kansalaisopisto

Kuva: Fotolia © Juhku

Yhtä varmasti kuin aurinko nousee tammikuun puolivälissä täällä Lapissa jälleen horisontin yläpuolelle, yhtä varmasti käynnistyy kansalaisopistokausi. Näin kirjoittelin viisi vuotta sitten kevään opinto-ohjelman alkusanoina, mutta tässä vuoden vaihteessa en enää vertaisi opistokauden käynnistymistä niin itsevarmasti.

Koko koulutuskenttä on kansalaisopistojen tapaan jonkinasteisessa taloudellisessa kuristusotteessa. Vaan sitkeitä ja kekseliäitä kun ollaan, niin vielä henki pihisee. Stubbin hallituksen aikaiset leikkauspäätökset iskevät kuluvaan vuoteen ja lisätuloilla tällaista vajetta on melko mahdoton paikata. Väkiluvultaan pienillä paikkakunnilla, kuten täällä pohjoisessa, ryhmäkoot ovat valmiiksi pieniä ja niitä maksavia asiakkaita ei ole jonoksi asti, jos kurssimaksuja korotetaan. Kestävää kehitystä edellytetään, mutta talouden suhteen kehitys on kestämätöntä.

Talouden haasteista selviämiseksi meillä niin kuin muissakin opistossa on tehty kaikenlaista. Kun tulojen kasvattaminen ei ole riittänyt, eteen tulevat säästämisen keinot. Tavoite on ollut, että opetustuntimäärän vähentäminen olisi se viimeinen tapa. Etäisyydet ovat Lapissa isoja ja esimerkiksi Revontuli-Opiston toiminta-alue on pinta-alaltaan suurempi kuin Slovenian valtio tai verraten se tarkoittaisi, että Kuopio ja Helsinki kuuluisivat samaan alueopistoon, on selvää, että matkakustannukset ovat tällöin todella suuria. Tämä on yksi merkittävä kohta, josta säästöjä onkin haettu.

Kunta on hankkinut opistolle oman auton, mutta erityisesti säästöjä on syntynyt kun kilometrejä on saatu pois tien päältä verkko-opintoja kehittämällä. Verkko-opinnot käynnistettiin kieli-ja atk-opinnoilla, mutta tarjontaa on laajennettu koko ajan. Viime vuonna mukaan tulivat liikunnan verkkokurssit ja tänä vuonna saadaan pilotit musiikin verkkokursseista ja mietinnän alla ovat jo kädentaitojen ryhmätkin.

Pelkän kitinän sijaan on todettava, että säästöpaineet ovat saaneet siis paljon hyvääkin aikaiseksi ja verkossa voidaan toimia kyllä monissakin asioissa hyvin näppärästi. Silti on sääli, jos ihmisten yhdessä tekeminen ja kohtaaminen fyysisesti vähenisi. Oppimisen ilon ja tunteiden jakaminen ryhmässä on kokonaisvaltaisempaa kuin verkossa. Toivottavasti talouden paineet eivät tulevaisuudessa muuta kansalaisopistoja pelkiksi verkko-opistoiksi. Menettäisimme silloin inhimillisesti jotain hyvin korvaamatonta ja ihmisten hyvinvoinnille merkityksellistä.

Pasi Tanninen
Revontuli-opiston rehtori
KoL:n hallituksen jäsen

Kuva: Fotolia © Juhku

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!

Koko Suomi kiittää on Suomi100-hanke, jonka tavoitteena on, että mahdollisimman monessa Suomen kunnassa järjestetään hyvinvoinnin rakentajasukupolvelle tapahtuma, jonka pääteemana on kiitollinen yhdessäolo. Tapahtuman järjestäjänä voit muokata tapahtumasta omanlaisesi. Se voi olla perinteinen juhla laulu- ja musiikkiesityksineen, tai vaikkapa iltapäivätanssit, konsertti, kesäinen pihajuhla tai rollaattori-rieha torilla tai palvelutalon pihapiirissä. Tärkeintä on, että tapahtuman järjestäjänä osoitat arvostusta ja kiitollisuutta oman kotikuntasi ikääntyneille asukkaille. He ovat rakentaneet isänmaatamme ja nykyistä hyvinvointiamme vuosikymmenten ajan, siksi he ovat juhlansa ansainneet.

