Ihmiset eivät välttämättä tiedä, että kansalaisopistopalveluja järjestetään myös yksityisesti. Ketä edes kiinnostaa miettiä ylläpitäjää: kunhan palvelu pelaa ja kursseille pääsee. Lähellä kotia tai työpaikkaa, tai mikä ettei opiskelisi kotisohvalla verkon kautta; yhteisön jäsen voi tässä ajassa olla monella tapaa.

Valtaosa maamme kansalaisopistoista on kunnallisia. Yksityisistä kansalaisopistoista suurin osa on setlementtikansalaisopistoja: kuusitoista oppilaitosta viidellätoista paikkakunnalla. Helsingissä on kaksi. Setlementtikansalaisopistot ovat kansalaisjärjestötaustansa kautta vahvasti kansalaisyhteiskuntaan ankkuroituneita sivistystyön toimijoita. Setlementtiliike on vaikuttanut Suomessa jo lähes sata vuotta. Se on monialainen sosiaalinen ja sivistyksellinen liike, jonka piirissä järjestetään mm. tuettua ja yhteisöllistä asumista, nuorisotoimintaa – Tyttöjen talo yhtenä esimerkkinä – sekä ylläpidetään kansalaisopistoja ja kahta kansanopistoa Oulussa ja Rovaniemellä.

Setlementtikansalaisopistoista kolme toimii omissa kunnissaan ainoina kansalaisopistona: Äänekoskella, Heinolassa ja Kurikassa. Muilla paikkakunnilla setlementtikansalaisopistot toimivat rinnan kunnallisen tai kunnallisten opistojen kanssa. Jotkut opistot saavat kunnalta avustusta toimintansa tueksi. Suurin osa ei saa. Kurssituotot muodostavat merkittävän osan tulorahoituksesta. Opiskelijamaksut ovat usein korkeammat kuin kunnallisessa kansalaisopistossa. Monet setlementtikansalaisopistot ovat ajan myötä profiloituneet ja tavoittelevat tunnettuutta strategisesti valitun opetusalan tai kohderyhmän kautta. Jotkut opistot ovat luopuneet kokonaan opetusaloista, joilla ei ole järkevää kilpailla korkeammilla hinnoilla.

Helsingin eteläiseen kaupunginosaan juurtuneena toimijana edustamani oppilaitos on reilusti paikallinen opisto. Lonkerot ovat tässä lähiympäristössä, osallistujat tulevat pääasiassa ympäröivistä tiheään asutuista kaupunginosista. Meille on tärkeää tarjota laadukkaita koulutuspalveluja eri-ikäisille ja eritaustaisille samasta aiheesta kiinnostuneille aikuisille. Olemme määritelleet opiston ydintehtäväksi oppimisen edistämisen. Ihmisten hyvinvointi loistaa aurinkona taivaalla – selvä se – ja kansalaisopistossa hyvinvointia edistetään oppimisen ja sivistyksen kautta, luotetaan niiden hyvää tekeviin vaikutuksiin. Sivistysuskolle on perusteita yllin kyllin, se on syvällä suomalaisessa yhteiskunnassa. Eikä kansalaisopistoissa ole pulaa näytöistä: osallistumisen vaikutuksista ihmisten kokemaan hyvinvoinnin parantumiseen tai säilymiseen on tehty useita tutkimuksia.

Pohtiessani kunnallisten ja yksityisten kansalaisopistojen yhteiseloa huomaan liputtavani käsivarsi puuduksissa moniarvoisuuden puolesta. Mielestäni on arvokasta sinänsä, kun kaikki ei ole samaa ja kun on monia malleja ja rikastuttavaa yhteiseloa. Helsingissä meitä yksityisiä kansalaisopistoja on kolme, kunnallisia on kaksi. Mahdumme vallan hyvin tähän moninaiseen kaupunkiimme, opistojen sivistystyölle on sarkaa ja tilausta. Työssä onnistumisen tunteet kumpuavat hyvästä yhteistyöstä ja -toiminnasta. Pienelle opistolle yhteistyökuviot ovat vähän sama juttu kuin vieraiden kielten oppiminen suomalaisille: pakko mikä pakko, ei pääse muuten aidanrakoa tai omaa nurkkaa pidemmälle. Hyvää pakossa on se, että siitä voi tehdä vahvuuden. Maailma on auki.

Minna Prunnila
Etelä-Helsingin kansalaisopisto Toimelan rehtori
KoL:n hallituksen jäsen

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!

Tiedote.
Julkaistu: 13.02.2015 klo 10:00
Julkaisija: Kansalaisopistojen liitto KoL

Lausunto
11.2.2015

Opetus- ja kulttuuriministeriö
Kirjaamo
PL 29
00023 Valtioneuvosto

Asia Lausuntopyyntö
Viite OKM/6/010/2015

Asetusesitys koskee erityisesti kansanopistoissa ja liikunnan koulutuskeskuksissa annettavan koulutuksen tarkempaa säätelyä. Esitykset perustuvat opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman rakenne- ja rahoitustyöryhmän työhön. Esityksen yhtenä keskeisenä sisältönä on yhtenä opiskelujaksona järjestettävän koulutuksen vähimmäispituuden lyhentäminen 15 tunnista 10 tuntiin.

