Väestön ikääntyminen on yksi yhteiskunnan suurimmista haasteista. Se on tunnistettu tekijä myös kansalaisopistoissa, joiden yhtenä tarkoituksena on auttaa ikääntyviä pysymään mukana yhteiskunnan muutoksissa. Ikääntyminen liittyy myös luustoon, sillä luuston haurastuminen, osteoporoosi ja arjen tilanteissa syntyvät murtumat lisääntyvät voimakkaasti väestön ikääntyessä.
Järjestötyöntekijää ilahduttaa, että Kansalaisopistojen liiton toimintasuunnitelman yhtenä ydintehtävänä on kehittää uusia yhteyksiä eri puolille yhteiskuntaa ja edistää yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Tähän moni järjestö, osteoporoosia sairastavien potilasjärjestö Luustoliitto mukaan lukien, on lähdössä mielellään mukaan.
Hoitamattoman osteoporoosin hinta on korkea
Osteoporoosi aiheuttaa vuosittain 45 000 murtumaa. Kaksi kolmesta naisesta ja yksi seitsemästä miehestä saa loppuelämänsä aikana osteoporoottisen murtuman, jonka jälkeen riski uuteen murtumaan on 2–4-kertainen. Suomessa osteoporoosia sairastaa noin 336 000 henkilöä. Pienentynyt luuntiheys on noin 44 %:lla 65 vuotta täyttäneistä. (Osteoporoosi Käypä hoito -suositus ja Scope 2021 -tutkimus).
Yleensä osteoporoosi on ensimmäiseen murtumaan saakka oireeton ja diagnoosi tulee yllätyksenä. Moni voi saada diagnoosin lääkärin lähettämänä tekstiviestinä, eikä hän välttämättä ymmärrä omaa sairauttaan eikä tarvittavia toimia luustonsa kunnon edistämiseksi. Osteoporoosin hyvä hoito edellyttää tavoitteellista omahoidon ohjausta ja tukea. Tueksi muutoksiin tarvitaan tietoa sekä konkreettista tukea ammattilaisilta.
Vaikuttavaa osteoporoosin omahoidon tukea Luustokursseilla
Luustokurssi on Luustoliiton kehittämä ja ylläpitämä toimintamalli osteoporoosia sairastaville. Sen avulla julkisen sektorin sosiaali-, terveys- tai liikunta- ja hyvinvointialan ammattilaiset voivat tukea asiakkaitaan omannäköiseen arkeen osteoporoosista huolimatta. Maksuttomasta koulutuksesta ja sen materiaaleista saa täyden valmiuden kurssin ohjaamiseen alusta loppuun asti. Lähtemällä mukaan yhteistyöhön sitoutuu käyttämään toimintamallia Luustoliiton määrittelemällä tavalla (esimerkiksi ohjaajakoulutus, materiaali, kurssin ohjaaminen, arviointi- ja tilastotietojen kerääminen sekä niiden toimittaminen Luustoliittoon).
Ohjaajakoulutukseen osallistumisen reunaehtona on, että järjestää ainakin yhden Luustokurssin toimipaikassaan vuoden sisällä ohjaajakoulutuksesta. Julkisen ja kolmannen sektorin, eli ei-kaupallisten toimijoiden yhteistyönä toteutettu kurssi yhdistää ammattilaisohjauksen ja vertaistuen.
Keskeistä kursseilla on osteoporoosin tavoitteellinen omahoidon ohjaus ja tuki, jonka avulla asiakkaat pystyvät siirtämään kurssilla saamansa tiedon arjen taidoiksi ja pysyviksi muutoksiksi elämässään. Näin voidaan tukea osteoporoosin omahoidon toteuttamista ja tarvittavien elintapamuutosten tekemistä.
Tarjoamalla osteoporoosia sairastaville omahoitoa tukevia kursseja autetaan sairastavaa oman toimintakykynsä ja terveytensä pitkäaikaiseen ylläpitämiseen. Kurssien avulla voidaan ehkäistä kaatumisia ja murtumia sekä voidaan edistää parempaa ja mielekkäämpää arkea.
