kansalaisopisto

Tiedote.
Julkaistu: 13.02.2015 klo 10:00
Julkaisija: Kansalaisopistojen liitto KoL

Tiedote.
Julkaistu: 26.01.2015 klo 10:15
Julkaisija: Kansalaisopistojen liitto KoL

Kansalaisopistojen liitto KoL on järjestö, joka toimii kansalaisopistojen, niiden opistolaisyhdistysten ja vapaan sivistystyön edunvalvojana. Liitto auttaa opistoja turvaamaan tasa-arvoista ja elämänlaajuista oppimista lähipalveluna.

http://www.epressi.com/tiedotteet/koulutus/satavuotias-mutta-uudistuskykyinen-kansalais-ja-tyovaenopistotoiminta-2010-luvulle.html

Revontuli-Opiston toiminta-alue on Suomen kansalaisopistoista kaikkein laajin. Kolmen pohjoisen kunnan Enontekiön, Kittilän ja Sodankylän muodostaman opiston alueella ajetaankin vuosittain 150 tuntiopettajan toimesta autoilla noin 300 000 km. Pohjoisen teillä lunta pöllyttävät myös kansalaisopiston opiskelijat, joita on lukuvuoden aikana yhteensä 4500. Julkista liikennettä ei ole liiemmin tarjolla ja oman auton käyttö on niin tuntiopettajille kuin opiskelijoillekin liki ainoa mahdollisuus. Kaamoksen sininen hämärä ja leiskuvat revontulet luovat tunnelmaa, mutta näillä etäisyyksillä romantiikka karisee nopeasti ja kilometrit “syövät” paitsi opettajien voimia myös euroja. Matkakustannusten osuus on Kittilässä ja Sodankylässä vaihdellut kuuden ja seitsemän euron välillä jokaista oppituntia kohden ja Enontekiöllä puhutaan jopa yli kymmenestä eurosta oppituntia kohden.

Verkko-opinnot eivät perinteisesti ole olleet kansalaisopistotoiminnassa kovin merkittävässä roolissa, mutta ainakin pohjoisessa taloudelliset paineet viitoittavat tietä, jossa kansalaisopiston opettajan kohtaa tulevaisuudessa entistä useammin verkossa. Verkko-opintojen avulla voidaan paitsi säästää matkakustannuksissa, myös tukea kestävää kehitystä, sillä ainakin pienessä määrin opistotoiminnasta aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä voidaan vähentää.

Taloudellisen ja kestävänkehityksen näkökulman lisäksi verkko-opinnot ovat mitä suuremmassa määrin etenkin Lapissa myös sivistyksellisen tasa-arvon lisääjä. Sivukylille saadaan harvoin järjestettyä esimerkiksi kielten opetusta, sillä riittävää opiskelijamäärää on vaikeaa saada koolle. Verkon kautta kieliopinnoista pääsevät osallisiksi nyt myös sivukylän asukkaat – jos vain toimivat yhteydet löytyvät.

Kansalaisopistojen liiton aktivoimana Revontuli-Opistossa otettiin käyttöön AC-ohjelma ja ensimmäisiä “omatuotanteisia ” verkkokursseja on saatu tarjolle mm. saamen- ja espanjankielten opintojen merkeissä. Kuntalaisille tarjotaan maksuttomana kurssina AC:n käytön perehdytystä ja kurssitarjonnasta löytyy useampia yleissivistäviä luentoja kuten esimerkiksi luennot Petsamon historiasta ja nykypäivästä.

Verkko-opinnoista on saatu kuluneen vuoden aikana rohkaisevaa palautetta ja useat opiskelijat ovat kertoneet, että kurssille ei olisi ollut mahdollista osallistua perinteisillä opetusjärjestelyillä. Kansalaisopisto on sosiaalisen kohtaamisen paikka – tulevaisuudessa yhä useammin myös verkossa. Ei muuta kuin linjat auki, mukava asento kotisohvalla ja opiskelu voi alkaa!

Pasi Tanninen
Revontuli-Opiston rehtori
KoL:n hallituksen jäsen

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!

Sain otsikon mukaisesta asiasta hyvinkin dramaattista ja konkreettisen omakohtaista kokemusta huhtikuun lopulla, kun rivitaloni syttyi palamaan keskellä yötä. Pienestä kipinästä sai alkunsa roihu, joka palokunnan ansiokkaasta toiminnasta huolimatta tuhosi koko rivitalon. Onneksi ihmishenkiä ei menetetty.

Kansalaisopistotoiminta saa myös parhaimmillaan aikaan samantapaisia ilmiöitä. Sivistyksen kipinä herää liekkeihin ja saa aikaan yhteiskunnan kannalta pelkästään myönteisiä roihuja.

Kun Suomi syöksyi 1990-luvun alussa ensimmäistä kertaa todella syvään lamaan, mietittiin tosissaan myös kansalais- ja työväenopistojen työn vaikuttavuutta. Kaikkein pulmallisimmaksi asiaksi osoittautui sopivien mittareiden löytäminen. Miten ihmeessä mitata sitä henkistä ja fyysistä hyvinvointia ja onnellisuutta, jonka ihminen kokee eri opintoryhmissä, joko liikkuessaan, tehdessään käsillään jotain itselleen hyödyllistä tai vaikka opiskellessaan kieliä? Esitin tuolloin radikaalin ajatuksen, että parhaiten opistotyön vaikuttavuutta voitaisiin arvioida siten, että koko opistotoiminta lakkautettaisiin ja kiellettäisiin ketään muuta järjestämästä vastaavaa toimintaa. Sitten katsottaisiin viiden vuoden päästä, kuinka hyvinvoivia ihmiset olisivat? No onneksi tätä ajatusta ei toteutettu, vaikka usein on tuntunut, että keikutaan veitsenterällä toiminnan jatkumisen suhteen.

