Kuopion kansalaisopisto

Kuinka vieraiden kielten opiskelua voidaan ylläpitää ja lisätä? Kuinka kielikurssit saadaan entistä kiinnostavammiksi ja houkuttelevammiksi? Kuinka varmistamme, että kielitarjonnastamme löytyy jokaiselle jotakin?

Näihin kysymyksiin olemme pohtineet vastauksia Opetushallituksen rahoittamassa Kielikukkanen -hankkeessa. Hankkeessa ovat olleet mukana Kuopion kansalaisopisto, Etelä-Helsingin kansalaisopisto, Kalliolan kansalaisopisto ja Vaasan kansalaisopisto Alma – Vasa medborgarsinstitut Alma.

Hankkeen taustalla on huoli suomalaisten vieraiden kielten opiskelun vähenemisestä ja yksipuolistumisesta. Tähän haasteeseen olemme Kielikukkanen -hankkeessa vastanneet kokoontumalla yhteen ideoimaan kieltenopiskelun tulevaisuutta. Yhteisissä suunnittelufoorumeissa olemme kehittäneet uusia malleja kurssien järjestämiseen ja opetusmenetelmien monipuolistamiseen. Suunnittelu on toteutettu opettajalähtöisesti osallistamalla mukaan käytännön työtä tekeviä tuntiopettajia kaikista hankeopistoista. Suunnittelun tuotoksena on syntynyt Kielikukkanen -malli, jossa kielikurssit on jaoteltu erilaisiin kategorioihin sisällön perusteella.

Hankeopistojen kielitarjonnassa onkin nyt entistä enemmän erityyppisiä kursseja erilaisiin tarpeisiin. Yleiskurssien lisäksi opiskelija voi valita suullisen vuorovaikutuksen kehittämiseen keskittyvän keskustelukurssin, tietylle asiakasryhmälle suunnatun täsmäkurssin, nopean ja tavoitteellisen tehokurssin tai tiettyä erityisaluetta käsittelevän teemakurssin. Lähiopetuksen lisäksi tarjolla on myös entistä enemmän joko kokonaan tai osittain verkossa toteutettavia kielikursseja.

Osana mallin suunnitteluprosessia olemme pohtineet myös terminologiaa ja ehdotammekin seuraavia termejä käytettäväksi erilaisista verkkoa hyödyntävistä kurssimalleista puhuttaessa:

• Verkko-opetus: verkkoympäristössä toteutettava opetus voi olla joko reaaliaikaista tai ajasta riippumatonta.  Ajasta riippumattomassa opetuksessa kommunikointi ja oppimistehtävien tekeminen tapahtuu jollakin verkko-oppimisalustalla opiskelijalle itselleen sopivaan aikaan. Opettaja antaa tehtävistä henkilökohtaista palautetta. Tästä opetusmuodosta käytetään termiä verkko-opetus.
• Reaaliaikaisessa opetuksessa kaikki ovat koolla samanaikaisesti jonkin verkko-opetusohjelman esim. Zoomin tai Teamsin välityksellä. Tällaisesta opetusmuodosta käytetään nimeä etäopetus.
• Lisäksi on olemassa myös monimuoto-opetusta, jossa nämä elementit yhdistyvät tai limittyvät toisiinsa.  Kurssi voi tällöin koostua sekä lähi- että etäopetuksesta tai reaaliaikaisen ja ajasta riippumattoman verkko-opetuksen yhdistelmästä.
• Nykyään on myös yhä enenevässä määrin käytössä hybridiopetus eli samanaikainen lähi- ja etäopetus, jossa osa opiskelijoista on läsnä luokkatilassa ja osa osallistuu etänä verkon kautta esim. Teamsin tai Zoomin avulla.

Näillä toimilla toivomme saavuttavamme yhä suuremman joukon innokkaita kieltenopiskelijoita, jotka löytävät omat syynsä tulla opiskelemaan kieliä kansalaisopistoon.