Julkisen sektorin vuoden suurin foorumi Kuntamarkkinat järjestetään 17.-18.9.2025 Kuntatalolla Helsingissä.Tapahtuman teemana on “Yhdessä kohti kestävää tulevaisuutta.”
Kuntamarkkinoiden kaksipäiväinen ohjelma pulppuaa ideoita sekä tarjoilee monipuolista ja ajankohtaista tietoa ja kiinnostavia kohtaamisia Kuntamarkkinoiden kumppanien kanssa. Kansalaisopistojen liitto on tavattavissa keskiviikkona 17.9. klo 9–16 ja torstaina 18.9. klo 9–15 Kuntatalon kolmannessa kerroksessa osastopaikalla 3S14. Tervetuloa tapaamaan meitä!
Kuntamarkkinoille osallistuminen edellyttää ennakkoilmoittautumista. Tapahtuma ja sen ohjelma ovat ilmaisia kaikille julkisen sektorin, kuntien ja hyvinvointialueiden valtuustojen jäsenille, valtakunnallisten yleishyödyllisten järjestöjen ja yhdistysten edustajille sekä tapahtuman yhteistyökumppaneille ja median edustajille. Muiden organisaatioiden edustajat ja yksityishenkilöt voivat ostaa tapahtumaan pääsylipun.
Kansalaisopistojen liiton tietoiskut Kuntamarkkinoilla
Kansalaisopistojen liitto järjestää Kuntamarkkinoilla tietoiskun kansalaisopistojen kotouttamistyöstä. Tietoisku on kuultavissa Kuntatalolla molempina päivinä alla olevan aikataulun mukaisesti.
Kansalaisopisto kunnan kumppaniksi kotouttamisessa
Kansalaisopisto on joustava ja kokenut kumppani kotouttamistyöhön. Se tarjoaa kunnille monipuolisia ratkaisuja – riippumatta siitä, onko yhteistyö jo käynnissä vai vasta alkamassa. Opistot järjestävät muun muassa kieli- ja yhteiskuntaopetusta, lukutaitokoulutusta sekä kotoutumiskoulutuksia. Myös muut kurssit, kuten kädentaidot, musiikki ja liikunta, tukevat maahanmuuttajien kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Kansalaisopisto tuo kotoutumiseen paikallista osaamista ja inhimillistä otetta.
Ke 17.9.2025 klo 13 (Tila B1.4). Puhujina rehtori Sirkka Suomi, Heinolan kansalaisopisto, Jyränkölän Setlementti ry ja toimialarehtori Anna-Maija Iskanius, Espoon työväenopisto, Omnia.
To 18.9.2025 klo 11 (Tila B1.4). Puhujina rehtori Sirkka Suomi, Heinolan kansalaisopisto, Jyränkölän Setlementti ry ja rehtori Ville Ylikahri, Helsingin työväenopisto.
Me Omniassa uskomme, että jokaisella on kyky ja halu oppia. Me luotamme siihen, että voimme kestävällä arvopohjalla edistää ihmis- ja asiakeskeistä oppimista erilaisissa ympäristöissä ja tilanteissa. Yhdessä kehittämällä ja oppimalla pärjäämme toimintaympäristön kompleksisissa vaatimuksissa.
Kun peilaan näitä arvolauseita yli 100-vuotiseen vapaan sivistystyön historiaan, jossa kansalais- ja työväenopistot ovat kannatelleet demokratiaa, olleet rakentamassa pohjoismaisia hyvinvointivaltioita ja yhteiskunnallista oppimisen tasa-arvoisuutta, koen paitsi syvää kiitollisuutta menneestä myös luottamusta siihen hyvään, mitä oppiminen ja yhdessä oivaltaminen voivat saada aikaan yksilölle ja yhteisöille. Tänä keväänä Espoon työväenopiston markkinointiviesti asiakkaillemme onkin: Tietoa, taitoja ja osaamista – hyvinvointia sinulle!
Oppiminen on vuorovaikutusta
Suomessa itsensä kehittäminen on perustuslain turvaama oikeus, mikä tarkoittaa, että sinulla ja minulla on oikeus kehittää ja kehittyä ihmisinä. Vapaan sivistystyön laki ohjaa ja antaa oikeuden omaehtoiseen oppimiseen, osallisuuteen ja yhteisöllisyyteen.
