käyttäjiensä mukaisiksi. Olemme jo saaneet raportoida tilojen toteutunutta käyttöastetta ja paljonko erilaisia tapahtumia on vuoden aikana järjestetty. Excel-dataa on ja faktaa tapahtumista löytyy, mutta miten saisimme taulukoitua myös sen henkisen kohottumisen ja elämykset, oivallusten ilon, yhdessä tekemisen riemun ja pitkäjänteisen harjoittelun mukanaan tuoman oppimisen arvon, jota tiloissamme tuotetaan? Koneiden akkujen täyttöasteen näkee näytöltä, mutta toisin on ihmisen henkisen akuston virtavarauksen tarkistamisen laita.

Ehkäpä tulevaisuudessa saamme kansalaisopiston opetustilojen oville skannerit, joiden avulla saamme dataa siitä, kuinka paljon stressi laski, vireys nousi ja aivotoiminta aktivoitui toimintaamme osallistumisen aikana. Siihen asti pankaamme merkille käytössämme olevin keinoin kaikki se hiljainen tieto, työ ja vaiva, kevätnäyttelyihin pieteetillä valmistetut taidonnäytteet ja oppimisen, osallisuuden sekä yhdessä tekemisen tuoma ilo, jonka parissa saamme kansalaisopistoissa päivittäin työskennellä – ja virtaa riittää!

Mira Ellmén, Rauman kansalaisopiston rehtori

Leena Nissilä.

Vieraskynä: Kotimaisten kielten teemavuosi vahvistaa kielisivistystä

Leena Nissilä.

Tänä vuonna vietetään kotimaisten kielten teemavuotta. Kotimaisten kielten keskuksen 50-vuotisjuhlavuonna vietettävän teemavuoden tarkoituksena on tuoda esille kotimaisia kieliä ja niiden merkitystä yksilölle ja yhteiskunnalle.

Kielen merkitys yksilölle on valtava. Äidinkielet ja kielitaito ovat avaimia vuorovaikutukseen, tiedonvälitykseen ja oppimiseen. Erityisesti oman äidinkielen taito tuo meille voimaa, jota tarvitsemme joka päivä. On myös sanottu, että kieli on tärkein työväline ja kielitaito tärkein työelämätaito.

Myös yhteiskunta toimii kielellä. Kielen elävänä pysymistä tukevat lainsäädäntö, koulutus, omakielinen media, taide ja kaikki vuorovaikutus, jonka kohtaamme päivittäin. Yhteinen yleiskieli luo osallisuutta yhteiskuntaan ja pitää kaikki mukana. Se antaa myös mahdollisuuden ymmärtää toisiamme oikein. Ymmärrettävät viranomaistekstit ja palvelut digitaalistuneessa ja tekstivaltaisessa yhteiskunnassa ovat tärkeitä myös huoltovarmuuden kannalta.

Kotimaiset kielet ovat meillä Suomessa myös osa elävää ja muuttuvaa kulttuuriperintöämme. Kansalliskielemme suomi ja ruotsi sekä kotoperäiset vähemmistökielemme saamen kielet, karjala, Suomen romanikieli ja viittomakielet muodostavat ylisukupolvisia jatkumoita ja liittävät meidät kulttuuriin, jota elämme ja rakennamme. Kielet kiinnittävät meidät perheeseen, sukuun ja muihin yhteisöihin, joiden osaksi olemme tulleet.

Nykyään lähes jokainen meistä puhuu monia kieliä. Kielitaidosta puhuttaessa käytetään yhä useammin termiä kielivaranto. Kielivarantoon voidaan vaikuttaa kielipolitiikalla ja kielikoulutuspolitiikalla. Sen lisäksi yksilöiden omalla motivaatiolla sekä yhteiskunnassa vallitsevalla kieli-ilmapiirillä on iso merkitys. Vaikka Suomessa puhuttavien äidinkielten määrä on lisääntynyt huomattavasti muutamassa vuosikymmenessä, osa kielivarannostamme jää piiloon. Tarvitaan uudenlaisia keinoja kielten oppimisen ja käytön tukemiseksi, jotta olemassa olevaa kielivarantoa voidaan hyödyntää täysimääräisesti.