Kansalaisopistojen liitto on jättänyt työryhmän muistioon täydentävän lausuman yhtenäisen opintojakson pituudesta (liite 5, s. 57). Lausuman mukainen kanta on tuotu liiton osalta esiin myös Vapaa Sivistystyö ry:n samasta aiheesta antamassa lausunnossa. Kansalaisopistojen liitto ei siis yhdy Vapaa Sivistystyö ry:n puoltavaan lausuntoon esitetyn yhtenäisen opintojakson pituuden (10 tuntia) osalta.

Kansalaisopistojen liitto on huolestunut siitä, että tiukkoina taloudellisina aikoina vapaan sivistystyön viiden eri oppilaitosmuodon toiminnan päällekkäisyyttä lisätään entisestään lainsäädännöllisin toimin. Yhteistyön lisääminen on helppoa ja luonnollista silloin kun oppilaitosten toiminnassa olisi luonteva ja selkeä työnjako. Vapaa sivistystyö on merkittävä osa suomalaista aikuiskoulutusjärjestelmää. Se voisi parhaimmillaan hyödyttää yhteiskuntaa nykyistä huomattavasti enemmän.

LIISA VORNANEN
Liisa Vornanen
Puheenjohtaja

JAANA NUOTTANEN
Jaana Nuottanen
Toiminnanjohtaja

Lausunto
27.1.2015

Eduskunta
Sivistysvaliokunta

Asia: Asiantuntijakuuleminen 29.1.2015
Viite: HE 309/2014 vp

Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen vapaasta sivistystyöstä annetun lain muuttamisesta. Esitys perustuu opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman vapaan sivistystyön rakenne- ja rahoitustyöryhmän työhön. Esitys on valmisteltu hyvässä yhteistyössä vapaan sivistystyön rakenne- ja rahoitustyöryhmän sekä sen oppilaitosjaostojen kanssa. Kansalaisopistojen liitto antaa tälle valmistelutavalle, yhteistyölle ja vuoropuhelulle suuren arvon.

Hallitus ehdottaa muutettavaksi ja selkeytettäväksi eräitä vapaan sivistystyön koulutuksen järjestämistä, yksikköhintoja ja valtionosuutta koskevia säännöksiä. Selkeät rahoituslinjaukset auttaisivat tekemään entistä laadukkaampaa ja vaikuttavampaa vapaata sivistystyötä.

Kansalaisopistojen liitto korostaa vapaan sivistystyön omaa merkittävää roolia suomalaisen aikuiskoulutuksen kentässä. Kansalaisopistot järjestävät koulutusta, jonka tavoitteena on laaja-alaisesti edistää ihmisten oppivaa ja aktiivista elämäntapaa, tukea kulttuuriin kasvamista sekä vahvistaa yksilöiden ja yhteisöjen elinvoimaa ja hyvinvointia. Kansalaisopistojen opetustunnit ovat yli 95 %:sti vapaata sivistystyötä (Vipunen, OPH). Kansalaisopistot voivat merkittävästi vaikuttaa siihen, että PIAACissa havaitut tutkimustulokset voidaan kääntää positiivisiksi ja koko kansan osaamispotentiaali saadaan käyttöön. Korkeatasoiset perustaidot kaikissa ikäryhmissä luovat suotuisan pohjan erikoistuneempien taitojen oppimiselle. Benefits of Lifelong Learning – tutkimus puolestaan osoittaa, miten laajasti vapaan sivistystyön opinnot tuottavat hyötyjä opiskelijan elämään.

Kansalaisopistot vastaavat monipuolisesti alueen eri ikäisten sivistys- ja tietotarpeisiin ja tuottavat palvelut asukkaiden lähtökohdista eri väestöryhmät huomioiden siten, että ne vahvistavat ihmisten osallisuutta yhteisöjensä ja yhteiskunnan jäseninä. Palveluilla on terveyttä edistäviä sekä sairauksia ja syrjäytymistä ennaltaehkäiseviä vaikutuksia. Ennaltaehkäisevät palvelut vähentävät muiden raskaiden ja kalliiden palveluiden käyttöä. Laadukkaat palvelut mahdollistavat hyvinvoinnin ja asumisen kaikkialla Suomessa. Kansalaisopistojen joustavuus, kyky uudistua ja tuottaa asiakaslähtöisiä palveluja tarjoavat kansalaisille mahdollisuuden opiskella ja harrastaa koko Suomessa kunkin alueen erityispiirteet huomioon ottaen. Lisäksi kansalaisopistot järjestävät yhä enenevässä määrin maahanmuuttajien kotoutumista tukevaa koulutusta. Suomen kulttuurirahaston Suomalaisten näkemykset kulttuurista – tutkimuksesta (2013) ilmenee, että kirjasto ja kansalaisopisto koetaan tärkeäksi palveluksi omalla asuinpaikkakunnalla kuntatyypistä (koko, sijainti) riippumatta.

Kansalaisopistojen liitto kannattaa rahoituksen ennakoitavuutta ja porrastusten poistamista eli yhteen yksikköhintaan siirtymistä. Nykyisin käytössä oleva yksikköhinnan porrastus ei perustu taloudellisiin realiteetteihin. Porrastuksen on koettu kohtelevan kansalaisopistojen ylläpitäjiä epäoikeudenmukaisesti. Uudistus kohtelisi kansalaisopistoja ja niiden ylläpitäjiä yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti. Porrastusten poistaminen lisäisi rahoituksen ennakoitavuutta myös tulevissa kunta- ja opistofuusioissa.