Projektikoordinaattori Anna-Riitta Niemelä, Kalliolan kansalaisopisto
Projektikoordinaattori Marika Boström, Vaasan kansalaisopisto Alma – Vasa medborgarsinstitut Alma
Projektipäällikkö Marja Juhola, Etelä-Helsingin kansalaisopisto (marja.juhola@kvs.fi)
Projektikoordinaattori Marjo Markkanen, Kuopion kansalaisopisto
Projektikoordinaattori Sari Isokangas, Vaasan kansalaisopisto Alma – Vasa medborgarsinstitut Alma

Suomalaiset opiskelevat kieliä yhä vähemmän ja yksipuolisemmin. Näin on todennut mm. professori Riitta Pyykkö vuonna 2017 julkaistussa selvityksessä, jossa korostetaan monipuolisen kielivarannon tärkeyttä Suomen menestymiselle globaalissa maailmassa. Monipuolisen kielitaidon merkitystä tulisi korostaa, sillä suomalaisten osaaminen painottuu yhä vahvemmin pelkästään englannin kieleen. Toisaalta taas myös suomalaisten englannin taidoissa on usein parantamisen varaa, sillä esimerkiksi kansainvälisissä tehtävissä tarvitaan vahvaa ja monipuolista englannin taitoa. Lisäksi maastamme löytyvä kielitaito olisi tunnistettava ja taattava mahdollisuudet sen kehittämiselle kaikissa elämänvaiheissa. Näihin haasteisiin pyrimme osaltamme vastaamaan viiden kansalaisopiston yhteisessä Kielikukkanen-hankkeessa. Yhtenä Kielikukkanen-hankkeen tavoitteena onkin kehittää keinoja, joilla voidaan kannustaa ihmisiä opiskelemaan enemmän kieliä. Hanketta rahoittaa Opetushallitus.

Suurin huoli kieltenopiskelun tilasta on perusopetuksen, toisen asteen ja korkeakoulutuksen osalta, mutta myös vapaassa sivistystyössä on syytä pohtia tulevaisuutta. Millainen on vapaan sivistystyön ja erityisesti kansalaisopistojen rooli maamme kieltenopetuksen kentällä? Pyykön selvityksen mukaan vapaan sivistystyön oppilaitoksilla on suuri rooli kielikoulutuksessa, sillä kielet ovat keskeisiä aineita 154 kansalaisopiston koulutustehtävässä.  Myös kansalaisopistoissa on nähtävissä samanlaista kehitystä kuin muilla kouluasteilla, sillä niissäkin vieraiden kielten opetustunnit ovat kokonaisuutena hieman vähentyneet.

Suuri osa opiskelijoista on kuitenkin tyytyväisiä opistojen kielten opetukseen. Tämä näkyy Kielikukkanen-projektin puitteissa toteutetun opiskelijakyselyn vastauksista (vastaajia n. 1 300):

• Miten kielten opiskelusta tulee innostavaa, motivoivaa ja luovaa, riippuu paljon opettajasta. Nämä adjektiivit kuvaavat hyvin nykyistä opettajaani.
• Opettajana aivan ihastuttava persoonallisuus. Opiskelu on todellista laatuaikaa itselle.
• Tunneille on ollut aina kiva mennä.
• Ryhmät ovat usein olleet myös melko pieniä, joten niissä on mukava, rento ja turvallinenkin olo opiskella.
• Kielen tunnit ovat samalla sivistäviä ja hyvin terapeuttisia.
• Aärimmäisen positiivinen kokemus joka kerta! Mahtavat opettajat!