Kieltä opitaan vuorovaikutuksessa. Sanoista muodostuu merkitystä kantava keskustelu vasta yhteydessä muiden kanssa. Vallalla olevien käyttöpohjaisten kielenoppimiskäsitysten mukaan oppiminen on paljolti analogisten mallien ja säännönmukaisuuksien hyödyntämistä. Kielenoppimisessa tarvitaankin ennen kaikkea kielen käyttöä ja asioiden toistamista. Tästä syystä tarvitsemme runsaasti mahdollisuuksia erilaisiin sosiaalisiin kielenkäyttötilanteisiin. Lisäksi tarvitsemme ilmapiiriä, jossa jokainen voi harjoitella ja kokeilla kielitaitoaan. Kielivarannon kehittymisen kannalta on myös tärkeää pystyä käyttämään kaikkia kieliä, myös niitä, joita ei osaa vielä kovin hyvin. Kielen rohkeaan käyttöön ja hyvän kieli-ilmapiirin luomiseen tarvitaan kielisivistystä.

Kotimaisten kielten teemavuoden suojelijana toimii opetusministeri Anders Adlercreutz. Yhteisessä teemavuoden blogikirjoituksessamme nostimme ministeri Adlercreutzin kanssa esille kielisivistyksen merkityksen. Kielisivistyksellä tarkoitamme kielten ja kielenkäyttäjien sekä erilaisten kielitaitojen arvostamista. Se on halua ymmärtää oikein ja taitoa kannustaa yrittämään. Se on luottamusta toisen kehittyvään kielitaitoon ja sen tiedostamista, että kieltä oppiva ymmärtää aina enemmän kuin osaa itse tuottaa.

Kotimaisten kielten teemavuonna voi järjestää tapahtumia ja levittää moni- ja rinnakkaiskielisyyden sanomaa. Sekä oppilaitoksissa että kotisohvilla voi myös ratkoa tuoreita Kotuksen laatimia tiedonhakutehtäviä. Lämpimästi tervetuloa viettämään kotimaisten kielten teemavuotta!

Teksti: FT, dosentti Leena Nissilä, johtaja, Opetushallitus / Kotimaisten kielten keskus
Kotimaisten kielten keskus on toiminut Opetushallituksen osastona vuoden 2026 alusta lähtien.

Kuva: Joni Villanen

Tutustu Kotimaisten kielten teemavuoden materiaaleihin!

Tiedonhakutehtävät suomeksi
Lär dig mer om språk, namn och dialekter!
Kotimaisten kielten 50-vuotisjuhlajulkaisu

Ilmoita oma tapahtumasi Kotimaisten kielten teemavuoden ohjelmatarjonnan osaksi täällä.

Työllisyyden ja ohjauksen edistäminen kansalaisopistossa -webinaari, pe 17.4.2026 klo 9–12

Kansalaisopistot tekevät monenlaista yhteistyötä työllisyysalueiden ja -palveluiden kanssa. Webinaarissa tarkastelemme TE24-uudistuksen vaikutuksia, opistojen ja työllisyysalueiden yhteistyön nykytilaa sekä konkreettisia toimintamalleja eri puolilta Suomea.

Aamupäivän aikana kuullaan muun muassa tuoreita tuloksia kansalaisopistoille tehdystä työllisyyspalvelukyselystä. Lisäksi kuullaan opistojen kokemuksia ohjaavasta toiminnasta sekä käytännön esimerkkejä työllisyyttä tukevista palveluista ja ratkaisuista.

OHJELMA

09.00 Avauspuheenvuoro. Toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen, Kansalaisopistojen liitto
09.10 TE24 uudistus. Johtaja Aki Ruotsala, Kympin työllisyysalue
09.30 Kansalaisopistojen työllisyyspalvelukyselyn antia. Järjestösuunnittelija Henri Piirainen, Kansalaisopistojen liitto
09.50 Ohjaava kansalaisopisto työllisyyden tukena – kehittämistä ja käytännön esimerkkejä Seinäjoelta. Rehtori Teppo Latvanen, projektikoordinaattorit Yrjö Uurtimo ja Heli Orava, Seinäjoen kansalaisopisto
10.20 Tauko
10.30 Kansalaisopistot kehittämässä Kymenlaakson työllisyyttä. Rehtori Ulla Tommiska, Kouvolan kansalaisopisto ja rehtori Sanna Gango ja kehittämispäällikkö Johanna Lauhkonen, Kymenlaakson opisto.
10.50 Opistoyhteistyö Kympin työllisyysalueen kanssa. Rehtori Mari Takamaa, Lapuan kansalaisopisto.
11.10 Porvoon Kombi yhteistyötä rakentamassa. Rehtori Annelie Åkerman-Anttila, Porvoon kansalaisopisto
11.30 Työttömien seteli ohjaa opiston kursseille. Rehtori, Päivi Remes, Kivalo-opisto.
11.40 Padletin purkua ja yhteistä keskustelua

Tilaisuus päättyy klo 12.