Kansalaisopistojen liitto on lausunut työryhmän työskentelyn aikana näkemyksensä kansanopistojen yhtenäistä opintojaksoa koskevassa asiassa ja jättänyt tästä muistioon täydentävän lausuman (työryhmän muistion luku 4.5.8):

Kannanotto 19.3.2014 Vapaan sivistystyön rakenne- ja rahoitustyöryhmässä 19.3.2014 kokouksessa käsittelyssä oleva asia kansanopistojen yhtenäisen opintojakson pituudesta ja
Lausunto 31.10.2014 opetus- ja kulttuuriministeriölle hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi vapaasta sivistystyöstä annetun lain muuttamisesta:

”Kansalaisopistojen liitto on huolestunut kansalaisopistojen kokonaisrahoituksen pienenemisestä osana valtion rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanoa. KoL pyytää ministeriötä kiinnittämään huomiota myös siihen, tarvitseeko Suomi viisi saman lain alla toimivaa lähes samanlaista vapaan sivistystyön oppilaitosmuotoa vai olisiko pikemminkin niin, että toimialaa pitäisi kehittää kokonaisuutena ja osana suomalaista aikuiskoulutusjärjestelmää. Myös eri alueilla järjestetyissä kuulemistilaisuuksissa nousi esille, että vapaan sivistystyön eri oppilaitosmuotojen päällekkäisestä toiminnasta tulisi päästä eroon.

Esityksen yleisperustelujen nykytila-luvussa sivulla neljä kuvataan, että ”kansanopistot ovat kokopäiväistä opetusta antavia sisäoppilaitoksia”. Esitykseen sisältyy kuitenkin ehdotus (Yksityiskohtaiset perustelut 2 Tarkemmat säännökset ja määräykset sivulla 13), jonka mukaan ”asetuksen 1§:ää olisi tarkoitus muuttaa siten, että kansanopistojen ja valtakunnallisen liikunnan koulutuskeskuksen yhtenä opiskelujaksona järjestämän koulutuksen vähimmäispituus on 10 opetustuntia”. Kansalaisopistojen liitto viittaa tämän lausunnon edelliseen kappaleeseen ja kannattaa tätä lyhennystä 15 tunnista 10 tuntiin sidottuna etäopetuksen lähijaksoihin, mutta ei muuhun internaattipedagogiseen koulutukseen.

Luvun 4.5.5. sisällön muututtua loppuraportin 24.11.2014 versiossa myös työssäoppimiseen ja siihen sisältyvään 20 %:n määrälliseen rajaukseen Kansalaisopistojen liitto KoL kannattaa tuntimäärän lyhennystä myös työssäoppimiseen, mutta pitäytyy muilta osin edellä mainitun lausunnon linjauksissa.”

LIISA VORNANEN
Liisa Vornanen
Puheenjohtaja

JAANA NUOTTANEN
Jaana Nuottanen
Toiminnanjohtaja

Tiedote.
Julkaistu: 26.01.2015 klo 10:15
Julkaisija: Kansalaisopistojen liitto KoL

Kansalaisopistojen liitto KoL on järjestö, joka toimii kansalaisopistojen, niiden opistolaisyhdistysten ja vapaan sivistystyön edunvalvojana. Liitto auttaa opistoja turvaamaan tasa-arvoista ja elämänlaajuista oppimista lähipalveluna.

http://www.epressi.com/tiedotteet/koulutus/satavuotias-mutta-uudistuskykyinen-kansalais-ja-tyovaenopistotoiminta-2010-luvulle.html

Yllätytkö jos sanon, että koulutus on osa statuskamppailua. Tuoreen näkökulman työhömme toi Helsingin Sanomat (7.9.2014), joka liitti koulutuksen osaksi statuksen vahvistamista. Koulutuksella rakennetaan kulttuurista pääomaa, joka rakentaa statusta rahan ja sosiaalisen pääoman rinnalla. Ihmisen maku, elämäntyyli ja kulutusvalinnat ovat osa statuskamppailua, jossa koulutuksella rakennetaan kulttuurista pääomaa. Helsingin yliopiston tutkimus piirsi Suomen kulttuurisen kartan, jossa erottuivat neljä päätyyppiä: Hiio Hipsteri, Kikka Kovakatu, Lauri Lavatanssi ja Kaarina Klassikko. Vapaan sivistystyön näkökulmasta taiteen tai kielten omaehtoinen opiskelu aikuisena kasvattaa yksilön kulttuurista pääomaa ja siten vahvistaa statusta.