Mikä sitten saa ihmiset tulemaan opiston opintoryhmiin? Tärkein syy lienee halu oppia ja kokea jotain uutta. Parhaimmillaan tämä voi johtaa siihen, että kun aloittaa esim. kasvatustieteen perusopinnot niin loppupäässä väitellään jo tohtoriksi. Monet hakevat toiminnasta vastapainoa nykyisin niin hektiselle työelämälle. Tämän olen konkreettisesti huomannut perjantai-joogassa. Monesti opiskelijat tulevat enemmän tai vähemmän stressaantuneina tunnille työviikon jälkeen. Kun sitten puolitoista tuntia on ohi, niin opiskelijat lähtevät tunnilta rauhallisina ja levollisina viikonlopun viettoon (ja niin myös itsekin).

Nykyään työmme muuttuu entistä enemmän sellaiseksi, että yhä useammat istuvat päivät pitkät tietokoneen edessä. Kuitenkin tutkimuksissakin on todettu, että kun ihminen tekee käsillään jotain muutakin kuin näpyttelee ‘kompuutteria’, niin tämä virkistää kummasti aivotoimintaa. Lisäksi se, että voi edes pienen hetken keskittyä vain omaan tekemiseensä, omiin ajatuksiinsa, elää vain tässä hetkessä, on äärimmäisen terapeuttista ihmiselle. Tämä on varmaan yksi syy käden taitojen ja taideaineiden suosioon. Totta kai on myös hyvin palkitsevaa nähdä omien kättensä töitä. Joka vuosi voidaan hämmästellä sitä miten paljon erilaisia, taidokkaita töitä ihmiset saavat aikaa opiston opintoryhmissä. Selkeimmin tämä näkyy opiston kevätnäyttelyissä.

Kansalaisopistotoiminta Porvoossa täyttää parin vuoden päästä 70 vuotta. Tänä aikana sivistyksen kipinä on syttynyt kymmeniä tuhansia kertoja aina uudestaan ja uudestaan jokaisen opiskelijamme mielessä ja sielussa. Parhaimmillaan se alkaa roihuta vuosikymmeniä kestävänä intohimoisena ja hartaana harrastamisena. Tätä roihua ei pidä minkään palokunnan sammuttaa.

Pertti Jääskä
Rehtori-rektor, Porvoon kansalaisopisto – Borgå medborgarinstitut
KoL:n hallituksen jäsen

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!

Tiedote.
Julkaistu: 01.10.2014 klo 11:54
Julkaisija: Kansalaisopistojen liitto KoL

Tiedote 14.2.2014

Kansalaisopisto on kunnan sykkivä sydän, jonka toivotaan pumppaavan elinvoimaa ihmisiin ja yhteiskuntaan jatkossakin.

Kansalais- ja työväenopistojen rahoituksen tulevaisuus on ollut uhattuna syksystä 2013 alkaen. Lopullisia säästösummia ei vielä tiedetä, mutta selvää on, että leikkauksia on tulossa. Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti vapaan sivistystyön rakenne- ja rahoitusryhmän pohtimaan keinoja, joilla voitaisiin taata laadukkaat palvelut entistä tehokkaammin. Ryhmä kokoontui ensimmäisen kerran 7.2.2014.

Kansalaisopistojen liitto käynnisti marraskuussa adressin kansalaisopistojen rahoituksen ja tulevaisuuden turvaamiseksi. Helmikuun puoliväliin mennessä adressi oli kerännyt 42 328 nimeä.

Kansalaisopistojen liitto KoL luovutti adressin opetus- ja kulttuuriministeriön aikuiskoulutuspolitiikan yksikön johtaja Kirsi Kangaspunnalle Helsingissä perjantaina 14.2.2014.

Joka kymmenes suomalainen käyttää kansalaisopistopalveluita. Elinikäinen oppiminen ja tasa-arvoiset opiskelumahdollisuudet muodostavat yhden suomalaisen menestyksen kulmakivistä. Opistotyö on ollut osa suomalaista kulttuuria jo 115 vuoden ajan.

Kansalaisopiston vaikutusten tiedetään ulottuvan paitsi tietojen ja taitojen lisääntymiseen myös mm. ihmisten sosiaaliseen ja kulttuuriseen elämään ja terveyteen. Vuoden sisällä kansalaisopistojen positiiviset vaikutukset ovat tulleet esille useissa eri tutkimuksissa. Näistä tuorein on euroopanlaajuinen aikuiskoulutuksen BeLL-tutkimus (http://bell-project.eu/index.html).

Lisätiedot:

Toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen, p. 040 741 0641, jaana.nuottanen (at) ktol.fi Tiedottaja Elina Vesalainen, p. 040 573 1620, elina.vesalainen (at) ktol.fi
Kansalaisopistojen liitto KoL – Medborgarinstitutens förbund Mif, ry www.ktol.fi
Adressi löytyy osoitteesta www.kansalaisopistot.fi/adressi.