Järjestämme tilaisuuden verkossa Microsoft Teams -alustalla ja teemme siitä tallenteen. Tilaisuus on maksuton ja se on suunnattu Kansalaisopistojen liiton jäsenopistojen henkilöstölle.

Lisätiedot:
järjestösuunnittelija Henri Piirainen
henri.piirainen@kansalaisopistojenliitto.fi / 044 761 0700

Hallituksen blogi: Yksinäisyys ja ostrakismi syövät ihmisyyttä

Ihmisen syvimpään, inhimilliseen olemukseen sisältyy perustarve kuulua ryhmään ja kokea yhteyttä muihin ihmisiin. Tämän ”laumavietin” pohjalta me myös vertaamme itseämme muihin, muodostamme minäkuvaa ja olemme olemassa. Jos oma lauma ja läheiset ihmiset puuttuvat, kokemus itsestä muuttuu näkymättömäksi. Omat turvalliset ihmissuhteet, tunne ryhmään kuulumisesta sekä arvostuksen saaminen muilta ovat myös hyvinvoinnin perusta. Kuulostaako itsestäänselvyydeltä? Ehkä, mutta valitettavasti sitä se ei aina ole.

Olen saanut etuoikeutettuna osallistua valtakunnan ensimmäiseen, lähes lukuvuodenmittaiseen Osallistujien Suomi -valmennusohjelmaan Tampereen kaupungin tuella. Ohjelma on paitsi antanut hurjasti tietoa ja näkemystä myös avannut silmiäni ymmärtämään yksinäisyyden ja ostrakismin ongelmatiikkaa ja osallisuuden ja yhteisöllisyyden merkitystä ihan uudella tavalla.

Valmennusohjelmassa opin, että tutkittua tietoa ilmiöstä on paljon. Myös yksinäisyyttä ja osallisuutta mittaavia kyselyitä tekevät monet tahot. Yksinäisyyden kokemuksen käyrät ovat liian korkealla, ja se uhkaa hyvinvointiamme. Esimerkiksi Suomen Punaisen Ristin yksinäisyysbarometrin (2025) mukaan maassamme kuusi kymmenestä kokee yksinäisyyttä ja lähes seitsemän kymmenestä eristäytyneisyyden tunteita ainakin joskus. Kouluterveyskyselyn tulokset puolestaan kertovat, että Tampereella reilu 10 % nuorista sekä hyvinvointikyselyn mukaan 18 % aikuista tuntee itsensä yksinäiseksi.

Tutkimukset osoittavat myös yksinäisyyden kokonaisvaltaisen yhteyden elämänlaatuun, terveyteen ja tyytyväisyyteen: yksinäiseksi itsensä kokevat tuntevat muita useammin itsensä henkisesti kuormittuneeksi, terveydentilansa heikommaksi ja toisaalta onnellisuutensa ja elämänlaatunsa muita heikommaksi. Yksinäisyyden ja ulkopuolelle sulkemisen kokemukset korreloivat vahvasti myös lukuisiin yksilöllisiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin, toimien usein juurisyynä hyvinvoinnin haasteisiin.

Yksinäisyys on ihmiselle myrkkyä. Muun muassa stressihormonien erityksen lisääntymisen kautta se johtaa immuunipuolustuksen heikentymiseen, eliniän lyhentymiseen, aivojen toiminnan, muistin ja oppimiskyvyn heikkenemiseen sekä mielialaoireiluun. On osoitettu, että puute sosiaalisista kontakteista nostaa ennenaikaisen kuoleman riskiä enemmän kuin tupakointi, alkoholi, liikkumattomuus, ylipaino ja ilmansaasteet. Pitkittyessään ulkopuolisuus ja yksinäisyys alkavat muuttaa ihmisen sosiaalista käyttäytymistä ja tunne-elämää siten, että siitä syntyy itseään toteuttava negatiivinen kehä. Myös lapsena koettu yksinäisyys näyttää ennustavan yksinäisyyden todennäköisyyttä myöhemmin elämässä, aikuisenakin.

