Revontuli-Opisto

Kansalaisopiston kielten suunnittelijan painajainen:

• Kielikursseja joudutaan perumaan, koska ei ole tarpeeksi osallistujia.
• Italian ja latinan alkeiskurssit pyörivät niin pienillä opiskelijamäärillä, että tulevina vuosina tuskin saadaan jatkoryhmiä alkamaan.
• Tanska ja heprea ovat jääneet vähäisen kysynnän takia kokonaan pois opiston tarjonnasta.
• Kaikki eritasoiset ja eri tahtiin ranskaa opiskelevat päätyvät samalle kurssille, kun muita ei ole.
• Vain muutama opiskelija kyselee vuodesta toiseen swahilin perään.
• Espanjan kielen pidetty tuntiopettaja hakeutuu muualle töihin, kun opistolla ei ole opetusta riittävästi tarjolla.
• Venäjän kielen opettaja on täystyöllistetty, eikä pysty ottamaan yhtään verkkokurssia ohjelmistoonsa.

Eri opistoissa opetetaan eri kieliä, mutta edellä kuvailtu painajainen lienee tuttua monessa opistossa. Olisi mukava pystyä paremmin vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin ja toiveisiin. Olisi hienoa pitää opiston kielitarjonta monipuolisena ja tarjota myös uudenlaisia vekkuleita teemakursseja. Olisi tärkeää työllistää pidettyjä tuntiopettajia ja varmistaa korkealaatuinen opetus jatkossakin. Mikä neuvoksi? Apu löytyy yhteistyöstä!

Kielikukkanen-hankkeessa tutkailimme erilaisia yhteistyön mahdollisuuksia kansalaisopistojen kesken. Perinteisesti samalla paikkakunnalla sijaitsevat opistot ovat jonkinlaista yhteistyötä tehneet välttääkseen turhaa päällekkäisyyttä kurssitarjonnassa. Etäopetuksen yleistyttyä myös etäällä toisistaan olevat opistot voisivat yhdistää voimiaan ja tarjota verkkokursseja yhteistuumin. Hankkeen aikana kuuntelimme yhteistyötä jo pitkään tehneiden kokemuksia ja keskustelimme eri opistojen tarpeista. Näiden pohjalta laadimme ohjeistuksen viidestä erilaisesta yhteistyömallista ja pilotoimme kaikkia malleja. Alla olevien yhteistyömallien tarkemmat kuvaukset löytyvät hankkeen suunnitteluoppaasta.

• SOME (sosiaalinen media): Opiston sosiaalisen median kanavissa mainostetaan tai tiedotetaan tai tykätään kumppaniopiston kurssista, jollaista omalla opistolla ei ole tarjolla.
• SUKU (suositellaan kurssia): Asiakaspalvelu voi suositella kumppaniopiston kurssia, jos omalla opistolla ei ole asiakkaan toivomaa kurssia tarjolla.
• PEKU (peruuntunut kurssi): Mikäli oman opiston kurssi peruuntuu, voidaan ilmoittautuneelle opiskelijalle tiedottaa kumppaniopiston vastaavasta kurssista.
• HELI (Hellewi-linkki): Laitetaan toisen opiston kurssin linkki omaan Hellewiin (tai muuhun ilmoittautumisjärjestelmään), ilmoittautumiset ohjautuvat kurssin järjestävään opistoon. Kurssi näkyy oman opiston kurssiluettelossa.
• PAJA (paikkajako): Opiskelijapaikat, kustannukset ja valtionosuustunnit jaetaan osallistuvien opistojen kesken. Kurssi julkaistaan kaikissa kumppaniopistoissa.

Yhteistyötä voi tehdä kevyemmillä SOME-, SUKU-, PEKU- ja HELI-malleilla tai syvemmällä PAJA-mallilla. Yhteistyöopistoja voi olla useampia samaan aikaan ja toiminta voi olla, jos niin halutaan, vastavuoroista. Opistojen roolit voivat vaihdella: joskus ollaan kurssin järjestäjiä, toisella kerralla kumppaneita. Laaditut yhteistyömallit luovat yhteiset ja hyväksi havaitut pelisäännöt, joiden pohjalta opistojen on helppo toimia eikä jokaisen yhteistyötä suunnittelevan opiston tarvitse “keksiä pyörää uudelleen”. Lisäksi opistot puhuvat ns. samaa kieltä sopiessaan yhteistyön muodoista.

Yhteistyömallien pilotoinnin kokemukset keväällä 2022 olivat kannustavia. Kuopiossa saatiin saksan kurssi alkamaan, kun pari opiskelijaa pohjoisesta ilmoittautui mukaan, vaasalaiset opiskelijat varmistivat osallistumisellaan Kittilän englannin kurssin ja Jyväskylän ja Kuopion espanjanopiskelijat mahdollistivat Etelä-Helsingin espanjan erikoiskurssin. Mikään näistä kursseista ei olisi käynnistynyt ilman yhteistyötä. Pilotoinnilla saatiin arvokasta tietoa yhteistyömallien toimivuudesta ja sen pohjalta selkeytettiin kuvauksia. Erityisesti PAJA (paikkajako) -mallin kustannusten ja valtionosuustuntien jakolaskelmat saattavat vaikuttaa aluksi monimutkaisilta. Kuvauksessa selvennetään asiaa esimerkkien avulla ja käydään läpi perusteluja, miksi on järkevintä toimia juuri kuvatulla tavalla.