Toisaalta kysely poiki myös toisenlaisia ajatuksia:

• Etenemisvauhti on hidasta.
• Vauhti oli liian nopea.
• Vanhanaikaista meininkiä.
• Opetusmenetelmät olivat 1960-luvulta.
• Opetuksen ammattitaitoisuus ja tehokkuus vaihtelevat kovasti kurssista toiseen.
• Ei ole riittävää tarjontaa maaseudulla asuvalle.
• Säännöllisen epäsäännöllisen vuorotyön takia tulee liikaa poissaoloja tunneilta.
• Koska opiskelijat ovat usein eritasoisia ja eri tavoin motivoituneita, opiskelu ei välttämättä ole kovin tehokasta.

Kuinka vastaamme näille opiskelijoille? Kielikukkanen-hankkeessa pohditaan, kuinka voimme turvata sen, että kaikenikäiset ja -taustaiset opiskelijat haluavat jatkossakin opiskella kieliä ja hakeutua kansalaisopistojen kielikursseille.

Millainen sitten olisi täydellinen kielikurssi kyselyyn vastanneiden mielestä?

• Etenemisvauhti voisi olla enemmän yksilöllisempää.
• Selkeä palaute oman opiskelun etenemisestä.
• Kurssi, jossa kokeiltaisiin erilaisia oppimismenetelmiä; meitä oppilaita on yhtä paljon kuin on menetelmiäkin.
• Ei liian tiukkapipoista opiskelua.
• Oppilaiden tulisi olla mahdollisemman saman tasoisia.
• Helppo, halpa ja motivoiva.
• Tuloksena jokin opintotodistus taidosta.

Erilaisia vastauksia on lähes yhtä monta kuin vastaajiakin. Tehtävää siis riittää, sillä koemme tärkeänä sen, että kansalaisopistojen kielikurssitarjonta vastaa mahdollisimman monen asiakkaan tarpeisiin. On selvää, että tämä ei tällä hetkellä toteudu. Kurssille ilmoittautuessaan asiakkaat eivät välttämättä aina tiedä, mikä heitä odottaa tai onko kurssin taso tai tahti heille sopiva. Näihin haasteisiin toivomme apua Kielikukkanen-hankkeessa suunniteltavasta kurssivalitsimesta, joka perustuu koko kurssipaletin uudelleenajatteluun ja jaotteluun. Tämä toteutetaan yhdessä aktiivisen opettajaryhmän kanssa ja kaikkien viiden opiston yhteistyönä.

Tältä pohjalta vastaamme omalta osaltamme kutsuun kehittää kansallista kielivarantoa, uusien oppimisympäristöjen ja kurssimallien käyttöönottoa, sekä parantaa ihmisten mielikuvaa kansalaisopistojen kieltenopetuksesta.

Tule keskustelemaan aiheesta kanssamme! Neljän webinaarin sarjastamme seuraava pidetään pe 11.12 klo 13. Webinaarin aiheena on kurssisuunnittelun uudet tuulet vapaan sivistystyön kieltenopetuksessa. Ilmoittaudu tilaisuuteen täällä: 

Teksti:

Projektikoordinaattori Anna-Riitta Niemelä, Kalliolan kansalaisopisto
Projektikoordinaattori  Marika Boström, Vasa Arbis
Projektipäällikkö Marja Juhola, Etelä-Helsingin kansalaisopisto (marja.juhola@kvs.fi)
Projektikoordinaattori Marjo Markkanen, Kuopion kansalaisopisto
Projektikoordinaattori Sari Isokangas, Vaasa-Opisto

Kuopion kaupunki on ottanut rohkean tavoitteen uudessa strategiassaan: olemme hyvän elämän pääkaupunki vuoteen 2030 mennessä (ehkäpä jo matkan varrellakin). Tähän tavoitteeseen päästäksemme toimimme avoimesti, innostavasti, yhdessä ja asukasta varten. Hyvän elämän pääkaupunki korostaa terveyttä, elinvoimaa ja arjen rikkautta kaikessa toiminnassa. Alku ainakin vaikuttaa lupaavalta, Kuntarating-tutkimuksen mukaan Kuopiossa asuvat v. 2017 Suomen 20 suurimman kaupungin tyytyväisimmät asukkaat.

