Minne menet, kansalaisopisto?
Lehdistötiedote 16.1.2012
Minne menet, kansalaisopisto?
Kansalais- ja työväenopistot ansaitsevat peruspalvelustatuksen mukanaan tuoman lisärahoituksen tuottaessaan kansalaisille ja kuntalaisille laadukkaita koulutuspalveluja. Tällä hetkellä ne eivät sitä saa – toisin kuin esimerkiksi kirjastot.
Suomessa – koulutuksen luvatussa ihmemaassa – koulutusorganisaatiot ja oppilaitostyypit on pantu kilpailemaan keskenään koulutustehtävistä ja asiakkaista. Tämän seurauksena kansalais- ja työväenopistot ovat vuosikymmenten saatossa muuttuneet sekä tehtäviltään että organisaatioiltaan yhä monimuotoisemmiksi.
Asiakkaat kiittävät laadukkaasta opetuksesta samaan aikaan kun kymmenet tuhannet ihmiset joutuvat muun muassa etelän isoissa kaupungeissa jäämään kurssien ulkopuolelle. Opistotoiminnalle on ollut ja tulee myös tulevaisuudessa olemaan vahvaa kysyntää.
Kansalaisopistot ovat paikallisiin ja alueellisiin sivistystarpeisiin vastaavia oppilaitoksia, jotka tarjoavat mahdollisuuksia omaehtoiselle oppimiselle ja kansalaisvalmiuksien kehittämiselle. Opintojen sisältöä ei säädetä laissa, minkä vuoksi oppilaitosten ylläpitäjät vastaavat itsenäisesti opetuksen suunnittelusta ja toiminnan kehittämisestä. Opistoverkosto kattaa edelleen koko maan: jokaisessa kunnassa järjestetään opetusta, joka on usein hajautettu eri puolilla kuntaa sijaitseviin toimipisteisiin. Opiskelijamäärät ovat tasaisessa nousussa.
Opetus- ja kulttuuriministeriö uusii kuluvan vuoden aikana opistojen ylläpitämisluvat ja tarkastelee samalla erityisesti opistojen koulutustehtäviä. Sekä kuntasektorilla että vapaassa sivistystyössä on myös vireillä suunnitelmia, jotka toteutuessaan vaikuttavat kansalaisopistotoimintaan. Perinteiseen Tammiseminaariin Kittilän Leville 19.-20.1.2012 kokoontuva kansalais- ja työväenopistoväki joutuu miettimään, kuuluuko opistotoiminta kunnalliseen opetustoimeen vai vapaaseen sivistystyöhön ja onko se koulutusta vai kulttuuria. Päättäjien ja rahoittajien on liian helppoa ohittaa välitilassa tai marginaalissa olevat, joten opistolaisten on syytä määritellä kanta yhtenäiseen identiteettikäsitykseen.
Muutoksiin on varauduttu laatu- ja kehittämistyöllä, joka on olennainen osa kansalaisopistojen toimintakulttuuria. Osalla opistoista tämä on juurtunut käytännöksi jo kauan sitten, osa ottaa vielä alkuvaiheen askeleita. Tärkeää on, että laatutyö kattaa opistojen kaikki toiminnot, takaa opistojen toiminnan jatkuvan arvioimisen ja kehittämisen sekä tukee toiminnan tarkoituksenmukaisuutta ja tavoitteellisuutta.
Tulevaisuus tehdään yhdessä.
Lisätiedot: Toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen, p. 040 741 0641, jaana.nuottanen@ktol.fi
Kansalaisopistojen liitto KoL – Medborgarinstitutens förbund Mif ry