Tunnistamme oppiselle ja itsensä kehittämiselle vaateita sekä välinearvoja. Niitä ovat muun muassa työmarkkinakelpoisuuden ylläpito, työllistymisen varmistaminen, terveelliset elämäntavat, jatkuvan oppimisen vaatimukset, teknologisessa muutoksessa ajan tasalla pysyminen jne. Mutta jos katsoo lempeästi itseensä, niin vapaa sivistystyö antaa luvan ja mahdollisuuden pysähtyä itsen äärelle, nähdä toisin ja uskoa parempaan. Yhdessä oppiminen antaa toivoa ja kokemuksen osallisuudesta ihmisinä – sinuna ja minuna, luoden merkityksiä yksilöinä osana oppimisyhteisöä.
Nyt jos koskaan tarvitsemme yhteistä ymmärrystä, toistemme kunnioitusta, erilaisuuden hyväksymistä ja rohkeutta kohdata. Koska tieto on näppäimen painalluksen päässä, se muutos, mikä tarvitaan, on datan ja tiedon muuttuminen ymmärrykseksi, merkitykseksi, tietoisuudeksi, elämätavaksi ja sen mukaisiksi teoiksi (Kaisa Lindström: Ilo oppia ja opettaa – vapaan sivistystyön puhurit ja myötätuulet artikkelijulkaisu s. 22).
Oppiminen vahvistaa ihmisarvoa ja tuo merkityksellisyyttä elämään
Meillä vapaassa sivistystyössä kestävän tulevaisuuden arvot on kirjoitettu sisään koulutustehtäväämme. Vapaassa sivistystyössä kansan sivistyksen eetoksen rinnalle nousee ekososiaalisen sivistyksen tavoitteet, jotka antavat mielen ja merkityksen oppimiselle sekä ymmärryksen siitä, että ihminen on riippuvainen luonnosta ja muista ihmisistä. Ekososiaalinen sivistys auttaa meitä arjessamme ottamaan huomioon ekologiset ja sosiaaliset näkökulmat. Jokaisella kurssilla voimme yhdessä opetella ajattelemisen taitoja moniäänisesti ja toisia kunnioittaen. Vahvistumme yhteisössä. Vahvistamme kuulumista yhteisöön.
Teksti: Toimialarehtori Anna-Maija Iskanius, OMNIA, Espoon työväenopisto
Kansalaisopistot ovat merkittävä kulttuuritoimija Suomessa. Kulttuuriperintöä siirtävien kurssien lisäksi opistot järjestävät erilaisia tapahtumia, konsertteja, teatteriesityksiä ja taidenäyttelyitä. Kansalaisopistojen siipien suojissa toimii usein myös oma kuoro, orkesteri tai teatteriryhmä. Parhaimmillaan opistot toimivat aktivoivina kohtaamispaikkoina ja kulttuurikeskuksina.
Kansalaisopistojen liiton VAPPU-hankkeen kulttuurinen kestävyys webinaarissa perehdytään aineettoman kulttuuriperinnön merkitykseen, kulttuurihyvinvointiin, kuullaan opistojen kulttuurista kestävyyttä edistävistä hankkeista ja toiminnoista sekä saadaan näkökulmia vähemmistökielten ja kielen elvyttämisen kulttuuriseen merkitykseen.
Kansalaisopistojen liiton järjestämä tilaisuus on maksuton ja se on suunnattu Kansalaisopistojen liiton jäsenopistojen henkilökunnalle.