Rakentaaksemme aikuiselle monimuotoiset mahdollisuudet oppia, tarvitsemme Espoon aikuiskoulutuksen osaamis- ja oppimiskeskusta. Kun television iltauutisissa kerrotaan uusista irtisanomisista, jo seuraavassa haastattelussa ministeri vakuuttaa irtisanottujen työntekijöiden uudelleenkoulutuksen nimeen. Tai kun Suomi vastaanottaa yllättäen turvapaikanhakijoita, jotka tarvitsevat kotoutumiskoulutusta. Tulevaisuuden hektisessä maailmassa instituutioiden on kyettävä reagoimaan muuttuviin koulutustarpeisiin nopeasti ja joustavasti. Muuttuvat yhteiskunnalliset tilanteet edellyttävät eri oppilaitosmuotojen aktiivista vuoropuhelua ja tiivistä yhteistyötä eri koulutusasteiden välillä. Mitä dynaamisempi vuorovaikutus alueen aikuiskouluttajien välille syntyy, sitä paremmin se menestyy vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Yhdessä olemme siis vahvempia.

Jokainen aikuiskouluttajana tai -opettajana työskentelevä ja oppilaitostyössä oleva on osaltaan rakentanut Suomesta koulutuksen huippumaata maailmassa. Kansainvälisissä oppimistuloksia mittaavissa tutkimuksissa sosiaalisesti tasa-arvoiset maat kuten Suomi menestyvät parhaiten. Osana suomalaista aikuiskoulutusjärjestelmää vapaa sivistystyö on onnistunut ihmisten aktivoimisessa itsensä ja yhteiskunnan kehittämiseen. Tutkimusten mukaan hyvin koulutetut ihmiset ovat tyytyväisempiä työhönsä ja vapaa-aikaansa, he ovat usein vähemmän työttömiä ja usein terveempiä kuin muut ihmiset. Koulutus läpi elämän siis kannattaa.

Siis sosiaalisen pääoman vahvistamista, nopeaa reagointikykyä ja menestystä maailmallako? Siinä voisivat olla Espoon aikuiskoulutuksen osaamis- ja oppimiskeskuksen rakentamiselle vahvat tienviitat tulevaisuuteen.

Tarja Lang
Rehtori, Espoon työväenopisto
Kansalaisopistojen liiton hallituksen 1. varapuheenjohtaja

PS. “Ainoa tapa tehdä työtä hyvin on rakastaa sitä, mitä teet. Jos et ole vielä tätä kokenut, kannattaa jatkaa hakemista.” Steve Jobs.

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!

Revontuli-Opiston toiminta-alue on Suomen kansalaisopistoista kaikkein laajin. Kolmen pohjoisen kunnan Enontekiön, Kittilän ja Sodankylän muodostaman opiston alueella ajetaankin vuosittain 150 tuntiopettajan toimesta autoilla noin 300 000 km. Pohjoisen teillä lunta pöllyttävät myös kansalaisopiston opiskelijat, joita on lukuvuoden aikana yhteensä 4500. Julkista liikennettä ei ole liiemmin tarjolla ja oman auton käyttö on niin tuntiopettajille kuin opiskelijoillekin liki ainoa mahdollisuus. Kaamoksen sininen hämärä ja leiskuvat revontulet luovat tunnelmaa, mutta näillä etäisyyksillä romantiikka karisee nopeasti ja kilometrit “syövät” paitsi opettajien voimia myös euroja. Matkakustannusten osuus on Kittilässä ja Sodankylässä vaihdellut kuuden ja seitsemän euron välillä jokaista oppituntia kohden ja Enontekiöllä puhutaan jopa yli kymmenestä eurosta oppituntia kohden.

Verkko-opinnot eivät perinteisesti ole olleet kansalaisopistotoiminnassa kovin merkittävässä roolissa, mutta ainakin pohjoisessa taloudelliset paineet viitoittavat tietä, jossa kansalaisopiston opettajan kohtaa tulevaisuudessa entistä useammin verkossa. Verkko-opintojen avulla voidaan paitsi säästää matkakustannuksissa, myös tukea kestävää kehitystä, sillä ainakin pienessä määrin opistotoiminnasta aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä voidaan vähentää.

Taloudellisen ja kestävänkehityksen näkökulman lisäksi verkko-opinnot ovat mitä suuremmassa määrin etenkin Lapissa myös sivistyksellisen tasa-arvon lisääjä. Sivukylille saadaan harvoin järjestettyä esimerkiksi kielten opetusta, sillä riittävää opiskelijamäärää on vaikeaa saada koolle. Verkon kautta kieliopinnoista pääsevät osallisiksi nyt myös sivukylän asukkaat – jos vain toimivat yhteydet löytyvät.

Kansalaisopistojen liiton aktivoimana Revontuli-Opistossa otettiin käyttöön AC-ohjelma ja ensimmäisiä “omatuotanteisia ” verkkokursseja on saatu tarjolle mm. saamen- ja espanjankielten opintojen merkeissä. Kuntalaisille tarjotaan maksuttomana kurssina AC:n käytön perehdytystä ja kurssitarjonnasta löytyy useampia yleissivistäviä luentoja kuten esimerkiksi luennot Petsamon historiasta ja nykypäivästä.

Verkko-opinnoista on saatu kuluneen vuoden aikana rohkaisevaa palautetta ja useat opiskelijat ovat kertoneet, että kurssille ei olisi ollut mahdollista osallistua perinteisillä opetusjärjestelyillä. Kansalaisopisto on sosiaalisen kohtaamisen paikka – tulevaisuudessa yhä useammin myös verkossa. Ei muuta kuin linjat auki, mukava asento kotisohvalla ja opiskelu voi alkaa!

