Blogi: Suuntana tulevaisuus
KoL:n tavoitteena oli saada tälle hallituskaudelle oma vapaan sivistystyön kehittämisohjelma. Kehittämisohjelmaa emme saaneet, saimme sen sijaan vapaan sivistystyön rakenne- ja rahoitusuudistusta valmistelevan ryhmän jaostoineen. Uudistuksen valmistelua siivittää uuvuttava loppukiri, jotta pykälät ehtivät eduskunnan päätettäviksi joulukuun alussa.
Ennakoitavuus ja porrastusten poistaminen eli yhteen yksikköhintaan siirtyminen ovat olleet kansalaisopistojen rahoitusuudistusta ohjaavia periaatteita. Ennakoitavuus tarkoittaa uudistuksessa valtionosuuden laskemista, ei ylläpitäjän ja mahdollisten sopimuskuntien opistotoimintaan antamia euroja. Me rehtorit vastaamme paikallisen opistotoiminnan turvaamisesta edelleenkin. Tehtävämme on lainsuojattomina yhä uudestaan perustella (kunta)päättäjille olemassaoloamme uusimmilla tutkimustuloksilla.
Rahoituksen ennakoitavuutta helpottanee valtionosuuden jakaminen 90 %:n kiinteään ja 10 %:n liikkuvaan osaan. Liikkuvan osan kriteereitä ovat opiston alueen väestön, työttömien, vieraskielisten ja yli 63-vuotiaiden määrässä tapahtuvat muutokset. Opistolla on käsitykseni mukaan tässä uudistuksessa mahdollisuus keskittää voimavarojaan entistä enemmän opetuksen pedagogiseen ja sisällöllisen sekä hakevan toiminnan kehittämiseen, kun nykyinen järjestelmä on pakottanut suureen suoritemäärän tavoittelemiseen. Yhteen yksikköhintaan siirtyminen tapahtuu suoritteita kompensoimalla yksikköhinnan määräytyessä keskituntihinnan mukaan. Uudistuksen laskuharjoituksissa jaoston tavoitteena on ollut päästä ratkaisuun pienimmän haitan periaatteella, mikä näyttäisi toteutuvan. Kentän toiveiden mukaan rahoitus koostuu jatkossakin valtionosuudesta ja valtion avustuksista, joiden suhde säilyy ennallaan.
Lakiluonnos on lausuntokierroksella ja kohtaa joulukuussa poliittisen päättäjän, joka viimekädessä hyväksyy tai hylkää esityksemme. Riittääkö uusi tapa laskea vähenevät valtion ja ylläpitäjien eurot turvaamaan kansalaisopistojen ja koko vapaan sivistystyön toiminnan?
Nyt olisi korkea aika pysähtyä arvioimaan, tarvitsemmeko tulevaisuudessa oikeasti piskuisessa Suomessa viisi saman lain alla toimivaa lähes samanlaista vapaan sivistystyön oppilaitosmuotoa. Rakenneuudistuksen suhteen KoL esitti edistyksellisesti vapaan sivistystyön radikaalia rakenneuudistusta, jossa kaikki vapaan sivistystyön oppilaitosmuodot olisi yhdistetty uudeksi uljaaksi vapaan sivistystyön oppilaitosmuodoksi, johon olisi parhaat palat poimittu, sekoitettu, jalostettu ja uudeksi sivistyslaitokseksi sorvattu. Esityksemme kuoliaaksi vaiettiin, ja vapaan sivistystyön yhteistyössä energiat suuntautuivat poterojen syventämiseen. Mielestäni tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa voimavaroja pitäisi tuhlata vain ja ainoastaan vapaan sivistystyön tulevaisuuden turvaamiseen, uuden luomiseen ja yhteiseen edunvalvontaan.
Tarvitsemme viisautta ja uutta visiointia kansalaisopistojen ja vapaan sivistystyön turvaamiseksi myös tulevaisuudessa. Konsta Pylkkäsen mukaan “kaukoviisaus on sitä, että asiat harkitaan etukäteen ja kuvitellaan tapaus sikseenkin elävästi, että kun se kerran tapahtuu, on reitit selvät”.
Voimme itse vaikuttaa tulevaisuuteemme toimimalla aktiivisesti ja etenemällä kohti uutta tulevaisuutta, mutta emme voi saavuttaa uutta rantaa, jos emme uskalla irtaantua laiturista.
Olkaamme valmiita suuntaamaan toimintaamme kohti uutta, periskoopissamme siintävät uudet ulapat. Vapaan sivistystyön kehittämisen vuoro tulee mahdollisesti jo seuraavalla hallituskaudella, onhan kaikki muut koulutusmuodot jo koluttu ja kehitetty. Muutoksessa on aina mahdollisuus uuteen!
Paras tapa sopeutua muutokseen on auttaa sitä syntymään.
Asioilla on taipumus järjestyä, ei itsestään, vaan yhdessä tekemällä.
Liisa Vornanen
Jokihelmen opiston rehtori
Kansalaisopistojen liiton hallituksen puheenjohtaja
Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!