OHJELMA
09.00 Elävä aineeton kulttuuriperintö. Erikoisasiantuntija Leena Marsio. Museovirasto 09.40 Näkökulmia kulttuurisesta kestävyydestä ja Erasmuksesta. Rehtori Anita Heino, Siilinjärven kansalaisopisto 10.10 Tauko 10.20 Kulttuurihyvinvointi. Taiteilija-asiantuntija Venla Korja. Taiteen edistämiskeskus 10.50 Karjalan kieli, vähemmistökielet ja elvyttäminen. Projektitutkija Niko Tynnyrinen, Itä-Suomen yliopisto 11.20 Yhdessä oppimisen uudet tuulet –hanke. Hanketyöntekijä Mari Mathlin ja suunnittelijaopettaja Päivi Makkonen, Kokkolan seudun opisto 11.50 Yhteenveto
9.00 Toiminnanjohtajan ajankohtaiskatsaus toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen, Kansalaisopistojen liitto KoL
9.30 VAPPU-hankkeen kuulumisia: kohti kansalaisopistojen yhteistä kestävyystiekarttaa järjestösuunnittelija Henri Piirainen, Kansalaisopistojen liitto KoL
10.00 Ajankohtaista sivistysalalta valtiosihteeri Mikaela Nylander, opetus- ja kulttuuriministeriö
10.20 Jaloittelutauko
10.30 Opistojen kuulumiskierros ja vertaiskeskustelua pienryhmissä
11.10 Luustokurssi – Tavoitteesta arjen toimintaa Suomen Luustoliitto ry, kurssitoiminta.
11.30 Tekoäly varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa − lainsäädäntö ja suositukset erityisasiantuntija Liisi Hakalisto, opetus- ja kulttuuriministeriö
Tilaisuus päättyy noin klo 12.00.
Tilaisuus järjestetään verkossa (Microsoft Teams).
Sanna Pöyhönen keramiikkastudiollaan. Kuva José Pietens.
Taiteilija ja matemaatikko Sanna Pöyhönen tunnustaa olevansa kansalaisopistoille paljosta kiitollinen. Jo lapsena alkanut omaehtoinen opiskelu mahdollisti paitsi hänen monialaisten taitojensa kehittymisen, myös alan vaihtamisen aikuisena.
Lapsena Sanna Pöyhönen tutustui kansalaisopistotoimintaan äitinsä Aino Pöyhösen työn kautta. Aino toimi kansalaisopiston rehtorina – ensin Ylitorniolla ja myöhemmin Kankaanpäässä, jossa hän teki pitkän uran. Rehtorina Aino oli innokas aikuiskoulutuksen ja kansalaisopistotoiminnan kehittäjä, jonka intohimo oppimiseen vaikutti vahvasti myös Sannaan.
”Kansalaisopisto toimi Kankaanpäässä oppimiskeskuksena kirjaston ja yläasteen yhteydessä”, Sanna muistelee. ”Koska äitini oli usein myöhään töissä, minä käytännössä kasvoin kansalaisopiston ja kirjaston käytävillä hengaillen. Kaikki tunsivat minut siellä.”
Pikkutyttönä Sanna osallistui lähinnä taidepajatyyppiseen toimintaan, mutta siirtyi aikuisten kursseille jo teini-ikäisenä. Ikätovereita kursseilla ei siihen aikaan juuri ollut, mutta Sanna kävi kuvanveistokursseilla, harrasti öljymaalausta ja opiskeli jossain vaiheessa kieliäkin.
Keramiikkaan Sanna rakastui heti ensimmäisen kokeilukerran jälkeen. Kirkkaimman kipinän sytytti kuitenkin dokumentti, joka kertoi Uuden Meksikon heimotaiteilija Maria Martinezista.
”Dokumentissa esiteltiin Martinezin perinteistä keramiikkatyyliä ja hänen tapaansa kerätä kaikki materiaalinsa luonnosta”, Sanna kertoo. ”Modernin teknologian poissaolo ja yhteys maahan viehättivät minua paljon. Se oli yksinkertaista ja kaunista: ihminen vain nosti maasta saven ja työsti siitä asioita.”
Tutkinto matematiikasta ja henkireikä keramiikasta
Lukioaikana Sannan kiinnostuksen kohteet laajenivat yllättäen matematiikkaan, vaikka hän oli teini-ikäisestä asti ollut varma, että taide olisi hänen juttunsa.
”Matematiikanopettajani tunneilla opin, miten kaunista matematiikka voi olla”, hän kertoo. ”Opin, että se ei ole vain laskentaa vaan ennemminkin teorioihin pohjautuva kieli, jolla voi kuvata maailmaa, keksiä uutta ja näyttää asioita muille.”