Järjestimme huhtikuussa pienimuotoisen Kurssitori-tapahtuman, koska hyvistä kokemuksista innostuneina halusimme tarjota muillekin opistoille mahdollisuuden löytää uusia yhteistyökumppaneita. Kurssitorilla opistot saivat esitellä kursseja, joiden toteuttamiseen kaipasivat kumppaneita. Kymmenkunta opistoa lähti mukaan ja syksylle 2022 saatiin moneen opistoon eri malleilla toteutettavia kielikursseja.

“Aivan loistava idea ja tällaista on kaipailtu meillä jo pitkään!” huokaisi eräs tyytyväinen suunnittelija.

Kielikukkanen-hankkeen päättyessä hyvät käytänteet jäävät elämään. Yhteistyömallien kuvaukset ovat kaikkien käytettävissä ja niitä voi soveltaa järjestävän opiston ja kumppaniopistojen yhteisesti sopimalla tavalla. Yhteistyötä voi laajentaa myös muiden ainealojen verkkokursseihin. Kevään 2023 kielten, tietotekniikan ja eri alojen luentojen kurssisuunnittelun tueksi järjestetään lokakuussa uusi Kurssitori. Voit tulla Kurssitorille markkinoimaan oman opistosi verkkokursseja, joiden toteutumiseen kaipaisit kumppaniopistojen apua. Voit tulla myös etsimään uusia kiinnostavia kursseja, joita ei omassa opistossasi ole mahdollista tarjota.

Tutustu yhteistyömallien kuvauksiin ja seuraa syksyn aikana Kansalaisopistojen liiton tiedotusta Kurssitorin tiimoilta. Yhteistyöllä opistoihin saadaan monipuolista kurssitoimintaa!

Kirjoittajat:

Marja Peltonen, suunnittelijaopettaja, Jyväskylän kansalaisopisto
Sirpa Ärölä, tuntiopettaja, Revontuli-Opisto

Kirjoittajat ovat Opetushallituksen rahoittaman Kielikukkanen-hankkeen hankekoordinaattoreita. Lisätietoja Kielikukkanen-hankkeesta löydät hankkeen nettisivuilta ja suunnitteluoppaasta.

Perunat istutettu, veneet tervattu, useilla alueilla ruohikkopalojen vaara. Näitä uutisia voin lukea Etelä-Suomesta täällä opistoalueemme kaukaisimman toimipisteen, Kilpisjärven maisemissa toukokuun puolivälissä. Kun katson ikkunasta ulos, hiihtäjät sujuttelevat Kilpisjärven jäällä ja tunturissa, pilkkijät ovat löytäneet paikkansa järviltä ja moottorikelkkailijat rekineen suuntaavat tunturiin kalaan.
Vanha totuus, Suomi on pitkä maa, konkretisoituu täällä, mutta määrittääkö maantieteellinen sijainti opistotoimintaa ja kurssitarjontaa ja kuinka paljon?

Tein tarkastelua siitä, miten Kilpisjärven kylän kurssitarjonta on elänyt tai muuttunut kymmenen viime vuoden aikana. Revontuli-Opiston toiminnan alkaessa lukuvuonna 2010–2011 kylällä toteutui kahdeksan koko vuoden kurssia ja muutama viikonloppukurssi. Teemat olivat tuttuja kädentaitojen ja liikunnan sekä kielten kursseja, joita on tarjolla lukuisissa kansalaisopistoissa ympäri Suomen. Ainetarjonnassa tai kysynnässä ei sinällään ole näinä vuosina ollut mitään erityisen poikkeavaa – samat aineet jatkavat kestosuosikkeina.

Lähiopetuksen osalta opettajien saatavuus on täällä erityisen iso haaste. Asukkaita Kilpisjärvellä on tällä hetkellä noin 100, joten paikallinen vetäjäresurssi on hyvin rajallista. Jos kylältä ei löydy vetäjää, läheltä ei todellakaan löydy apuja. Muonioon on liki 200 kilometriä ja Kittilään jo liki 300 kilometriä. Kilpisjärvellä on kuitenkin oman eksoottisen sijaintinsa vuoksi tiettyä vetovoimaa. Täällä sijaitsee myös Helsingin Yliopiston ”pohjoisin kampus”, Kilpisjärven biologinen tutkimusasema, joka tuo paikkakunnalle paikallisten osaajien tueksi monitaitoisia ihmisiä ainakin hetkeksi. Toisaalta kylän pääelinkeinon eli matkailun työvoimassa on myös monenlaista osaajaa.

