petri vahtera

Tiedote. Julkaistu: 25.09.2020, 17:26
Kansalaisopistojen liitto KoL

Kansalaisopistojen liiton liittokokous on valinnut 25.9.2020 hallituksen seuraavalle kolmivuotiskaudelle. Vuosina 2020–2023 liiton puheenjohtajana toimii Vaasan kaupungin opistojen johtava rehtori Sannasirkku Autio (henkilökohtainen varajäsen Seinäjoen kansalaisopiston rehtori Maija-Liisa Gröhn).

Liiton 1. varapuheenjohtajaksi valittiin Oulu-opiston rehtori Outi Lohi (henkilökohtainen varajäsen Jokihelmen opiston rehtori Anu Hultqvist) ja 2. varapuheenjohtajaksi Siilinjärven kansalaisopiston rehtori Anita Heino (henkilökohtainen varajäsen Kuopion kansalaisopiston rehtori Kirsti Turunen).

Puheenjohtajiston lisäksi liittokokous valitsi hallitukseen kahdeksan jäsentä:

koulutuspäällikkö Tuula Alanko, Espoon työväenopisto / Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnia
(henkilökohtainen varajäsen toimialarehtori Anna-Maija Iskanius, Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnia

rehtori Tarja Hooli, Tornion kansalaisopisto
(henkilökohtainen varajäsen rehtori Pasi Tanninen, Revontuli-Opisto)

rehtori Leea Keto, Järvilakeuden kansalaisopisto
(henkilökohtainen varajäsen tekstiilityön aineiden opettaja Tuija Juppo, Lapuan kansalaisopisto)

rehtori Sini-Mari Lepistö, Sastamalan Opisto
(henkilökohtainen varajäsen rehtori Päivi Rosnell, Pietarsaaren suomenkielinen työväenopisto

rehtori Pilvi Mansikkamäki, Ahjolan kansalaisopisto
(henkilökohtainen varajäsen rehtori Sirkka Suomi, Heinolan kansalaisopisto)

rehtori Anne Partanen, Järvi-Saimaan kansalaisopisto
(henkilökohtainen varajäsen vs. rehtori Outi Krohns, Joensuun seudun kansalaisopisto)

rehtori Roger Renman, Kauniaisten kansalaisopisto / Grankulla medborgarinstitut
(henkilökohtainen varajäsen rehtori Minna Prunnila, Etelä-Helsingin kansalaisopisto)

rehtori Petri Vahtera, Vantaan aikuisopisto / Vanda vuxenutbildningsinstitut
(henkilökohtainen varajäsen rehtori Mika Hagelin, Järvenpään Opisto)

Suomi on suurten muutosten edessä: digitalisaatio ja globalisaatio muokkaavat yhteiskuntaamme ja työelämäämme samalla kun väestö ikääntyy. Kansalaisopistoilla onkin tulevaisuudessa yhä suurempi rooli niin ihmisten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemisessa kuin arkeen ja työelämään liittyvän osaamisen päivittämisessä.

“Suomen kilpailukyky ja hyvinvointi rakentuvat osaamiselle. Uusien tietojen, taitojen ja valmiuksien omaksumisen tulee olla mahdollista kaikille läpi elämän iästä, koulutustaustasta, varallisuudesta, asuinpaikasta ja yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta. Koko maan kattava kansalaisopistojen verkosto on valmis jatkamaan työtä tämän tavoitteen eteen”, linjaa jatkokaudelle valittu Kansalaisopistojen liiton puheenjohtaja Sannasirkku Autio.

Kansalaisopistojen liiton liittokokous järjestettiin Hämeenlinnassa 25.9.2020. Kansalaisopistojen liitto KoL – Medborgarinstitutens förbund MiF ry on valtakunnallinen edunvalvontajärjestö, joka kehittää ja vahvistaa kansalaisopistojen asemaa suomalaisessa aikuiskoulutusjärjestelmässä. Suomessa on yhteensä 178 kansalaisopistoa, joiden kursseille voi osallistua kuka tahansa. Kansalaisopistot toimivat jokaisen kunnan alueella ja kursseille osallistuu vuosittain yli 600 000 opiskelijaa, mikä tekee kansalaisopistosta Suomen suurimman oppilaitosmuodon.