Hanketta koordinoi Siskot ja Simot ry, joka järjestää pop up -tyyppistä vapaaehtoistoimintaa vanhusten parissa. Kansalaisopistojen liitto on yksi hankkeen kumppaneista.

Kansalaisopistot voivat lähteä mukaan hankkeeseen järjestämällä omia tapahtumia ja kannustamalla, innostamalla ja haastamalla myös muita mukaan! Hankkeen sivuilta löytyy vinkkejä tempauksen järjestelyihin ja viestintään. Välitetään yhdessä eri sukupolvien kiitos ja järjestetään vanhuksille elämyksiä Suomi 100 -juhlavuoden hengessä. Osoitetaan kiitollisuutemme teoilla. Näytetään, kuinka koko Suomi kiittää!

Hankkeen verkkosivut osoitteessa www.kokosuomikiittaa.fi

Saimme Vaasa-opistolla äskettäin vastaanottaa suruviestin: opiston pitkäaikainen rehtori Kaarlo Koskimies on poissa. Kaarlo oli legendaarinen vaikuttajapersoona kotikaupungissaan ja opistossa. Kaarlo tutki, toimi, saattoi ihmisiä yhteen. Kaupungin historiatoimikunnan mukana hän oli keskeisesti vaikuttamassa kaupungin historiankirjoitukseen, ympäristöseuralaisena hän otti kantaa kaavoituspolitiikkaan, kehitysmaaseuran aktiivina hänet tunnettiin vuotuisen Mahdollisuuksien torin priimusmoottorina. Hän johti matkoja ja huolehti päämäärään monia hankaliakin projekteja. Kaarlo oli luottomies, vielä 86-vuotiaanakin.

Vaasa-opistossa vuodesta 1996 alkaen toiminut Vaasa-piiri julkaisi viime talvena viimeisimmän teoksensa Vaasa ja Meri – Vasa och havet. Piirin keski-ikä on 82 vuotta. Teos oli piirin seitsemäs, ja erityisesti kolme viimeistä on ollut myyntimenestyksiä. Draamantajuinen kirjoittaja Kaarlo Koskimies oli yksi maineikkaan ryhmän aktiiveista. Tutkimus- ja kirjoitustyö ovat aikaa vievä harrastus eikä kirjan kokoaminen ja käännättäminenkään onnistu pika-aikataululla. Viimeisen kirjan synnyttäminen vei ryhmältä entistäkin enemmän aikaa: keskimääräinen työote ei aina totellut aikatauluja. Uhkauksensa mukaisesti piiri ei enää julkaise kirjoja, mutta se yhtä kaikki kokoontuu yhteisen mielenkiinnon kohteensa ympärille viikoittain.

Senioripedagogiikka on yksi viimeaikojen sivistyskeskustelun teemoista. Tuoreena eläkeläisenä aloitettu opiskeluharrastus ja ote oppimiseen ja tekemiseen muuttuu vääjäämättä iän karttuessa. Tämä pitäisi pystyä kurssitarjonnassa ja ryhmien toiminnassa ja niiden pedagogiikassa ottamaan huomioon. Peruskoulun yläkoulun aikana oppilaissa tapahtuu valtaisa, nopea kehitys. Tämä koetaan myös niissä opiston ryhmissä, joita eläkeläiset suosivat – joskus tosin käänteisenä. Tutkitusti moni taiteilija ja taitaja elää luovuuspyrähdyksen 80 ikävuoden vaiheilla. Tämä näkyy myös opistojen piireissä. Tuotteliaisuus, uteliaisuus, ahaa-elämysten himo ajaa monia kurssilaisiamme. Toisaalta opettajantyössä opistossa on kasvettava myös kohtaamaan opiskelijoiden muistiongelmat, omaishoitajien elämäntilanteet, ryhmän jäsenen poismeno ja sen aiheuttama kriisi yhteen hitsautuneessa tiimissä.