Edellä kuvatut faktat ovat olleet varsin pysäyttäviä, jopa ikuiselle sivistys- ja kasvatusoptimistille – osallisuuttahan me kansalaisopistoissa tuotamme ja pähkäilemme joka päivä. Silmäni aukesivat, mielenrauhani järkkyi, eikä elämä enää palaa entiselleen koulutuksessa saamani tiedon ja ymmärryksen jälkeen. Yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemusten vaikutukset ovat todella hurjia: ne tulevat paitsi kalliiksi yhteiskunnalle myös näivettävät ihmisyyttä aiheuttaen inhimillistä kärsimystä ja arvottomalta tuntuvaa elämää. Yksilökeskeisyyden ja yksin pärjäämisen kulttuuri on kerta kaikkiaan tullut tiensä päähän. Asialle on voitava tehdä jotain!

Koulutusohjelmaan on kuulunut myös yksinäisyyttä torjuvien ratkaisujen mallintaminen ryhmätyönä tehdyissä kehittämishankkeissa. Näitä tuloksia esitellään huhtikuussa eduskunnan Osallistujien Suomi -seminaarissa. Tahtotila on uskottava, aika näyttää, mihin ideat tulevaisuudessa johtavat. Myös Tampereen kaupungin strategiassa (2025–2029) ja hyvinvointisuunnitelmassa (2026–2029) yhteisöllisyys, osallisuus ja saavutettavuus ovat merkittävässä roolissa. Ehkä olemme luomassa edelläkävijyyttä yksinäisyyden torjumisessa, mutta isokin muutos voi alkaa pienistä teoista, oivalluksista ja kysymyksistä.

Itse jäin miettimään, onko meidän sinänsä osallistava, omaehtoista oppimista ja toimijuutta tarjoava kansalaisopistomme tavoittanut yksinäisyysilmiön ytimen ja löytänyt kaikki mahdolliset työkalut sen torjumiseen. Osaammeko tunnistaa yksinäisyyden ja ostrakismin ympärillämme? Pystymmekö tavoittamaan myös ne, joille yksin jäämisen kokemus tekee jo niin kipeää, että on vaikea tulla oma-aloitteisesti ryhmään? Miten me sanoitamme toimintaamme? Houkuttelemmeko yhteiskunnan vallitsevaan tapaan lähinnä yksilökeskeisesti toteuttamaan itseään ja oppimaan uutta nimenomaan omia päämääriä varten – vai kutsummeko ihmisiä opistoon myös rakentamaan kestävää, yhteisöllistä toimijuutta ja yhteistä hyvää?

Entä miten käytännössä edistämme ja tuemme opistossa syntyviä yhteisöjä ja ryhmiä, jotka täyttävät osallistujien vastavuoroisen yhteenkuulumisen tarpeita sekä mahdollisuutta olla hyödyksi myös muille? Monelle opisto on jopa ainoa paikka muiden ihmisten kohtaamiseen. Jokainen ansaitsee tulla nähdyksi ja kuulla ajoittain kysymyksen ”Mitä sinulle kuuluu?” Mutta ryhmässäkin voi kokea yksinäisyyttä. Mistä tiedämme, onko yksin oleminen ja ryhmästä vetäytyminen tietoisesti itse valittua tai hetkellistä vai onko se pitkällisen hienovaraisen ulosjättämisen ja -jäämisen tai piinallisen ulkopuolisuuden tunteen tulosta? Sekin voi selvitä kysymällä ja ihan arkisella vastavuoroisella kohtaamisella.

Mietin, olisiko opistojen – ja muidenkin, varsinkin julkisten palveluiden ja toimijoiden – syytä myös systemaattisesti arvioida toimintansa ja päätöstensä yhteisöllisyysvaikutuksia. Kenties siten saisimme arvokasta itsearviointitietoa toiminnan kehittämiseen ja tekisimme siitä entistä helpommin saavutettavaa. Kerätyllä arviointitiedolla voisimme myös tehdä työtämme ja palvelumme tarvetta näkyvämmäksi toiminnan ylläpitäjille ja rahoittajille.

Voisiko Suomessa syntyä sellainen yhteisöllisyyden tahtotila, toimijuuskulttuuri sekä niin konkreettiset työtavat, ettei elintilaa yksinäisyydelle ja ostrakismille syntyisi?