Että ihmisen ois hyvä olla!

Mitä se hyvä elämä sitten on? Monille se voi tarkoittaa vaikkapa hyviä harrastusmahdollisuuksia tai ylipäänsä mahdollisuutta toteuttaa itseään. Perinteisesti tätä tehtävää ovat hoitaneet mm. kansalaisopistot. Pystyvätkö opistot vastaamaan tähän haasteeseen myös tulevaisuudessa? Kansalaisopiston rooli tulevaisuuden kunnassa on varmasti edelleenkin toimia elinikäisen oppimisen mahdollistajana, mutta rinnalle tähän nousee esim. edellytysten luominen paikalliselle ja alueelliselle osallisuudelle.  Toiminnallamme vahvistamme yhteisöllisyyttä ja vähennämme syrjäytymisriskiä olemalla kumppani monille eri tahoille. Näin edistämme parhaiten kuntalaisten hyvinvointia ja terveyttä, hyvää elämää kaiken kaikkiaan.

Ihmisten kohtaamisen mahdollistaminen

Kunnat ovat lähtökohtaisesti ihmisten näköisiä paikkoja, joissa paikallisen vuorovaikutuksen merkitys korostuu. Tulevaisuustutkija Ilkka Halavan mukaan kaupunkien paremmuus mitataan niiden kyvyssä luoda ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta. Keskeisessä roolissa tässä tehtävässä hän näkee kansalaisopistot, kirjastot ja museot. Tähän ajatukseen on varsin helppo yhtyä, onhan yli satavuotisen historian ajan opistojen toimintatapana ollut juuri ihmisten kohtaamisen mahdollistaminen! Opetus on pääosin ryhmäopetusta, ei pääsykokeita ja kurssimaksut ovat varsin kohtuullisia. Näin on syntynyt luonnollisesti hyvin erilaisten ihmisten kohtaamispaikkoja. Yhdistävä tekijä opiskelijoilla on ainoastaan itsensä omaehtoinen kehittäminen ja kiinnostus opetettavaan aiheeseen. Tällainen sivistystyö pitää sisällään usein myös omien ennakkoluulojen kohtaamista, mitä parhainta sivistystä siis!

Sivistystyötä riittää vielä

Hyvään elämään kuuluu tulevaisuudessakin varmasti myös sivistys. Laajasti ajateltunahan sivistyksellä tarkoitetaan tietojen ja taitojen oppimisen lisäksi ennen kaikkea ihmisen kykyä ja halua käyttää näitä taitoja myös lähiympäristönsä parhaaksi. Tämän päivän sivistykseen pitäisi kuulua itseisarvoisesti taito kohdata eri mieltä olevia ihmisiä ja toimia yhdessä jokaisen ihmisen ainutlaatuisuutta kunnioittaen. Tässä valitettavasti taitaa riittää sivistystyötä vielä useiksi vuosiksi. Sivistys ei ole tila vaan elinikäinen prosessi, johon hyvän elämän pääkaupungissa annetaan hyvät puitteet. Kansalaisopistoilla on tärkeä tehtävä olla tuottamassa näitä mahdollisuuksia sivistyneeksi kasvamisen prosessiin!

Kirsti Turunen
Kuopion kansalaisopiston rehtori
KoL:n hallituksen jäsen

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!

Kuopion kansalaisopiston orkesteri vuonna 1931. Kuva opiston arkistosta.

Vuonna 1916 kaupungin huomattavasti kasvaneesta lukusalista ja kansankirjastosta museotalon yläkerrassa muodostettiin Suomen ensimmäinen kansalaisopisto – Kuopion kansalaisopisto. Elinvoimaisena säilymiseen näinkin pitkähkön tovin on vaikuttanut suuresti se, että opisto on muuttanut toimintansa sisältöjä ja painopistealueita ajan hengen mukaisiksi vastaten samalla paikallisiin tarpeisiin. Esimerkiksi 1910-luvulla opetuksen päämäärä oli tiedon- ja valistushalun herättäminen ja tien viitoittaminen saavutettavissa oleville sivistyslähteille. 1940-luvulla puolestaan pyrittiin erityisesti helpottamaan karjalaisen siirtoväen juurtumista uudelle asuinseudulleen.