1990-luvun puolivälin pahimpien lamavuosien keskellä Sanna joutui tekemään päätöksen: mitä hän lähtisi lukion jälkeen opiskelemaan? Taidetta vai matematiikkaa? Matematiikan alalta löytyisi todennäköisesti töitä, kun taas taiteella itsensä elättäminen voisi olla epävarmaa.
Lopulta Sanna haki opiskelupaikkaa Espoon Teknillisestä korkeakoulusta, josta hän valmistui diplomi-insinööriksi – ja myöhemmin tekniikan tohtoriksikin. Akateemisten opintojensa ohessa hän jatkoi sinnikkäästi keramiikkataitojensa kehittämistä.
”Keramiikkaopinnot Espoon työväenopistossa olivat henkireikä teknisen ja akateemisen koulutuksen rinnalla”, Sanna kertoo. “Viikonloppuisin, kerran pari kuukaudessa, kävin mestarikursseilla, joiden aikana ehti tehdä yhden veistoksen tai muun isomman työn.”
Sanna työskenteli liiketoiminta-analytiikan parissa jonkin aikaa, kunnes jälleen yksi työpaikka jäi taakse ja tuli aika hakea uutta. Siinä vaiheessa työnhaku osoittautui kuitenkin hankalaksi. Tohtorintutkinto tuntui pelottavan monia suomalaisia työnantajia, eikä tarpeeksi haastavaa työtä tuntunut millään löytyvän.
Vaikeassa tilanteessaan Sanna alkoi etsiä töitä ulkomailta. Aluksi hän harkitsi Lontoota ja kävi työhaastatteluissakin, kunnes sopiva paikka löytyi sattumalta Amsterdamista. Siellä hän pääsi rakentamaan tekoäly- ja digitalisaatioratkaisuja isoille korporaatioille.
”Tietyssä mielessä lähdin myös keski-ikää karkuun”, Sanna muistelee. ”Minulla ei ollut lapsia eikä perhettä, ja kaikki kaverit ympärilläni olivat perheellisiä. Siinä tilanteessa tuntui, ettei minulla ollut Suomessa oikein mitään.”
Hollannissa kansalaisopisto vaihtui keramiikkastudioon
Hollantiin muutettuaan Sanna suunnitteli jatkavansa samaa elämäntyyliä kuin Suomessa: päivisin töitä yritysmaailmassa ja vapaa-ajalla keramiikkaopintoja kansalaisopistossa. Pian kuitenkin selvisi, ettei Hollannissa ollutkaan samanlaista kansalaisopistoverkostoa kuin mihin hän oli tottunut.
”Se oli minulle ihan hirveä pettymys, enkä uskonut viipyväni Amsterdamissa kauaa”, Sanna kertoo. ”Aluksi ajattelin, että viettäisin siellä vain pari vuotta ja lähtisin sitten töihin jonnekin muualle.”
Maurits Krijger työnsä ääressä. Kuva: Sanna Pöyhönen.
Elämä meni kuitenkin toisin kuin Sanna oli suunnitellut. Amsterdamissa asuessaan hän tapasi nykyisen miehensä, silkkipainaja Maurits Krijgerin, meni naimisiin ja sukelsi syvälle Hollannin kuvataide- ja käsityöperinteen kiehtovaan maailmaan. Eivätkä suuret elämänmuutokset suinkaan siihen loppuneet. Sinkkuvuosien myötä taakse sai jäädä myös kaksikymmentä vuotta kestänyt ura digitalisaation ja tekoälyn parissa.
”Olin ajautunut johtajanroolissani jo liian kauas siitä matematiikasta, johon olin nuorena niin ihastunut, ja halusin keskittyä taas enemmän keramiikkaan”, Sanna kertoo. ”Myös mieheni Maurits, joka pyörittää isoisänsä perustamaa silkkipainoyritystä, kannusti minua esimerkillään takaisin taiteen pariin.”
Miehensä rinnalla Sanna pääsi seuraamaan läheltä pienyrittäjän arkea, mikä rohkaisi häntä perustamaan oman keramiikkastudion Zaandamiin, lähelle Amsterdamia. Myöhemmin hän avasi studionsa myös yleisölle, jotta alueen asukkaat voisivat osallistua kansalaisopistotyyppiseen toimintaan.