Voit tutustua edellä mainittuun Osallistujien Suomi – kansallinen osallisuuden vahvistamisen ja yksinäisyyden vähentämisen pitkän aikavälin ohjelmakokonaisuuteen sekä liittyä uutiskirjeen tilaajaksi verkossa.

Teksti: rehtori Maija-Liisa Gröhn, Tampereen seudun työväenopisto
Valokuva: Suvi Sillvan

VAPPU-webinaari: Moderni ja vastuullinen kurssisuunnittelu, ke 18.3.2026 klo 13–15

Webinaarissa keskustellaan modernista ja joustavasta kurssisuunnittelusta, jossa kurssit julkaistaan ja ilmoittautuminen avataan heti, kun mahdollista. Webinaarissa kuullaan opistojen kokemuksia joustavaan suunnitteluun siirtymisestä ja sen vaikutuksista. Lisäksi pohditaan mitä tarkoittaa vastuullisuus kurssisuunnittelussa ja miten sitä voisi lisätä. Webinaarissa käsitellään myös sosiaalisen vastuullisuuden näkökulmaa erityisryhmien kurssisuunnittelun osalta.

Ohjelma

13.00 Miksi kurssien oikeanlainen sanoittaminen on olennaista? Toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen, Kansalaisopistojen liitto
13.15 Kurssisuunnittelu Helsingin työväenopistossa. Rehtori Ville Ylikahri
13.45 Erityisryhmien kurssisuunnittelu. Johanna Huhtala Tukena-säätiö
14.15 Tauko
14.20 Tietopohjainen ja joustava kurssisuunnittelu Omniassa Espoon työväenopistossa. Koulutuspäällikkö Heli Mäkeläinen
14.50 Keskustelua modernista kurssisuunnittelusta
15.00 Tilaisuus päättyy

Webinaari on osa Kansalaisopistojen liiton Vastuullisuus ja pedagoginen uudistaminen -hanketta.

Tilaisuus on maksuton ja se on suunnattu Kansalaisopistojen liiton jäsenopistojen henkilöstölle.

Tilaisuus järjestetään verkossa ja siitä tehdään tallenne.

Lisätiedot:
järjestösuunnittelija Henri Piirainen
henri.piirainen@kansalaisopistojenliitto.fi / 044 761 0700

VAPPU-webinaari: Selkeä ja virheetön kieli viestinnässä, ti 10.3.2026 klo 10–11.30

Selkeä kieli tarkoittaa helposti luettavaa ja ymmärrettävää yleiskieltä, jossa asiat esitetään suoraviivaisesti ilman tarpeetonta ammattisanastoa tai monimutkaisia rakenteita. Kun viesti on selkeä, se tavoittaa kohderyhmänsä paremmin, vähentää väärinymmärrysten riskiä ja helpottaa olennaisen tiedon omaksumista. Selkeä kieli on ammattitaitoisen viestijän tärkein työkalu.

Virheettömyys tukee selkeää viestintää ja vahvistaa viestin uskottavuutta, mutta täydellisyyden tavoittelun ei pidä muodostua kirjoittamisen esteeksi. Huolellinen kieli on hyvä päämäärä, mutta yksittäinen pilkkuvirhe ei ole kohtalokas, jos viesti välittyy muuten ymmärrettävästi. Kielenhuoltoon kannattaa silti aina panostaa!

Selkeä ja virheetön kieli viestinnässä -webinaarissa aihetta avaa Henri Satokangas, filosofian tohtori ja suomen kielen dosentti Kotimaisten kielten keskuksesta. Webinaari jakautuu kahteen erilliseen puheenvuoroon, joiden välissä pidämme lyhyen tauon.

Selkeä kieli viestinnässä

Ensimmäinen puheenvuoro pureutuu siihen, miten kirjoitetaan selkeästi: kuinka vältetään monimutkaisia rakenteita ja tehdään tekstistä luettavampaa. Lisäksi paneudutaan keinoihin, joilla teksti huomioi lukijan: kuinka kuljetetaan tekstin punaista lankaa, nostetaan olennainen esiin ja suunnitellaan esittämisjärjestys lukijan tiedontarpeen mukaan. Puheenvuorossa käsitellään myös verkkotekstien silmäiltävyyttä sekä selkeän kielen ja selkokielen eroa.

Viestijän kielenhuoltoa

Toisessa puheenvuorossa käydään läpi ajankohtaisia kielenhuollon kysymyksiä ja esitellään ratkaisuja pulmiin, joita käsitellään usein Kotuksen kielineuvonnassa.