Näin juhlavuoden kunniaksi on tullut tutkailtua normaalia tarkemmin opiston vanhoja asiakirjoja. Jo alusta alkaen on mukana ollut pedagogiikan merkitys, talouden reunaehdot ja huoli nuorten osallistumisesta. Kollega Väinö Liukkonen pohti asiaa näin 30-luvulla: Nuorta ihmistä ei miellytä raskas opiskelutyö, varsinkin, jos se vaatii itsenäistä ajattelua. Opetuksen tulisi mahdollisimman paljon perustua havainnollisuuteen, tai oppiaineen tulisi käytännölliseltä kannalta kyetä herättämään oppilaan mielenkiinto. Tähän tarvitaan mm. välineitä ja lisäksi se vaatisi lisäyksiä oppiaineisiin, mihin ei ole nykyisin taloudellisia mahdollisuuksia. Onhan niin, että opiston opinto-ohjelmasta on puuttunut useita huomattavia aineita, kuten musiikki ja piirustus, jotka ovat nuorille erityisen sopivia siksi, että ne vetoavat tunnepuoleen ja toimintaviettiin ja lisäksi monia käytännöllisiä aineita, jotka opiston ohjelmasta eivät saisi puuttua. Kuopion kansalaisopisto on yleensä kiinnittänyt huomiota melko vaikeatajuisiin aineisiin ja siitä mahdollisesti johtuu, että oppilaspolvi pyrkii vanhenemaan. Tämä arvokas tieto täytyykin muistaa tulevaa opetussuunnitelmaa tehtäessä!

Myös kansalaisopiston yhteiskunnallinen tehtävä on ollut niin lainsäätäjän kuin opetuksen järjestäjän pohdinnassa tärkeässä osassa jo miltei 100 vuotta sitten.  Pääasia on oleva todellisen, ennen kaikkea ajattelevan kansalaisen luominen yhteiskuntaa varten, ja aineita, jotka tarkoittavat tätä, ei saa puuttua; jo lainsäädäntö edellyttää, että näitä aineita on tarpeellinen määrä. Kysymys on siitä, mitä ja miten opisto opettaa. Olisi paljon valittavia, mutta opisto voi ottaa omikseen vain yhden periaatteen, totuuden etsimisen ja ihmisen henkisten kykyjen kehittämisen näkökohdat. Muu on sille vierasta. Objektiivisuuden ohella ollaan ennakkoluulottomia – se on eräs tosisivistyneen tunnusmerkki ja sellaisiahan opisto pyrkii luomaan. Näitä varmoja ja vakaita periaatteita noudattaen voi opisto tulla eri ihmisryhmien keskeisen vuorovaikutuksen tyyssijaksi ja vaikuttaa ymmärrystä ja hyvää tahtoa herättävästi. (V. Liukkonen 1936)

Tänä päivänä opistotoiminta nähdään yhä enemmän ennaltaehkäisevänä työnä. Ensimmäisen vuoden 213 opiskelijasta on sadassa vuodessa kasvanut yli 25 000 aktiivisen kurssilaisen joukko, joka omaehtoisesti tulee kehittämään tietojaan ja taitojaan vapaa-ajallaan. Kansalaisopiston ovesta purkautuu tyytyväisen näköistä väkeä ulos päivittäin, ei voi olla huomaamatta kuinka kävijät arvostavat opistotoimintaa tänä päivänäkin. Opiskelijamme sanoin v. 2016: kansalaisopisto on tärkeä osa kaupungin ja valtionkin infrastruktuuria, kuten myös kirjasto, terveydenhoito ja vaikkapa katuvalot!