Joulu lähestyy, joulun tunnelmat, valot, musiikki ja tuoksut vallitsevat tajuntaa. Juuri nyt mielessä soi kaunis pyhiinvaeltajien hymni Maa on niin kaunis. Sen toinen säkeistö alkaa sanoilla ”Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan.” Vaasa 400-piiristä on sen kahdenkymmenen toimintavuoden aikana jo moni lähtenyt tuonilmaisiin. Toimin itse piirin vetäjänä sen ensimmäiset hieman yli kymmenen vuotta. Tein ryhmän toiminnasta ja pedagogiikasta myös oman opinnäytetyöni opettajan pedagogisia opintoja varten.

Historia, taidot, ajatukset ja ihmisyys siirtyvät ihmiseltä toiselle. Tekomme ja ajatuksemme luovat kulttuurimme. Tämä piiri on mukana kokonaisen opiston johtamisessa. Piiri opetti minua opettajana ja antoi eväitä uralleni. Miespolvi älköön vaipuko unholaan. Emme tunnusta ihmisten arvoa tai kunnioita heidän työtään pysymällä tallotuilla poluilla ja luutuneissa ajattelutavoissa. Nähdään mahdollisuuksia ja luodaan uusia maailmoja. Kuin sata vuotta sitten: sanoitetaan kansainvälinen unelma-Suomi, kirjoitetaan sille huima jatkotarina ja keksitään kansalaisopiston veroisia innovaatioita.

Vanha vuosi päättyy pian ja uusi alkaa, ja miten upeana: sata vuotta itsenäisyyttä, satakymmenen vuotta Vaasa-opistoa ja ajastaikoja monia muita, jo melkein 100 vuotta Kansalaisopistojen liittoa, tuhansia kasvutarinoita, miljoonia ideoita, unelmia ja visioita, sukupolvista seuraaviin.

Sannasirkku Autio
Vaasa-opiston rehtori
KoL:n 2. varapuheenjohtaja

Kuva: Sami Pulkkinen

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!

Outi Koivuniemi opettaa ukulelen soittoa.

Kuten kaikkeen muuhunkin opiskeluun ja koulutukseen Suomessa, myös kansalaisopistoihin pyritään saamaan mukaan digitaalisen ja mobiiliteknologian käyttöä (esim. DigiEssi-hanke). Yksi uusimmista mahdollisuuksista, johon kaikkien kansalaisopistojen on mahdollista päästä mukaan, on kotimainen Rockway-musiikkikoulu, joka toimii internetin kautta ja tarjoaa lyhyitä oppitunteja eri soittimista videomuodossa. Palvelumme on tulossa alkuvuodesta kansalaisopistojen käyttöön niin, että ilmoittautuessaan musiikkikurssille kansalaisopistoon opiskelija voi samalla lisäpalveluna valita ostoskoriinsa myös Rockwayn sähköiset materiaalit. Palvelun hinta opiskelijalle on todella edullinen, ja palvelun hankinta ja käyttöönotto on yksinkertaista.

Rockway on Suomen vanhimpia e-oppimiseen keskittyviä palveluita ja samalla suurin soitonoppimisen verkkopalvelu. Palvelu aukesi lähes kymmenen vuotta sitten, ja tänä päivänä Rockwaylla on yli 75.000 rekisteröitynyttä käyttäjää. Oppitunteja palvelussa on tällä hetkellä noin 4500 kpl yhteensä yli sadalta opettajalta. Opettajiamme ovat muun muassa Lenni-Kalle Taipale, Anssi Kela, Mikko Kosonen, Lauri Porra, Matias Kupiainen, Erja Lyytinen ja Erkka Korhonen.