Tilaisuus on maksuton ja suunnattu Kansalaisopistojen liiton jäsenopistojen henkilöstölle. Webinaari järjestetään verkossa Teams-alustalla, ja siitä tehdään tallenne, joka on katsottavissa kuukauden ajan (10.4.2026 klo 23.59 asti). Webinaari toteutetaan osana Vastuullisuus ja pedagoginen uudistaminen -hanketta.

Ilmoittautuminen päättyy tuntia ennen tapahtuman alkua (10.3. klo 9). Lähetämme osallistumislinkin ilmoittautuneille muutama päivä ennen tilaisuutta sekä muistutuksena tapahtumapäivän aamuna.

Juhlistamme webinaarillamme myös kotimaisten kielten teemavuotta 2026! Voit lukea teemavuodesta lisää Kotuksen sivuilta.

Lisätiedot
Viestintäkoordinaattori Virpi Vedenkannas
virpi.vedenkannas@kansalaisopistojenliitto.fi / 040 573 1620

Laura Hartikainen melomassa kanootilla järvellä.

Hallituksen blogi: Tuomiopäivän jälkeen meille voi käydä ihan hyvin

Laura Hartikainen melomassa kanootilla järvellä.

Työ- ja elinkeinoministeriön työvoiman maahanmuutto- ja kotoutumisyksikkö järjesti 13.1. sidosryhmätilaisuuden, jonka jälkeen varmasti moni pitkän linjan vapaan sivistystyön toimija, erityisesti omaehtoisen kotoutumiskoulutuksen järjestäjien joukosta, henkäili syvään.

Siellä se oli hallituksen lakiesityksessä: vapaan sivistystyön järjestämälle luku- ja kirjoitustaidon koulutukselle ja omaehtoiselle kotoutumiskoulutukselle ylipäänsä ei enää jatkossa kohdenneta 100 % valtionosuusrahoitusta eikä omaehtoisena kotoutumiskoulutuksena ole mahdollista järjestää vaikkapa suomen kielen ja työelämätaidon opetusta edes 57 % valtionosuuden puitteissa, sillä työvoimaviranomainen ei enää tue vapaan sivistystyön järjestämää omaehtoista kotoutumiskoulutusta kotoutumislain perusteella koulutukseen osallistujille. Myös aikuisten perusopetusta ravisteltiin esityksessä isosti, kun esityksen mukaan aikuisten perusopetuksen opiskelijoista jatkossa pääsääntöisesti vain alle 30-vuotiaiden opintoja tuetaan kotoutumislain perusteella.

Jonkinlaista tuomiopäivää ja valmistelevan työryhmän TEM-johtoista esitystä oli ehditty odottaa, eikä esityksen sisältö tullut täytenä yllätyksenä, sillä kotoutumiskoulutuksen järjestämisen yksikanavaisuudesta puhuttiin jo hallitusohjelmassa. Silti oma ensireaktioni oli tyhjä takki enkä saanut ravisteltua hihansuista kovin rakentavia ideoita. Ajatuksissa kiersi, kuinka paljon tehtiin työtä, että yhteistyökuviot ja prosessit työvoimaviranomaisten ja muiden toimijoiden kanssa saatiin sujumaan ja kotoutujaopiskelijat osaksi oppilaitosten arkea. Miten taitavia opettajia ja eettisesti toimivia ammattilaisia vapaan sivistystyön piirissä työskentelee! Suomeen kotoudutaan työllä, okei, mutta minkälaisessa yhteiskunnassa aikuisen ihmisen luku- ja kirjoitustaito ja aikuisten perustaidot ylipäänsä voidaan arvioida pelkästään työvoimapoliittisesta näkökulmasta? Riittääkö kotoutumispalvelujen rahat myös heikoimmille luku- ja kirjoitustaidon oppijoille?

Mutta eteenpäin, sanoi mummokin lumessa. Kotoutumiskoulutuksen järjestämisvastuu on siis kunnilla, ja ainakin kunnallisille kansalaisopistoille voi jatkossakin tulla kotoutumiskoulutuksen tehtäviä. Vapaan sivistystyön omaehtoisen kotoutumiskoulutuksen mahdollisesta päättymisestä huolimatta haluaisin olla toiveikas. Aivan varmaa on, että jatkossakin kansalaisopistoja tarvitaan maahan muuttaneiden kotoutumisen tukena – olkoon sitten kohderyhmänä työssä käyvät ja työvoiman ulkopuolella olevat. Jatkossakin kansalaisopistot voivat tukea uusia suomalaisia ketterällä koulutussuunnittelulla ja monipuolisella yhteistyöllä kunnan muiden toimijoiden sekä kansalaisopistoverkoston kanssa.