Lisätiedot:

Puheenjohtaja Sannasirkku Autio
p. 0400 299 826, sannasirkku.autio@edu.vaasa.fi

Toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen
p. 040 741 0641, jaana.nuottanen@kansalaisopistojenliitto.fi

Kansalaisopistojen liitto KoL – Medborgarinstitutens förbund Mif ry

Kuvassa  vasemmalta oikealle: Pilvi Mansikkamäki, Tuula Alanko, Tarja Hooli, Sannasirkku Autio (puheenjohtaja), Petri Vahtera, Leea Keto, Outi Lohi (1. varapuheenjohtaja) ja Sini-Mari Lepistö. Kuvasta puuttuvat Anita Heino (2. varapuheenjohtaja), Anne Partanen ja Roger Renman. 

KoL:n rehtoripäivässä maaliskuussa 2018 testailtiin robotteja.

Kunnallisalan kehittämissäätiö KAKS on selvittänyt suomalaisten kuntien ja kaupunkien sivistysjohtajien näkemyksiä toimialansa kehityksestä. Tammikuussa 2018 tehdyssä kyselytutkimuksessa kuntien sivistysjohtajat pitivät kansalaisopistoa erittäin tärkeänä harrastusmuotona. Kansalaisopiston toiminnassa mukana olemisen ja opistossa suoritettujen opintojen merkitys onkin syytä nähdä laaja-alaisesti yksilöä kehittävänä ja mahdollisuuksia luovana toimintana. Parhaassa tapauksessa osallistuminen opiston toimintaan on voinut avata henkilölle uria elämässä eteenpäin pääsemiseksi. Iloksemme olemme saaneet viime aikoina kuulla, että kansalaisopistoja ollaan kutsumassa entistä vahvemmin mukaan perustaitojen vahvistamista tukevaan työhön.

Digitalisaatiosta ja robotisaatiosta on puhuttu viime vuosina paljon – niiden ennustetaan muuttavan työelämän rakenteita ennennäkemättömällä tavalla. Kokonaisia ammatteja katoaa ja uusia syntyy. Erilaiset rakennemuutokset eivät suinkaan tule vähenemään, vaan ne nopeutuvat ja asettavat yhä useamman ihmisen uuden tilanteen eteen. Katse on suunnattava siihen, miten voimme pysyä tässä muutoksessa mukana. Jatkuva oppiminen ja itsensä kehittäminen muuttuvat etuoikeudesta välttämättömyydeksi. Ohjelmointi ja robotiikka eivät loppujen lopuksi ole mitään kummallista, vaan yksi tapa kuvata toimintaa.

Mitä heikomman oppimisen pohjan ihminen koulutustaipaleensa aikana tulee itselleen luomaan, sitä vaikeammaksi selviytyminen nopeasti muuttuvassa ympäristössä ja yhteiskunnassa muuttuu.

Heikot perustaidot ovat jälleen nousseet OKM:n elinikäisen oppimisen kehittämistarpeita selvittäneen työryhmän raportin julkaisemisen myötä keskusteluun. Työryhmä esittää, että heikkojen perustaitojen parantamiseen tulee kohdistaa erityisiä toimenpiteitä. Aikuiskoulutuksen julkista rahoitusta tulisi kohdentaa erityisesti ryhmille, joilla koulutustaustan, työmarkkina-aseman tai iän vuoksi tai muusta syystä on heikot mahdollisuudet kehittää osaamista. Työryhmä ehdottaa, että oman osaamisen testaamiseen ja todentamiseen luodaan työkaluja / testejä ja että puutteelliset digitaidot ja heikot perustaidot omaavien henkilöiden taitojen kehittämiseksi käynnistetään matalan kynnyksen koulutusta. Tämä on yksi opistojen vahvoista osaamisalueista, ja tähän meitä tarvitaan.