Pasi Tanninen
Revontuli-Opiston rehtori
KoL:n hallituksen jäsen

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!

Opetus- ja kulttuuriministeriö
PL 29
00023 Valtioneuvosto

Asia:              Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi lukiolain, ammattillisesta peruskoulutuksesta annetun lain, ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain sekä vapaasta sivistystyöstä annetun lain 4§:n muuttamisesta (OKM 57/010/2014)

Viite:             Lausuntopyyntö OKM 096:00/2014

Hallitus ehdottaa muutettavaksi lukio- ja ammatillisen koulutuksen järjestämisluvan ja vapaan sivistystyön oppilaitoksen ylläpitämisluvan myöntämistä ja peruuttamista koskevia säännöksiä. Oppilaitoksen ylläpitämisluvista päättäisi edelleen opetus- ja kulttuuriministeriö. Vapaasta sivistystyöstä annetun lain mukaiset ylläpitämisluvat säilyisivät ehdotetun lain mukaisina lupina, mutta ylläpitäjien taloudelliset edellytykset oppilaitoksen ylläpitämiseen tutkittaisiin viran puolesta.

Vapaasta sivistystyöstä annetun lakiesityksen 4§:n 2 momentin mukaan luvan myöntämisen edellytyksenä on, että on olemassa sivistystarve ja että hakijalla on ammatilliset ja taloudelliset edellytykset oppilaitoksen ylläpitämiseen ja koulutuksen järjestämiseen. Lisäyksenä voimassa olevaan lakiin on maininta, että taloudellisia edellytyksiä arvioitaessa otetaan huomioon hakijan toiminta kokonaisuudessaan.

Kansalaisopistojen liitto pitää tätä tärkeänä lisäyksenä, mutta ilmaisee samaan aikaan huolensa ”puhtaan” vapaan sivistystyön tulevaisuudesta osana suomalaista aikuiskoulutusjärjestelmää. Muun muassa Benefits of Lifelong Learning – tutkimus osoittaa (www.bell-project.eu), että vapaan sivistystyön opinnoilla on oma selvästi myönteinen vaikutuksensa sekä yksilölle että yhteisölle. Vapaaehtoisuuteen perustuva ei-ammatillinen aikuisopiskelu tuo osallistujalle monenlaisia hyötyjä, jotka heijastuvat myös lähipiiriin, perheeseen ja työhön.

Lakiesityksen mukaan muutoksista vapaan sivistystyön ylläpitämislupaan päättää opetus- ja kulttuuriministeriö. Vapaan sivistystyön ylläpitämislupa voidaan peruuttaa ylläpitäjän hakemuksesta. Opetus- ja kulttuuriministeriö voi lisäksi ylläpitäjää kuultuaan peruuttaa ylläpitämisluvan, jos ylläpitämisluvan myöntämisen edellytykset eivät enää täyty taikka jos sivistystarpeen pysyvät muutokset tai muut koulutuksen järjestämiseen liittyvät painavat syyt sitä edellyttävät tai koulutus järjestetään muuten vastoin tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä.

Vapaata sivistystyötä koskevan lakiesityksen mukaan kunta tai kuntayhtymä voi yhdistää vapaan sivistystyön oppilaitoksen muuhun ylläpitämäänsä oppilaitokseen. Tämä momentti koskee tai voi tulevaisuudessa koskea useita kunta- tai kuntayhtymäomisteisia kansalaisopistoja. Esitysten yleisissä perusteluissa olevien tavoitteiden osalta todetaan, että nykyinen lukio-, ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen sekä vapaan sivistystyön järjestäjäkenttä on hajautunut liiaksi, jotta se kykenisi vastaamaan 2020-luvun haasteisiin. Koulutuksen järjestäjiltä edellytetään jatkossa nykyistä parempaa reagointikykyä ja erikoistumista, jotta muutokseen voidaan menestyksellisesti vastata. Niukkenevien resurssien ja kasvavien haasteiden olosuhteissa on keskityttävä toiminnan laatuun ja koulutuksen oikea-aikaiseen kohdentamiseen.

Kansalaisopistojen liitto pitää tärkeänä, että järjestäjäkenttää ja rakenteita uusiksi muokattaessa edetään järkevällä ja tarkoituksenmukaisella tavalla. Rakenteita ei pidä muuttaa hätiköidysti, vaan mahdollisten muutosten vaikutuksia pitää tutkia, arvioida ja seurata. On tärkeää pystyä säilyttämään vapaan sivistystyön asema ja volyymi riippumatta organisaatiosta, jossa toimitaan. Mikäli kansalaisopisto yhdistetään tutkintoon johtavaan oppilaitokseen, vaarana on, että kansalaisopistotoiminta häviää muun koulutuksen sekaan ja saattaa vähitellen näivettyä kokonaan.

Hallitus aikoo vastata asetettuihin tavoitteisiin kokoamalla järjestäjäkenttää lukio-, ammatillisessa perus- ja lisäkoulutuksessa sekä vapaassa sivistystyössä. Nykyistä vahvemmat järjestäjät voivat käyttää resurssinsa tehokkaammin koulutukseen ja koulutuksen vaikuttavuuteen. Tyhjistä seinistä ei kannata kenenkään maksaa.