Palvelumme on helppo ottaa käyttöön ja se sopii kaikenikäisille musiikinharrastajille. Palvelun käyttö ei edellytä erityistaitoja, eikä kalliiden laitteistojen hankkimista. Oppitunneissa on selkeä johdonmukaisuus, printattavat ja tallennettavat nuotit sekä tabulatuurit itseopiskeluun ja muun opiskelun tueksi. Oppimateriaalia löytyy niin aloittelijoille kuin pidempään soittaneillekin. Oppiaineitamme ovat mm. kitara, basso, rummut, kosketinsoittimet, laulu ja biisinteko.

Rockwayn oma koulusivusto on nimeltään Rockwaykoulut. Se on käytössä jo monissa kouluissa ja opistoissa, opettajainkoulutuslaitoksissa ja Sibelius-Akatemiassa. Opettajat suosittelevat sitä oppilailleen, koska materiaalimme on monipuolista, opetus laadukasta, ja kurssien pedagoginen puoli on tarkkaan mietitty. Rockway on ollut jo muutaman vuoden käytössä muutamissa kansalaisopistoissa, esim. Tampereella Ahjolan kansalaisopistossa (ukulelekurssit), Raision työväenopistossa (kitarakurssit), Kouvolan kansalaisopistossa (laulukurssit) ja Espoon työväenopistossa (vapaan säestyksen kurssit).

Tavalliselle kansalaisopistossa musiikkia harrastavalle opiskelijalle Rockway tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia lisäopiskeluun. Soitonharrastaja voi opiskella Rockwayn oppituntien avulla vaikkapa laulua, kitaristi voi opiskella demon äänittämistä ja pianisti biisintekoa. Tai opiskelija voi opiskella omaa instrumenttiaan, ja edetä Rockwayn avulla nopeammin. Yhteistyössä kansalaisopistojen kanssa pyrimme siihen, että Rockwayn materiaali tuo opiskelijalle lisäarvoa, mutta sen hankkiminen perustuu täysin vapaaehtoisuuteen, eli materiaalin hankkiminen ei ole pakollista. Emme halua opiskelijoiden joutuvan eriarvoiseen asemaan, tai jättävän kurssille osallistumista väliin liian korkeiden maksujen vuoksi. Nykytilanteessa opistojen on pakko miettiä, miten tällaisen lisäpalvelun hinta vaikuttaa itse kurssimaksuun, koska opistot eivät juurikaan voi laskea kurssien hintoja.

Olemme kiinnostuneita kehittämään myös soitonopetuksen verkkokursseja laajemminkin. Rockwayn sivuilla pyörii tälläkin hetkellä säännöllisesti useana arki-iltana live-lähetykset kitaransoitosta, ukulelesta ja laulusta. Opettaja on studiossa tai jopa kotonaan opettamassa, ja lähetys streamataan netin kautta opiskelijoille. Nämä “klinikat” ovat olleet ilmaisia ja kaikkien saavutettavissa. Opiskelijat voivat lähettää kysymyksiä chat-ruutuun, jolloin vuorovaikutustakin opettajan ja opiskelijoiden välille pääsee syntymään. Samaan tapaan voisi tulevaisuudessa toimia myös kansalaisopiston kurssi, tätä kokeilemme mahdollisesti jo ensi vuoden puolella. Olemme innolla mukana kehittämässä tulevaisuuden soitonopetusta, yhteistyössä kansalaisopistojen kanssa. Olen tulossa myös KoL:n rehtoripäivään 9.12. kertomaan lisää palvelustamme.

Lisätiedot:
www.rockway.fi
www.rockwaykoulut.fi

Teksti ja kuvat: Outi Koivuniemi

Kirjoittaja on kasvatustieteen maisteri, luokanopettaja. Hän työskentelee peruskoulussa ja lukiossa musiikin tuntiopettajana, sekä ukuleleopettajana Rockwaylla ja Tampereella Ahjolan kansalaisopistossa.

***

Vieraskynässä julkaistaan kansalaisopistokenttää koskevia ajankohtaisia kirjoituksia erilaisista näkökulmista. Voit tarjota palstalle omaa näkökulmaasi sähköpostitse osoitteeseen tiedottaja@kansalaisopistojenliitto.fi.