Elämää oli jo ennen v. 2018 alkanutta Umako-rahoitusta ja kansalaisopistot olivat jo tuolloin kunnissa laajasti verkostoituneita ja relevantteja tekijöitä paikallisten kotouttamisohjelmien toimeenpanijoina. Esim. varhaiskasvatuksen ja järjestöpuolen kanssa kotivanhemmille on järjestetty ja järjestetään suomen kielen opetusta ainakin isommissa kaupungeissa. Osaamisperusteisuus, jatkuva oppiminen ja erilaiset hankkeet ovat tuoneet henkilöstölle osaamista, jonka avulla voidaan palvella monipuolisesti yhä laajempaa kohderyhmää. Maahan muuttaneet kuntalaiset ovat asiakkaitamme ja opiskelijoitamme, joten toivon, että voimme pitää heidän toiveensa ja tarpeensa mielessä, kun kehitämme suomi toisena kielenä -opetusta tai mitä tahansa muuta opetusta ja kurssitoimintaa.

Niin kauan kun lakiesitystä ei ole toimeenpantu jatkamme vst:n oppilaitoksissa omaehtoisen kotoutumiskoulutuksen järjestämistä. Jos vuoden 2027 alusta alkaen tämä tehtävä muuttuu, niin se on myös uuden alku.

Teksti: Laura Hartikainen

Kirjoittaja on pitkän linjan kansalaisopistolainen, joka toiminut S2-suunnittelijaopettajana, koulutusvastaavana, koulutuspäällikkönä ja rehtorina kansalaisopistossa Espoossa ja Helsingissä. Viimeisen reilun vuoden hän on työskennellyt STEP-kansanopistossa koulutuspäällikkönä, vastuualueina aikuisten perusopetus, kotoutumiskoulutus ja opistovuosi oppivelvollisille -koulutus.

Kuva: Pekka Leppälä

Kansalaisopistojen liiton standaari kukka-asetelman vieressä.

Lähetä ehdotuksesi vuoden 2026 kansalaisopistopalkinnon saajaksi!

Kansalaisopistopalkinto myönnetään taholle tai henkilölle, joka on työssään, luottamustoimessaan tai vapaa-ajallaan edistänyt aktiivisesti ja esimerkillisesti kansalaisopistojen tunnettuutta tai opistoissa tehtävää kansansivistystyötä. Palkinto jaetaan joka kolmas vuosi Kansalaisopistojen liiton liittokokouksen yhteydessä, ja sen saajasta päättää liiton hallitus.

Vuonna 2023 kansalaisopistopalkinto päätettiin myöntää kansalaisopistojen koko henkilökunnalle korona-ajan selviytymisestä. Ehdotuksen perustelut olivat seuraavat:

Korona-aikana opistot loivat etäopetus- ja etäopiskelukonseptin sellaisissakin ainealueissa, joissa se aiemmin tuntui ihan mahdottomalta. Tämä prosessi mullisti pysyvästi totutun vapaan sivistystyön pedagogiikan. Tästä taikatempusta koko opistoväki ansaitsee kollektiivisen kansalaisopistopalkinnon!

Seuraava kansalaisopistopalkinto jaetaan Seinäjoella 11.–12.6.2026 pidettävässä liittokokouksessa. Ehdotuksia palkinnonsaajaksi voi jättää sähköisellä lomakkeella 16.2.–15.3.2026.

Lisätiedot
toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen
040 741 0641, jaana.nuottanen@kansalaisopistojenliitto.fi

Vieraskynä: Oppimisen ilo vahvistaa mielen hyvinvointia ikääntyessä

Mielen hyvinvointi on hyvän ikääntymisen perusta. Sen vahvistamisessa päivittäiset teot ja valinnat ovat olennaisia. Viisi vaikuttavaksi osoitettua tapaa mielen hyvinvointiin kannattaa kiinnittää osaksi omaa arkea. Vaali siis mahdollisuuksia liikkumiseen, toisten ihmisten kohtaamiseen, hetken huomaamiseen, uuden oppimiseen ja hyvän tekemiseen.