Liitto kiinnittää huomiota siihen, että kansalaisopistot ovat muun muassa Kuntabarometrin mukaan monille suomalaisille tärkeä lähipalvelu. Tämä ulottuvuus on tärkeää säilyttää, jotta koulutuksen saavutettavuus ja koulutuksellinen tasa-arvo säilytetään myös jatkossa kaikkialla Suomessa. Liitto kiinnittää huomiota myös siihen, että lakiesitysten perusteluissa korostetaan alueellisen yhteistyön lisäämisen tarvetta. Tähän tarpeeseen on helppo yhtyä ja korostaa samassa yhteydessä yhteistyön mahdollisuuksia myös koko maan tasolla. Yhteistyön lisäämisen ohella olisi edelleen pyrittävä luomaan isompia, alueellisia tai sitä laajempien verkostojen muodostamia opistoja.

Vapaa sivistystyö on ollut hyvin autonominen koulutuksen kenttä. Mikäli vapaan sivistystyön rahoitukseen liittyvät uudistukset tulevat hyväksytyiksi tällä hallituskaudella, kansalaisopistojen ylläpitäjien rooli, merkitys ja vastuu kansalaisopiston toiminnan kehittämisestä kasvavat ja tietyt (rahoituksen liikkuvassa osassa olevat) koulutuspoliittiset tavoitteet korostuvat entisestään. Liitto pitää näitä tärkeinä asioina kansalaisopistojen tulevaisuuden kannalta.

Lausunnon keskeinen sisältö:

Kansalaisopistojen liitto pitää tätä (toimintaa arvioidaan kokonaisuutena) tärkeänä lisäyksenä, mutta ilmaisee samaan aikaan huolensa ”puhtaan” vapaan sivistystyön tulevaisuudesta osana suomalaista aikuiskoulutusjärjestelmää. Muun muassa Benefits of Lifelong Learning – tutkimus osoittaa (www.bell-project.eu), että vapaan sivistystyön opinnoilla on oma selvästi myönteinen vaikutuksensa sekä yksilölle että yhteisölle. Vapaaehtoisuuteen perustuva ei-ammatillinen aikuisopiskelu tuo osallistujalle monenlaisia hyötyjä, jotka heijastuvat myös lähipiiriin, perheeseen ja työhön.

Kansalaisopistojen liitto pitää tärkeänä, että järjestäjäkenttää ja rakenteita uusiksi muokattaessa edetään järkevällä ja tarkoituksenmukaisella tavalla. Rakenteita ei pidä muuttaa hätiköidysti, vaan mahdollisten muutosten vaikutuksia pitää tutkia, arvioida ja seurata. On tärkeää pystyä säilyttämään vapaan sivistystyön asema ja volyymi riippumatta organisaatiosta, jossa toimitaan. Mikäli kansalaisopisto yhdistetään tutkintoon johtavaan oppilaitokseen, vaarana on, että kansalaisopistotoiminta häviää muun koulutuksen sekaan ja saattaa vähitellen näivettyä kokonaan.

Liitto kiinnittää huomiota siihen, että kansalaisopistot ovat muun muassa Kuntabarometrin mukaan monille suomalaisille tärkeä lähipalvelu. Tämä ulottuvuus on tärkeää säilyttää, jotta koulutuksen saavutettavuus ja koulutuksellinen tasa-arvo säilytetään myös jatkossa kaikkialla Suomessa. Liitto kiinnittää huomiota myös siihen, että lakiesitysten perusteluissa korostetaan alueellisen yhteistyön lisäämisen tarvetta. Tähän tarpeeseen on helppo yhtyä ja korostaa samassa yhteydessä yhteistyön mahdollisuuksia myös koko maan tasolla. Yhteistyön lisäämisen ohella olisi edelleen pyrittävä luomaan isompia, alueellisia tai sitä laajempien verkostojen muodostamia opistoja.

Vapaa sivistystyö on ollut hyvin autonominen koulutuksen kenttä. Mikäli vapaan sivistystyön rahoitukseen liittyvät uudistukset tulevat hyväksytyiksi tällä hallituskaudella, kansalaisopistojen ylläpitäjien rooli, merkitys ja vastuu kansalaisopiston toiminnan kehittämisestä kasvavat ja tietyt (rahoituksen liikkuvassa osassa olevat) koulutuspoliittiset tavoitteet korostuvat entisestään. Liitto pitää näitä tärkeinä asioina kansalaisopistojen tulevaisuuden kannalta.

LIISA VORNANEN                                                         JAANA NUOTTANEN

Liisa Vornanen                                                             Jaana Nuottanen

Puheenjohtaja                                                              Toiminnanjohtaja

Sain otsikon mukaisesta asiasta hyvinkin dramaattista ja konkreettisen omakohtaista kokemusta huhtikuun lopulla, kun rivitaloni syttyi palamaan keskellä yötä. Pienestä kipinästä sai alkunsa roihu, joka palokunnan ansiokkaasta toiminnasta huolimatta tuhosi koko rivitalon. Onneksi ihmishenkiä ei menetetty.

Kansalaisopistotoiminta saa myös parhaimmillaan aikaan samantapaisia ilmiöitä. Sivistyksen kipinä herää liekkeihin ja saa aikaan yhteiskunnan kannalta pelkästään myönteisiä roihuja.