Minna Prunnila Etelä-Helsingin kansalaisopiston maisemissa.

Mitä kansalaisopiston rehtori varsinaisesti tekee? Johtaa ihmisiä. Vaikka johtosäännössä lukee, että johtaa taloutta ja toimintaa. Mutta, kas, kaiken takana on ihmisiä. Ja missä ihmisiä, siellä vuorovaikutusta. Mitä tai keitä varten rehtori tekee työtään? Sitä varten johtaa, että kaikki halukkaat voisivat opiskella, oppia ja kehittää itseään kansalaisopistossa.

Ihmisten johtaminen on pääasiassa keskustelua, sopimista, neuvottelua, yhteisten pelisääntöjen laatimista. Välillä ihmettelyä, hermoilua tai hämmentävää hiljaisuutta. Usein syvää yhteisyyttä, hienoja oivalluksia, herkkävireistä oppimista toiselta ja toisista. Vuoropuhelu on niin äärettömän helppoa silloin kun se on helppoa, mutta silloin kun se ei luonnistu ihan itsestään, se vaatii paljon yrityksiä ja tuottaa erehdyksiä.  Johtaja ei lakkaa yrittämästä.

Vanhempi kollega sanoi, että opiston laadun tae on nimenomaan ammattitaitoinen ja asiantunteva henkilökunta. Täyttä totta. Minusta ammattitaitoisuus ja asiantuntevuus pitää aina sisällään psyykkisiä ominaisuuksia. Asiantunteva kansalaisopiston rehtori ei voi olla, tai esittää olevansa, vaikeasti lähestyttävä. Ammattitaitoinen kansalaisopiston opettaja ei voi olla innostumaton ja nuiva. Koska jos olisi, on kyllä aika heikoilla vesillä, kun sitten pitäisikin saada kontaktia. Tämä on ehdottomasti kontaktilaji.

Ihminen, joka tekee töitä oppimisen parissa, on yleensä oppimismyönteinen ja kokee myös itsensä oppijaksi. Hän oppii jatkuvasti muilta ja muista. Hän huolehtii  omasta osaamisestaan, päivittää tietojaan ja taitojaan. Uteliaasti ja hanakasti. Sillä niin vain aika ajelee ohi ja rapauttaa ammattitaitoa, vaikka kokemus kuinka karttuisi. Työssä oppiminen ei minusta ole tarpeeksi kokonaisvaltaista ammatillisen kehittymisen kannalta. Se on tärkeä lisä, muttei avarra riittävästi, joskus jopa sulkee tärkeitä kanavia. Me sorrumme usein liian yksisilmäisesti korostamaan konkretiaa ja hyötyä, vaikka varsin hyvin tiedämme, että tarvitaan myös teoriaa, tarvitaan pohdiskelua, aikaa ja paikka miettimiselle. Työn tuiskeessa saattaa käydä niin, että ajatukset alkavat toistaa itseään. Sama, jo eläkkeellä oleva kollega sanoi myös: “Mutta breikkiä kyllä kannattaa harkita, sinulla on vielä pitkä matka näille ihanille vapaille vuosille.” Vuodenvaihteessa alkaa opintovapaa. Täältä tullaan, opiskelijaelämä! Kanavista kalkki lähtee, toivottavasti!

Noin kaksi ja puoli vuotta sitten olin Kansalaisopistojen liiton liittokokouksessa pitämässä vaalipuhetta itseni puolesta. Yhden pointtini muistan, loppu on usvaa. Pointtini oli ehkä vähän itseä ja omaa organisaatiota korostava, mutta eivätkös vaalipuheet ole. Se oli, että äänestäkää minua, koska edustan erilaista kansalaisopistoa: pientä helsinkiläistä, ajatelkaapa sitä, ja vielä yksityistä. Ja koska tiedän, mitä se on, kun on välttämätöntä tehdä yhteistyötä joka käänteessä. Pienimmätkin asiat voi tehdä yhdessä, isot kannattaa tehdä yhdessä. Vähän niin kuin pienen Suomen on pakko mennä kolkuttelemaan ovia ja etsittävä kumppaninsa. Lehdistä on saanut viime päivinä lukea, että Suomi ei ole kovinkaan korkealla USAn asialistalla. Ei varmasti niin, mutta jos ei pieni Suomi yksin, niin sitten muiden kanssa. Kumppaneiden kanssa on aina isompi kuin yksin.