”Teen keramiikkastudiolla omia töitäni ja järjestän kursseja sekä työpajoja opiskelijoille. Asiakkaitani ovat pääasiassa Hollannissa asuvat suomalaiset, luovaa energiaa etsivät ja muut keramiikasta kiinnostuneet ihmiset”, hän kertoo. ”Samoissa tiloissa toimii myös mieheni silkkipaino ja puutyöpaja – ja tulevaisuudessa saatamme perustaa sinne erillisen tekstiilitaideosastonkin.”
Uteliaisuutta ja voimaa oppimisesta
Sanna on asunut Hollannissa nyt jo kaksitoista vuotta. Vaikka moni asia on sinä aikana muuttunut, hän muistaa yhä lämmöllä kansalaisopistoaikojaan Suomessa. Kaiken oppimansa ja kokemansa jälkeen hän kokee olevansa niille paljosta velkaa.
”En käynyt koskaan virallisia taidekouluja, mutta kansalaisopistojen kursseilta hankkimieni taitojen ansiosta pystyin silti ryhtymään taiteilijaksi viisikymppisenä”, hän summaa. ”Kursseilta jäi myös paljon elinikäisiä ystäviä, sekä opettajia että opiskelijoita, joihin olen edelleen yhteydessä.”
Oppiminen on edelleen Sannan elämän peruspilari. Hän etsii jatkuvasti uutta tietoa, haluaa ymmärtää maailmaa ja uskoo vahvasti siihen, että asioihin voi perehtyä ja niistä voi oppia.
”Jatkuva oppiminen kasvattaa uteliaisuutta ja voimaa”, hän sanoo. ”Oppiva ihminen ei ole niin helposti muiden vietävissä tai kontrolloitavissa. Tästä ajatuksen vapaudesta meidän kaikkien kannattaa pitää kiinni.”
Tämä oppimisen palo näkyy myös hänen nykyisessä työssään. Keramiikkastudio toimii nyt luontevana osana käsityökeskusta, jossa silkkipainon vanha traditio elää vahvana keramiikan rinnalla.
”Hollanti on erityisesti kuvataiteen ja käsityön osalta kiinnostava maa ekskursioihin ja kansainväliseen yhteistyöhön”, Sanna kertoo. ”Täällä on paljon kuuluisia ja taitavia taiteilijoita, ja käsityön arvostus on suurta.”
Tulevaisuudessa Sanna haluaa kehittää käsityökeskuksen toimintaa entistä vilkkaammaksi ja taloudellisesti kestävämmäksi. Samalla hän haluaa pitää kiinni käsityön syvimmästä merkityksestä.
”Haluaisin ihmisten tekevän enemmän töitä käsillään, oppivan käyttämään erilaisia materiaaleja ja vähentävän puhelinten ja näyttöjen tuijottamista”, hän kiteyttää. ”Nykyaikana ihmiset tarvitsevat lisää yhteisöllisyyttä.”
Teksti: Viestintäkoordinaattori Virpi Vedenkannas, Kansalaisopistojen liitto
Elämää ennen vaaleja, vaalien jälkeen ja vaalien välissä. Mitä alue- ja kuntavaalit tarkoittavat kansalaisopistoille? Vähintäänkin se on ollut hyvä hetki kertoa ehdokkaille ja äänestäjille, mistä nämä oppilaitokset on tehty.
Kansalaisopistojen liitossa on tehty näkyvä vaalikampanja, jota ovat sopivasti tukeneet Sivistysbarometrin (2024) ja Kuntalaistutkimuksen (2024) tulokset. On melko mainiota, että kansalaisopistot ovat yltäneet kerta toisensa jälkeen kärkisijoille sekä käytetyimpien että parhaiten hoidettujen kuntapalveluiden listauksissa. Korostan joka käänteessä, että tässä on kyse peruspalvelusta, jonka rooli kuntalaisten viihtyvyyden, hyvinvoinnin ja osallisuuden ylläpitämisessä on kiistaton.