Kansalaisopistojen mahdollisuudet taitopohjan vahvistamisessa ja kasvattamisessa ovat erittäin hyvät. Nopeasti ajateltuna mieleen tulee useita osa-alueita, joissa voisimme ottaa entistä vahvemmin roolia – unohtamatta kuitenkaan mitään siitä arvokkaasta työstä, jota jo nyt teemme:

1) Luku- ja laskutaitoa pitäisi opettaa muillekin kuin vain maahanmuuttajille. Tämä pitäisi käsittää, nähdä ja implementoida huomattavasti laajempana kokonaisuutena, johon pitäisi kuulua myös mm. medialukutaito tai monilukutaito sekä matemaattisten taitojen kehittämistä.

2) Sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen kehittäminen on jo ollutkin vahvasti kansalaisopistojen tarjonnassa mukana, mutta nähdäkseni näiden kehittämiseen tähtäävää toimintaa tulisi lisätä samassa suhteessa kuin tekniikka edistyy; mitä enemmän seurustelemme koneiden ja laitteiden kanssa, sitä enemmän tulisi antaa arvoa myös inhimilliselle kanssakäymiselle.

3) Tekniset ja digitaidot tulevat vääjäämättä olemaan tulevaisuudessa – ovat jo nyt – merkittävässä osassa yhteiskunnassa selviämisessä. Kuten 1990-luvulla opistot opettivat atk:ta, tulisi tätä perinnettä jatkaa, eri fokuksella toki. Opetuksen fokus on tänä päivänä ja tulevaisuudessa ehkä osittain hiukan erilainen, vaikka yllättävän paljon tietoteknistä perusosaamistakin ihmisiltä edelleen puuttuu. Diginatiivi on sanana harhaanjohtava.

4) Elinikäinen oppiminen ei tule olemaan vanhanaikainen käsite, vaan muuttuu selviämisen edellytykseksi (ellei jo ole sitä). Mm. oppimaan oppiminen, kokonaisuuksien hahmottaminen, syy- ja seuraussuhteiden ymmärtäminen, notkea ajattelukyky ovat taitoja, joiden harjaannuttamiseen tähtäävää toimintaa voisimme järjestää huomattavasti nykyistä enemmän.

5) Myös formaalin koulutuksen ulkopuolella saavutettujen taitojen tunnistaminen ja tunnustaminen on ollut keskustelussa pitkään. Kansalaisopistot voisivat verkottua ja profiloitua entistä enemmän tässä kokonaisuudessa. Olisi erittäin tärkeää koko yhteiskunnan kannalta pystyä tuomaan yksilöiden osaaminen paremmin myös heidän itsensä tietoisuuteen ja käyttöön. Tietävä, tunteva ja osaava ihminen on yhteiskuntamme peruspilari.

Harva ihminen lähtee kurssille toisen henkilön neuvosta: ”Onpa sulla heikot perustaidot, menepä kansalaisopiston kurssille!” Hakeva toiminta ja ohjauspalvelut saattavat olla tulevaisuudessa opistojen toiminnassa yksi heikkojen perustaitojen taklaamisen kulmakivi. Voisiko kurssia suositella verkkopalvelu tai laaja-alaisesti ihmistä tunteva ”luotsi”, voisiko kansalaisopistossa olla valmentaja, joka perehtyisi elämäntilanteeseesi ja tuuppaisi sinut oppimisen polulle?

Miten yksittäinen ihminen voi ymmärtää ja tietää tulevaisuuden osaamisen tarpeet? Ei todennäköisesti voikaan täysin tietää – voi aavistaa ja ehkä jopa pelätä. Sen vuoksi opistojen merkitys on valtava oppimiskyvyn, psyykkisen joustavuuden ja psykofyysisen terveyden ja toimintakyvyn ylläpitäjänä.

Petri Vahtera
Vantaan aikuisopiston rehtori
KoL:n hallituksen jäsen

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!