Nyt kun hallitusjäsenyyden loppusuora häämöttää, mietin, kuinka rikastuttava kokemus se on. Lomittuu ja linkittyy kenttätyöhön erinomaisesti. Suosittelen lämpimästi vaikuttamista. Ensi kesän liittokokouksessa asettukaa, kansalaisopistoväki, joukoin ehdolle. Se on aktiivista kansalaisuutta, sitä sietää nauttia enemmän kuin lääkäri määrää.

Minna Prunnila
Etelä-Helsingin kansalaisopiston rehtori
KoL:n hallituksen jäsen

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!

Tämän päivän suomalaisessa ammatillisessa koulutuksessa ovat lähtökohtina työelämälähtöisyys ja osaamisperusteisuus. Ajattelutavan muutos oppiainekeskeisestä opettamisesta työelämän toiminnan mukaan tapahtuvaan ammatillisen osaamisen jäsentämiseen näkyy myös oppilaitosten ja opettajien toiminnassa. Uudet toisen asteen ammatillisten tutkintojen perusteet ovat aina osaamisperusteisia. Tutkintojen suorittamisessa on lähtökohtana osaamisen osoittaminen ja arviointi pääsääntöisesti työpaikalla. Osaamisperusteisuudessa nostetaan opiskeltujen oppituntien ja yksityiskohtaisten sisältöjen sijaan jo olemassa oleva osaaminen osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen lähtökohdaksi.

Huomio on kiinnittynyt siihen, mitä opiskelijan pitää osata koulutuksen ja tutkinnon suorittamisen jälkeen. Tutkintoon valmistavan koulutuksen periaatteena on, että vain tarvittava ammattitaito hankitaan joko oppilaitoksen toimintaympäristöissä tai työpaikoilla (tai molemmissa). Tämä tarve määritellään tutkintoon hakeutumisvaiheessa, jossa aloitetaan henkilökohtaistamiseksi kutsuttu ohjausprosessi. Tämä ohjaus jatkuu koko tutkinnon suorittamisen ajan aina osaamisen arviointiin saakka.

Osaamisperusteisuus näkyy nykyisin myös ammattikorkeakouluissa. Siellä sitä kutsutaan opinnollistamiseksi, joka on vaihtoehtoinen tapa kehittää osaamista. Opinnollistamisen ideana on koulutuksen ja työn tekemisen joustava yhdistäminen. Lähtökohtana on ajatus, että työtä tekemällä opitaan ja kehitytään monimuotoisesti ja työstä saatu osaaminen tunnustetaan osaksi opintoja.

Osaamisperusteisuuden periaate on viime aikoina herättänyt kiinnostusta kansalaisopistoissa. Opistojen tavoitteena on mm. edistää ihmisten monipuolista kehittymistä ja hyvinvointia. Sopiiko osaamisperusteisuuden ajatusmalli siihen, että ihminen haluaa kansalaisopistoissa nimenomaan oppia uusia taitoja ja saada uusia tietoja? Uutta tietoperustaa rakennetaan vanhan, jo olemassa olevan tiedon tai osaamisen päälle ja aikaisemmin hankittu osaaminen ohjaa uuden oppimista. Näin ajatellen voisi osaamisperusteisuus avata uusia näkökulmia myös kansalaisopistojen toiminnan kehittämiseen.

Teksti: Lehtori Petja Sairanen, Haaga-Helia Ammatillinen opettajakorkeakoulu

Petja Sairanen on yksi DigiEssi -hankkeen kouluttajista. Hanke toteutetaan Haaga-Helia Ammatillisen opettajakorkeakoulun ja Kansalaisopistojen liiton yhteistyönä. Tutustu hankkeeseen ja sen koulutuksiin osoitteessa www.digiessi.fi.