Kun Suomi syöksyi 1990-luvun alussa ensimmäistä kertaa todella syvään lamaan, mietittiin tosissaan myös kansalais- ja työväenopistojen työn vaikuttavuutta. Kaikkein pulmallisimmaksi asiaksi osoittautui sopivien mittareiden löytäminen. Miten ihmeessä mitata sitä henkistä ja fyysistä hyvinvointia ja onnellisuutta, jonka ihminen kokee eri opintoryhmissä, joko liikkuessaan, tehdessään käsillään jotain itselleen hyödyllistä tai vaikka opiskellessaan kieliä? Esitin tuolloin radikaalin ajatuksen, että parhaiten opistotyön vaikuttavuutta voitaisiin arvioida siten, että koko opistotoiminta lakkautettaisiin ja kiellettäisiin ketään muuta järjestämästä vastaavaa toimintaa. Sitten katsottaisiin viiden vuoden päästä, kuinka hyvinvoivia ihmiset olisivat? No onneksi tätä ajatusta ei toteutettu, vaikka usein on tuntunut, että keikutaan veitsenterällä toiminnan jatkumisen suhteen.

Mikä sitten saa ihmiset tulemaan opiston opintoryhmiin? Tärkein syy lienee halu oppia ja kokea jotain uutta. Parhaimmillaan tämä voi johtaa siihen, että kun aloittaa esim. kasvatustieteen perusopinnot niin loppupäässä väitellään jo tohtoriksi. Monet hakevat toiminnasta vastapainoa nykyisin niin hektiselle työelämälle. Tämän olen konkreettisesti huomannut perjantai-joogassa. Monesti opiskelijat tulevat enemmän tai vähemmän stressaantuneina tunnille työviikon jälkeen. Kun sitten puolitoista tuntia on ohi, niin opiskelijat lähtevät tunnilta rauhallisina ja levollisina viikonlopun viettoon (ja niin myös itsekin).

Nykyään työmme muuttuu entistä enemmän sellaiseksi, että yhä useammat istuvat päivät pitkät tietokoneen edessä. Kuitenkin tutkimuksissakin on todettu, että kun ihminen tekee käsillään jotain muutakin kuin näpyttelee ‘kompuutteria’, niin tämä virkistää kummasti aivotoimintaa. Lisäksi se, että voi edes pienen hetken keskittyä vain omaan tekemiseensä, omiin ajatuksiinsa, elää vain tässä hetkessä, on äärimmäisen terapeuttista ihmiselle. Tämä on varmaan yksi syy käden taitojen ja taideaineiden suosioon. Totta kai on myös hyvin palkitsevaa nähdä omien kättensä töitä. Joka vuosi voidaan hämmästellä sitä miten paljon erilaisia, taidokkaita töitä ihmiset saavat aikaa opiston opintoryhmissä. Selkeimmin tämä näkyy opiston kevätnäyttelyissä.

Kansalaisopistotoiminta Porvoossa täyttää parin vuoden päästä 70 vuotta. Tänä aikana sivistyksen kipinä on syttynyt kymmeniä tuhansia kertoja aina uudestaan ja uudestaan jokaisen opiskelijamme mielessä ja sielussa. Parhaimmillaan se alkaa roihuta vuosikymmeniä kestävänä intohimoisena ja hartaana harrastamisena. Tätä roihua ei pidä minkään palokunnan sammuttaa.

Pertti Jääskä
Rehtori-rektor, Porvoon kansalaisopisto – Borgå medborgarinstitut
KoL:n hallituksen jäsen

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!

LAUSUNTO
31.10.2014

Opetus- ja kulttuuriministeriö
PL 29
00023 Valtioneuvosto

Asia Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi vapaasta sivistystyöstä annetun lain muuttamisesta
Viite Lausuntopyyntö OKM/53/010/2014

Hallitus ehdottaa muutettavaksi ja selkeytettäväksi eräitä vapaan sivistystyön koulutuksen järjestämistä, yksikköhintoja ja valtionosuutta koskevia säännöksiä. Esitys sisältää luonnoksen valtioneuvoston asetukseksi vapaasta sivistystyöstä annetun asetuksen muuttamisesta.

Esitys on valmisteltu hyvässä yhteistyössä vapaan sivistystyön rakenne- ja rahoitustyöryhmän sekä sen oppilaitosjaostojen kanssa. Kansalaisopistojen liitto KoL antaa tälle valmistelutavalle, yhteistyölle ja vuoropuhelulle suuren arvon. KoL kiittää opetus- ja kulttuuriministeriötä myös kentän kuulemisesta työpajatyyppisissä kuulemistilaisuuksissa lokakuussa 2014 eri puolilla Suomea. Selkeät rahoituslinjaukset auttaisivat tekemään entistä laadukkaampaa ja vaikuttavampaa vapaata sivistystyötä.