Kaikkein erottavin tekijä opistotoiminnassa vaikkapa Revontuli-Opiston muuhun alueeseen ja Etelä-Suomeen nähden on ehkä kuitenkin se, että Kilpisjärven kurssitarjonta on kylän matkailuelinkeinon myötä muokkautunut hyvin voimakkaasti matkailusesonkien väliin. Tiettyinä aikoina ”kursseille ei joudeta”, kun koko kylä elää matkailusta ja on siinä kiinni. Esimerkiksi kevään kurssit päättyvät usein jo maaliskuun alkupuolella. Sitä edeltävät kaksi Lapin kahdeksasta vuodenajasta, kaamostalvi ja pakkastalvi, ovat otollista aikaa kursseille. Tämä on johtanut myös siihen, että koko kauden mittaisia kursseja on vähän ja että suosiossa ovat erityisesti viikonloppujen lyhytkurssit.

Etäisyydellä on kuitenkin ollut etunsa. Kilpisjärvellä on toteutettu opistomme ensimmäiset verkkokurssit ja ne aloitettiin jo 2015, vuosia ennen koronaa. Hieman sen jälkeen aloitettiin mm. lasten musiikinopetus etänä. Kylää voi sanoa oman opistomme alueella jopa verkkokurssien pioneeriksi. Tämä moninkertaisti kurssitarjonnan aluksi noin 30 kurssiin ja nyt koronan jälkeen opiston kurssitarjonnassa on jo noin 70 kurssia, joille kilpisjärveläiset voivat osallistua.

Tämän kymmenen vuoden aikatarkastelun jälkeen voikin mielestäni todeta, että kansalaisopistotoiminta näyttäytyy täällä maamme pohjoisrajoillakin elinvoimaisena ja toteuttaa mainiosti sitä sivistyksellistä tasa-arvoa, mikä on kansalaisopistojen keskeinen tehtävä.

Teksti: Pasi Tanninen, Revontuli-Opiston rehtori

Kuva: Oskari Tanninen

Kuva: Fotolia © Juhku

Yhtä varmasti kuin aurinko nousee tammikuun puolivälissä täällä Lapissa jälleen horisontin yläpuolelle, yhtä varmasti käynnistyy kansalaisopistokausi. Näin kirjoittelin viisi vuotta sitten kevään opinto-ohjelman alkusanoina, mutta tässä vuoden vaihteessa en enää vertaisi opistokauden käynnistymistä niin itsevarmasti.

Koko koulutuskenttä on kansalaisopistojen tapaan jonkinasteisessa taloudellisessa kuristusotteessa. Vaan sitkeitä ja kekseliäitä kun ollaan, niin vielä henki pihisee. Stubbin hallituksen aikaiset leikkauspäätökset iskevät kuluvaan vuoteen ja lisätuloilla tällaista vajetta on melko mahdoton paikata. Väkiluvultaan pienillä paikkakunnilla, kuten täällä pohjoisessa, ryhmäkoot ovat valmiiksi pieniä ja niitä maksavia asiakkaita ei ole jonoksi asti, jos kurssimaksuja korotetaan. Kestävää kehitystä edellytetään, mutta talouden suhteen kehitys on kestämätöntä.

Talouden haasteista selviämiseksi meillä niin kuin muissakin opistossa on tehty kaikenlaista. Kun tulojen kasvattaminen ei ole riittänyt, eteen tulevat säästämisen keinot. Tavoite on ollut, että opetustuntimäärän vähentäminen olisi se viimeinen tapa. Etäisyydet ovat Lapissa isoja ja esimerkiksi Revontuli-Opiston toiminta-alue on pinta-alaltaan suurempi kuin Slovenian valtio tai verraten se tarkoittaisi, että Kuopio ja Helsinki kuuluisivat samaan alueopistoon, on selvää, että matkakustannukset ovat tällöin todella suuria. Tämä on yksi merkittävä kohta, josta säästöjä onkin haettu.

Kunta on hankkinut opistolle oman auton, mutta erityisesti säästöjä on syntynyt kun kilometrejä on saatu pois tien päältä verkko-opintoja kehittämällä. Verkko-opinnot käynnistettiin kieli-ja atk-opinnoilla, mutta tarjontaa on laajennettu koko ajan. Viime vuonna mukaan tulivat liikunnan verkkokurssit ja tänä vuonna saadaan pilotit musiikin verkkokursseista ja mietinnän alla ovat jo kädentaitojen ryhmätkin.

Pelkän kitinän sijaan on todettava, että säästöpaineet ovat saaneet siis paljon hyvääkin aikaiseksi ja verkossa voidaan toimia kyllä monissakin asioissa hyvin näppärästi. Silti on sääli, jos ihmisten yhdessä tekeminen ja kohtaaminen fyysisesti vähenisi. Oppimisen ilon ja tunteiden jakaminen ryhmässä on kokonaisvaltaisempaa kuin verkossa. Toivottavasti talouden paineet eivät tulevaisuudessa muuta kansalaisopistoja pelkiksi verkko-opistoiksi. Menettäisimme silloin inhimillisesti jotain hyvin korvaamatonta ja ihmisten hyvinvoinnille merkityksellistä.

Pasi Tanninen
Revontuli-opiston rehtori
KoL:n hallituksen jäsen

Kuva: Fotolia © Juhku

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!