***

Vieraskynässä julkaistaan kansalaisopistokenttää koskevia ajankohtaisia kirjoituksia erilaisista näkökulmista. Voit tarjota palstalle omaa näkökulmaasi sähköpostitse osoitteeseen tiedottaja@kansalaisopistojenliitto.fi.

Rehtori Anita Heino digimenossa mukana

Näin opistojen syyskauden alkupuolella olen pysähtynyt miettimään sitä, pysyykö kansalaisopisto oikeasti ajan hermolla ja tavoittaako se potentiaalisia opiskelijoita toiminta-alueellaan. Jos jokin kurssi ei käynnisty, johtuuko se väärästä kurssitarjonnasta vai sittenkin vain huonosta markkinoinnista.

Kun opiston toiminta-alueena on vähintään sadantuhannen asukkaan kaupunki, kurssit täyttyvät todennäköisesti nopeasti, sillä kysyntä lienee lähes aina suurempi kuin tarjonta. Jos toimintaympäristönä on ns. taantuva kunta, kansalaisopisto on jo todennäköisesti vakiinnuttanut asemansa kuntalaisten tärkeänä harrastus- ja opiskelupaikkana. Uskollinen ja tuttu opiskelijakunta jatkaa vuodesta toiseen.

Oma toimintaympäristöni eroaa näistä kummastakin. Kunnassa on voimakas muuttoliike molempiin suuntiin. Se näkyy opistossamme siten, että joka vuosi 20–30 % opiskelijoista vaihtuu. Opiston on etsittävä, tavoitettava ja valloitettava nämä uudet kuntalaiset opiskelijoikseen joka vuosi. Ei ihan helppo tehtävä, varsinkaan kun oikean median löytäminen on nykyisin äärimmäisen haasteellista. Tietoa ja mainoksia vyöryy ihmisille ja hukuttaa alleen kuin tulva-aalto. Meiltä vaaditaan opiskelijoiden profilointia, jotta osaamme käyttää oikeaa välinettä ja markkinointitapaa kullekin kohderyhmälle. Mutta miten ja millaisilla välineillä löydämme niitä, jotka eivät vielä edes tajua kaipaavansa elämäänsä kansalaisopistoa? Miten pienellä budjetilla ja melko vähäisellä henkilökunnalla toimiva kansalaisopisto erottautuu ja saa uudet kuntalaiset houkuteltua kursseille?

En osaa antaa vielä tyhjentäviä vastauksia kaikkiin kysymyksiin, mutta joitakin markkinointi-ideoita pidän kuitenkin nerokkaina. Esimerkiksi yhteistyökumppanimme Snellman-kesäyliopisto on palkannut kurssisurffarin, joka kiertää eri kursseilla ja jakaa kokemuksiaan blogissaan. Suostuisiko joku kirjoitus- ja kuvaustaitoinen tekemään vastaavaa työtä kansalaisopistossa ilmaisten kurssien palkalla?

Miten kansalaisopisto hyödyntää nettisivujaan? Ovatko sivut ajan tasalla ja houkuttelevat? Kuopion kansalaisopiston Peda.net -sivuilla on niin herkullisia kuvia ja hauskaa tekstiä kotitalouskursseista, että kursseille tekee mieli osallistua välittömästi. Hienoa kerrassaan.

Oppilaat ja opettajat voisivat ryhtyä käyttämään myös Instagramia näyttääkseen kuvia siitä, mitä kursseilla tehdään. Kuvia voi tietysti jakaa myös Facebookissa, kuten tekee hienosti oman opistoni kotitalousopettaja. Facebookiin voi ladata myös live-kuvaa ja videoita. Ihmiset käyttävät nykyisin niin paljon sosiaalista mediaa arjessaan, että tuskin opistoilla on enää varaa jäädä sen ulkopuolelle.