Alue- ja kuntavaalien muodikas sanapari oli ”veto- ja pitovoima”. Luottamustehtäviin valittujen valtuutettujen on seuraavaksi käärittävä hihat ja ryhdyttävä sanoista tekoihin eli veto- ja pitovoimaan panostamiseen. Ja tämä sopii kansalaisopistoille loistavasti. Sivistysala ry:n slogan ”Sivistys on vastaus” taipuu opistojen rooliin muokattuna ”kansalaisopisto on veto- ja pitovoiman vastaus”. Miksi näin? Jos ajattelemme kuntalaisten viihtyvyyttä, osallisuutta ja elinikäistä oppimisen janoa, katseet kääntyvät opistoihin. Jos tarkastelemme kotoutumisen ja työllisyyspalveluiden uudistusta ja siinä tarvittavaa aktiivista kumppanuutta, katseet kääntyvät opistoihin. Jos tarkastelemme paikallisen kulttuurin ja yhteisöllisyyden keskuksia, katseet kääntyvät opistoihin. Jos tavoittelemme hyvinvointireseptin lanseerausta, katseet kääntyvät opistoihin. Listaa voisi jatkaa pitkällekin. Tämä tarkoittanee sitä, että opistoilla on strategisesti merkittäviä avaimia hallussaan.
On selvää, että kansalaisopistoista löytyy vastaus moniin tulevalla valtuustokaudella ratkaistaviin palvelutarpeisiin, mutta sen täysi potentiaali tulee osata hyödyntää. Väitän rohkeasti ja ylpeänä, että kenttämme tekijät ovat sitoutuneita ammattilaisia. Ei ole kaukaa haettua, että monilla kursseilla opetuksen laatu ja taso vastaavat korkeakoulutusta. Ja eritoten sellaista koulutusta, jota ei mistään muualta saa. Tätä ei ole täysin oivallettu, ja osin mielikuvatkin ovat edelleen todellisuudesta poikkeavia. Kun yksi kerrallaan tavoitamme uusien sukupolvien kuntalaisia opiston palvelujen pariin, saamme tietoisuutta lisääntymään.
Lopuksi en malta olla mainitsematta isoa ässää eli Sivistystä. Vaikka sivistyksen teemavuosi on taputeltu, ei sivistyspuhe saa loppua. Sivistyksellä rakennetaan kuntia vaalien jälkeenkin- eritoten kunnioittavalla vuoropuhelulla hyvään pyrkien. Rakennetaan siis kuntiin sivistyksen oma opetussuunnitelma ja pidetään opistot sen keskiössä.
Jenni Karemo rehtori ja sivistyssoturi Nurmijärven Opisto
Webinaarissa käsitellään tekoälyn käyttöä kansalaisopisto-opettajan työssä sekä opistoissa järjestettäviä tekoälykursseja. Lisäksi päivän aikana kuullaan, miten tekoälyä voi hyödyntää viestinnässä ja muussa toimistotyössä.
OHJELMA
13.00 Ihmisyyden rajoilla – mitä välillemme jää tekoälyn aikakaudella. Tietokirjailijat Johanna Kukka ja Pekka Sauri 14.00 Tekoälykurssit Helsingin työväenopistossa. Suunnittelijaopettaja Juhana Mykrä 14.30 Tekoälyopas hyötykäyttöön. Kari Kivinen, Faktabaari 15.00 Tekoälyn hyödyntäminen opetuksessa. Ammatillinen erityisopettaja Matti Seise
Kansalaisopistojen liiton järjestämä tilaisuus on maksuton ja se on suunnattu Kansalaisopistojen liiton jäsenopistojen henkilökunnalle. Tilaisuudesta tehdään tallenne.
Lisätiedot: järjestösuunnittelija Henri Piirainen henri.piirainen@kansalaisopistojenliitto.fi / 044 761 0700
Miltä tuntuu, kun ajatus juoksee kirkkaana, mutta sanat eivät löydä tietään ulos?
Keskustelut ja kanssakäyminen muiden kanssa ovat meille tärkeitä perusasioita ja tarpeita. Kansalais- ja työväenopistoilla ympäri Suomen kokoontuu viikoittain Juttu-tupa -ryhmiä, joiden osallistujilla tämä perustarve on sairastumisen myötä vaikeutunut. Osallistujia yhdistää afasia, joka hankaloittaa arkea monella tavalla. Kun puhuminen ei onnistu ja ymmärtäminen on vaikeaa, ovat sosiaaliset tilanteet haastavia. Afasia ei näy päällepäin ja moni afaattinen sanoo jännittävänsä ihan arkisia keskusteluita esimerkiksi asiointitilanteissa.