Kirsti Turunen
Kuopion kansalaisopiston rehtori
KoL:n hallituksen jäsen

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!

Tammikuun alusta lähtien on Kuopion kaupungin hyvinvointipalveluita markkinoitu Lupa innostua -teemalla. Kampanjan tavoitteena on lisätä hyvinvointia ja terveyttä tukevien palveluiden käyttöä ja aktivoida kuopiolaisia pitämään huolta omasta ja läheistensä hyvinvoinnista. Kansalaisopisto edistää omalla toiminnallaan hyvinvointia luonnollisesti, joten Lupa innostua sopi hienosti myös opiston koko lukuvuoden teemaksi.

Tunnetusti omaan hyvinvointiinsa panostamalla ihminen nauttii elämästään enemmän ja pystyy tekemään paremmin arvokkaina pitämiään asioita. Tutkimusten mukaan innostuminen lisää hyvinvointia niin työssä kuin vapaa-ajalla. Opiston monipuolisella toiminnalla pyrimme auttamaan kuntalaisia ottamaan vastuuta omasta terveydestään, yhteisölliset työtavat sinänsä edistävät myös ihmisten kykyä omien tekojen merkityksen hahmottamiseen osana koko yhteiskuntaa; minun teoillani ja valinnoillani on merkitystä laajemminkin. Kansalaisopistojen osallistava ja omaehtoisuuteen perustuva pedagogiikka vastaakin parhaimmillaan sekä luovan, kehittyvän yksilön että yhteiskunnan tarpeisiin. Näin luomme edellytyksiä ihmisen vapaalle sivistymiselle!

Kuopiossa kansalaisopisto toimii Hyvinvoinnin edistämisen palvelualueella, tuotamme ohjatun hyvinvoinnin ja omaehtoisen oppimisen palveluja. Hyvinvoinnin edistämisen palvelualueen tehtävänä on kaupungin strategian mukaisesti aktivoida kaupunkilaiset toimimaan oman ja toistensakin hyvinvoinnin edistäjinä. Tämä tavoite toteutuu opistossa hyvin; onhan opisto omaehtoisen oppimisen paikka, jonne asiakkaat itse hakeutuvat omien tarpeidensa mukaisesti. On hienoa tehdä opistotyötä nimenomaan Kuopiossa, jonka strategian mukaisesti olemme edeltäkävijä osallisuuden ja hyvinvointipalvelujen kehittämisessä!

Kuopion laajat maaseutualueet asettavat kuitenkin suuria haasteita hyvinvointia ja terveyttä edistävien palveluiden järjestämiselle. Haja-asutusalueilta on poistunut monia palveluita ja opiston tarjoamat palvelut koetaankin siksi hyvin tärkeiksi erityisesti maaseudulla. Opisto toimii rajapintana monien erilaisten (kunnalliset, yksityiset, yhdistykset) toimijoiden kanssa. Yhteiskunnallisesti merkittävää on myös se tosiasia että opistotyön kautta tavoitetaan kuntalaiset asuinpaikasta ja sosiaalisesta asemasta riippumatta.

Kiristyvän talouden aikana opistoilla tulee olemaan entistä vahvempi rooli ihmisten hyvinvoinnin ylläpitäjänä ja sairauksien ennaltaehkäisijänä. Hyvinvoiva, innostunut ihminen nauttii elämästään ja levittää hyvinvointia varmasti myös lähiympäristöönsä. Voisi kai pelkistetysti sanoakin että opistotyön missio on: Että ihmisen ois hyvä olla!

”Syvällä jokaisen sisällä on suuruuden kipinä, joka voidaan lietsoa innostuksen ja saavutusten liekeiksi. Kipinä ei tule ulkopuolelta, vaan on itsessäsi.”
— James A. Ray

Kirsti Turunen
Kuopion kansalaisopiston rehtori
KoL:n hallituksen jäsen

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!