Kansalaisopistojen liitto korostaa vapaan sivistystyön omaa merkittävää roolia suomalaisen aikuiskoulutuksen kentässä. Kansalaisopistot järjestävät koulutusta, jonka tavoitteena on laaja-alaisesti edistää ihmisten oppivaa ja aktiivista elämäntapaa, tukea kulttuuriin kasvamista sekä vahvistaa yksilöiden ja yhteisöjen elinvoimaa ja hyvinvointia laaja-alaisesti ja moniulotteisesti. Kansalaisopistojen opetustunnit ovat yli 95 %:sti vapaata sivistystyötä (Vipunen, OPH). Kansalaisopistot voivat merkittävästi vaikuttaa siihen, että PIAACissa havaitut tutkimustulokset voidaan kääntää positiivisiksi ja koko kansan osaamispotentiaali saadaan käyttöön. Korkeatasoiset perustaidot kaikissa ikäryhmissä luovat suotuisan pohjan erikoistuneempien taitojen oppimiselle. Benefits of Lifelong Learning – tutkimus puolestaan osoittaa, miten laaja-alaisesti vapaan sivistystyön opinnot tuottavat hyötyjä.

Kansalaisopistot vastaavat monipuolisesti alueen eri ikäisten sivistys- ja tietotarpeisiin ja tuottavat palvelut asukkaiden lähtökohdista eri väestöryhmät huomioiden siten, että ne vahvistavat ihmisten osallisuutta yhteisöjensä ja yhteiskunnan jäseninä. Palveluilla on terveyttä edistäviä sekä sairauksia ja syrjäytymistä ennaltaehkäiseviä vaikutuksia. Ennaltaehkäisevät palvelut vähentävät muiden raskaiden ja kalliiden palveluiden käyttöä. Laadukkaat palvelut mahdollistavat hyvinvoinnin ja asumisen kaikkialla Suomessa. Kansalaisopistojen joustavuus, kyky uudistua ja tuottaa asiakaslähtöisiä palveluja ovat mahdollisuus erilaisten alueiden väestön opinto- ja harrastustoiminnalle. Lisäksi kansalaisopistot järjestävät yhä enenevässä määrin maahanmuuttajien kotoutumista tukevaa koulutusta. Suomen kulttuurirahaston Suomalaisten näkemykset kulttuurista – tutkimuksesta (2013) ilmenee, että kirjasto ja kansalaisopisto koetaan tärkeäksi palveluksi omalla asuinpaikkakunnalla kuntatyypistä (koko, sijainti) huolimatta.

Kansalaisopistojen liitto kannattaa rahoituksen ennakoitavuutta ja porrastusten poistamista eli yhteen yksikköhintaan siirtymistä. Nykyisin käytössä oleva yksikköhinnan porrastus ei perustu taloudellisiin realiteetteihin. Porrastuksen on koettu kohtelevan kansalaisopistojen ylläpitäjiä epäoikeudenmukaisesti. Uudistus kohtelisi kansalaisopistoja ja niiden ylläpitäjiä yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti. Porrastusten poistaminen lisäisi rahoituksen ennakoitavuutta myös tulevissa kunta- ja opistofuusioissa.

Kansalaisopistojen liitto on huolestunut kansalaisopistojen kokonaisrahoituksen pienenemisestä osana valtion rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanoa. KoL pyytää ministeriötä kiinnittämään huomiota myös siihen, tarvitseeko Suomi viisi saman lain alla toimivaa lähes samanlaista vapaan sivistystyön oppilaitosmuotoa vai olisiko pikemminkin niin, että toimialaa pitäisi kehittää kokonaisuutena ja osana suomalaista aikuiskoulutusjärjestelmää. Myös eri alueilla järjestetyissä kuulemistilaisuuksissa nousi esille, että vapaan sivistystyön eri oppilaitosmuotojen päällekkäisestä toiminnasta tulisi päästä eroon.

Esityksen yleisperustelujen nykytila-luvussa sivulla neljä kuvataan, että ”kansanopistot ovat kokopäiväistä opetusta antavia sisäoppilaitoksia”. Esitykseen sisältyy kuitenkin ehdotus (Yksityiskohtaiset perustelut 2 Tarkemmat säännökset ja määräykset sivulla 13), jonka mukaan ”asetuksen 1§:ää olisi tarkoitus muuttaa siten, että kansanopistojen ja valtakunnallisen liikunnan koulutuskeskuksen yhtenä opiskelujaksona järjestämän koulutuksen vähimmäispituus on 10 opetustuntia”. Kansalaisopistojen liitto viittaa tämän lausunnon edelliseen kappaleeseen ja kannattaa tätä lyhennystä 15 tunnista 10 tuntiin sidottuna etäopetuksen lähijaksoihin, mutta ei muuhun internaattipedagogiseen koulutukseen.

Konkreettisia korjausehdotuksia:

Esityksen vaikutuksissa sivulla kahdeksan on taloudellisten vaikutusten ensimmäisessä
kappaleessa yhdeksännellä rivillä virheellisesti sanamuoto ”kansanopiston”.
Yksityiskohtaisten perustelujen kohdalla kohdassa 3 Voimaantulo sivulla 14 on rivillä 11
virheellisesti muoto ”kansalaisopistoille”. Esityksessä kannattaa kiinnittää huomiota siihen,
että vapaan sivistystyön eri oppilaitokset luetellaan aina samassa järjestyksessä.
Kunnioittavasti
LIISA VORNANEN JAANA NUOTTANEN
Liisa Vornanen Jaana Nuottanen
Puheenjohtaja Toiminnanjohtaja