Mikä olisikaan parempi paikka opetella muiden kanssa jutustelua kuin tehdä se seurassa, jossa kaikki jakavat yllä kuvatun tunteen? Eri puolilla Suomea kokoontuvista Juttu-tuvista kuuluu viestiä, että toisilleen täysin tuntemattomat ihmiset ovat löytäneet toiminnan parista rinnalleen uusia ystäviä jakamaan arjen iloja ja suruja.
”Juttu-tupa on osallistujalle oma viiteryhmä, jonne häntä odotetaan viikoittain”, sanoo Salon kansalaisopiston rehtori Päivi Pölönen, joka jakaa Juttu-tuvan ohjausvastuun opiston toisen opettajan kanssa. ”Juttu-tuvassa erilaisuus on samanlaisuutta ja tästä syntyy hyvin salliva ja turvallinen ilmapiiri. Asioiden jakaminen pohjautuu keskinäiseen luottamukseen, jonka ryhmä on itse synnyttänyt.”
Juttu-tupaan osallistuminen ylläpitää ja kehittää perustaitoja. Kursseilla keskustellaan ajankohtaisista asioista esimerkiksi uutisten avulla. Jotta kaikki pääsisivät osallistumaan, ryhmien ohjaajat käyttävät erilaisia kommunikoinnin apukeinoja ryhmätilanteessa. Niiden avulla kannustetaan kaikkia osallistumaan sisällön suunnitteluun ja ideointiin. On tärkeää saada esittää mielipide omalla tavallaan ja päästä joskus väittelemäänkin. Tämä tukee osallisuutta ja lisää hallinnan tunnetta. Tulee olo, että minä pystyn ja kykenen. Juttu-tuvan ohjelmaan kuuluu myös yhteinen kahvihetki. Salon kansalaisopiston ryhmässä kaikki osallistuvat valmisteluihin, jotta päästään kokoontumaan yhteisen ”nuotiopiirin” äärelle. Kahvitteluhetki voi viedä keskustelun ravitsemukseen ja samalla viriää ajatuksia aivoterveellisestä ruokavaliosta.
Yhteisen tekemisen äärellä syntyy myös taiteellisia luomuksia. ”Viime syksynä teimme muovailuvahasta omakuvia ja kirjastovierailulla runoilimme Juttu-tuvan kirjanselkärunoja”, kertoo Päivi. Ryhmä on mukana myös opiston näyttelyissä lukukauden aikana syntyneillä töillä.
Juttu-tuvassa puhutaan tunteista ja jokainen kokoontumiskerta aloitetaankin fiiliskierroksella. Näin jokainen tulee kohdatuksi ja kuulluksi heti tapaamisen aluksi. Osallistujat kertovat, että afasian kanssa ei ole helppo elää ja huumori auttaakin monessa kinkkisessä tilanteessa eteenpäin. Juttu-tuvissa nauretaan paljon ja yhden osallistujan kommentti kiteyttääkin olennaisen: ”Aina sieltä lähtee hyvällä mielellä kotiin”.
Teksti: Asiantuntija Pirjo Laine, Aivoliitto ry Kuvat: Rehtori Päivi Pölönen, Salon kansalaisopisto
Kirjanselkärunoja Juttu-tuvasta
Onnen tunti, sinä päivänä. Hyvässä ja pahassa, yhtä matkaa.
Kun olen luonasi, naurujen maa. Muuttuvainen.
Sinä päivänä suuri paljastus. Elämän merkit.
Mikä Juttu-tupa?
Juttu-tupa on afaattisille henkilöille suunnattua ryhmätoimintaa työväen- ja kansalaisopistoissa. Toiminta on jatkuvaa ja sitä kehitetään yhteistyössä Aivoliiton kanssa. Juttu-tupien ohjaajat on koulutettu afaattisen henkilön kommunikoinnin tukemiseen.