Uuden oppimisella on tärkeä merkitys mielen hyvinvoinnille ikääntyessä. Oppiminen tukee henkilökohtaista kasvua ja kehittymistä, joka jatkuu läpi elämän. Oppimisen kokemukset avartavat tietämystämme, kehittävät kykyjämme, avaavat uusia näkökulmia, synnyttävät oivalluksia ja syventävät ymmärrystämme itsestämme ja maailmasta. Oppiminen ravitsee kasvun asennetta eli uskoa kykyjen ja taitojen kehittämisen mahdollisuuksiin.

Oppiminen tekee monin tavoin hyvää. Se tuo arkeen rikasta sisältöä ja vahvistaa merkityksellisyyden tunnetta. Oppimiseen liittyy usein tavoitteiden asettaminen, joihin pyrkiminen ja pääseminen luo parhaimmillaan onnistumisen kokemuksia sekä rakentaa itsearvostusta ja myönteistä minäkuvaa. Oppiminen voi myös auttaa löytämään uusia mielenkiinnon kohteita, tiedostamaan paremmin omia taitoja, kykyjä ja vahvuuksia sekä tutustumaan omiin mahdollisuuksiin. Se on väylä syventää itsetuntemusta.

Oppiminen vahvistaa kukoistusta ja elinvoimaa sekä ruokkii luovuutta ikääntyessä. Oppimisen polulla voi kokea monia myönteisiä tunteita ja nautintoa itseä kiinnostavaan teemaan ja tehtävään uppoutumisesta. Silloin kun oppimisen äärellä ollaan yhdessä toisten kanssa, tukee kokemusten jakaminen ja yhteenkuuluvuuden tunne sen hyvää tekeviä vaikutuksia. Vuorovaikutustaidot ja myötätuntoinen suhtautuminen voivat vahvistua sekä yksinäisyyden kokemukset lievittyä. Oma oppiminen rikastuu yhteisöllisyyden myötä.

Oppimista tapahtuu monien reittien kautta. Ikääntyessä karttuva elämänkokemus kuvaa elämästä oppimisen polkua. Ikääntyneillä ihmisillä on kokemuksen tuomaa pääomaa, ikäpotentiaalia, jossa kiteytyy ikääntymisen mukanaan tuoma hyvä: vuosien myötä vahvistuva elämänymmärrys, selviytymiskyvykkyys, ongelmanratkaisutaidot, hyväksyvä suhtautuminen ja myötätunto sekä myönteiseen suuntaamisen kyky. Omaa elämäntarinaa voi katsoa taaksepäin ja pohtia kokemuksista oppimisen merkitystä tässä hetkessä ja tulevaisuuden kannalta.

Oppimisen polut ovat aina yksilöllisiä. On tärkeä tunnistaa, mikä itselle on merkityksellistä, mikä itseä kiinnostaa ja mihin omat vahvuudet kutsuvat. Uteliaisuus uudelle on luonteenvahvuus, joka ikääntyessä on oivallinen innoittaja oppimiselle. Oppimisen polulla kannattaa nauttia koko matkasta. On tärkeää pitää mieli avoimena, suunnata rohkeasti kohti uusia kokemuksia ja oppimisen mahdollisuuksia sekä jakaa oppimastaan muille. Näin saatu hyvä kertautuu ja on iloksi toisille. Nauti siis oppimisen ilosta – yhdessä toisten kanssa!

Teksti: Johtava asiantuntija Sirkkaliisa Heimonen, MIELI Suomen Mielenterveys ry
Valokuva: Pia Inberg

MIELI ry:n koulutuksista tietoa hyvän ikääntymisen tueksi

Hyvinvoiva mieli -koulutus tarjoaa tietoa mielen hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä ja tukee viiden mielen hyvinvointia vahvistavan tavan soveltamista omaan arkeen. Ikääntyessä mielen hyvinvointiin liittyvä tietotaito on tärkeä pääoma. Mielen hyvinvointi myötävaikuttaa moneen: elämänlaatuun, ihmissuhteisiin, selviytymiseen haasteita kohdatessa sekä elämäniloon ja luottavaiseen oloon. Tervetuloa oppimaan mielen hyvinvoinnin vahvistamisen mahdollisuuksista: Hyvinvoiva mieli -koulutus – MIELI ry