Some ja digimaailma alkavat koskettaa vähitellen jokaista kansalaisopiston työntekijää.  Kansalaisopistoon opettajaksi haluavan täytyy alkaa totuttautua ajatukseen, että jokainen kurssi on myytävä houkuttelevalla tekstillä ja näyttävillä kuvilla netissä. Lyhyt kurssikuvaus opinto-oppaassa ei enää riitä. Kotisivuille ja someen tarvitaan kuva-materiaalia tai videoklippejä, joissa ihmiset toimivat ja jotka pysäyttävät ja herättävät katsojan mielenkiinnon. Kutsutaanko tätä digimarkkinoitumiseksi?

Toinen opettajien ajan tasalla pysymisen kysymykseni liittyy verkko-opetukseen. Vaikka uskonkin, että lähiopetus säilyy kansalaisopistojen pääopetusmuotona, ei kenenkään opettajan pitäisi sen varjolla kieltäytyä opettelemasta verkko-opetuksen työkaluja ja menetelmiä. Verkko-opetuksella voimme tavoittaa mukaan niitä, jotka eivät muutoin kursseillemme pääsisi. Tämä lisää tasa-arvoisuutta ja laajentaa opiskelijakuntaamme. Pysytään siis ajassa mukana. Digittämisiin!

Terveisin

Anita Heino
Siilinjärven kansalaisopiston rehtori ja KoL:n hallituksen jäsen

Kuva: Tarja Jaakkkola

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!

Opetus- ja kulttuuriministeriössä on haettavana valtionavustusta kansalaisopistojen ja kansanopistojen rakenteelliseen kehittämiseen.

Avustuksella tuetaan vapaan sivistystyön ylläpitäjä- ja oppilaitoskentän tiivistymistä ja vahvistumista. Avustuksella parannetaan kansalaisopistojen ja kansanopistojen toimintaedellytyksiä kattamalla rakenteellisesta kehittämisestä aiheutuneita lisäkustannuksia. Avustus on erityisavustus, jota voidaan myöntää vapaan sivistystyön oppilaitosten ylläpitäjille.

Hakuaika päättyy 8.11.2016 klo 16.15.

Avustuspäätökset tehdään vuoden 2016 loppuun mennessä.

Kansalaisopistojen tiedusteluihin vastaa opetusneuvos Kirsi Lähde puh. 0205 3 30202 / kirsi.lahde@minedu.fi

Lisätiedot ja hakulomake:

Opetus- ja kulttuuriministeriön verkkosivut

Kansalaisopisto on kaikille avoin iästä ja koulutustaustasta riippumatta. Kansalaisopistossa oppii uutta ja tapaa uusia ihmisiä. Näin ollen se tarjoaa myös maahanmuuttajalle luontevan mahdollisuuden tutustua suomalaiseen kulttuuriin ja olla aktiivinen jäsen uudessa kotimaassaan. Kaikille kansalaisopisto ei kuitenkaan ole vielä tuttu.

Tervetuloa kansalaisopistoon! -videolla kerrotaan kansalaisopistoista ja kaikesta siitä, mitä siellä voi opiskella. Video sisältää myös maahanmuuttajaopiskelijoiden haastatteluja.

Videota voidaan käyttää opistojen tarjoamien mahdollisuuksien esittelyyn. Video on tuotettu selkeällä suomen kielellä ja se on suunnattu erityisesti niille, joiden suomen kielen oppiminen on vasta alkuvaiheessa tai joilla on muita oppimisen haasteita.

Videota saa vapaasti näyttää esimerkiksi oppilaitoksissa ja maahanmuuttajien neuvontatyössä.

Kaikki ovat tervetulleita kansalaisopistoon!

Video on tuotettu osana Kansalaisopistojen liiton Keho 2.0 -hanketta, jota rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Video on tehty yhteistyössä Helsingin aikuisopiston ja Helsingin työväenopiston kanssa.

Maahanmuuttajia opettaessa voi tuntua vaikealta asettua opiskelijoiden asemaan ja viestiä riittävän yksinkertaisesti. Sama pulma voi tulla vastaan, kun kohtaa oppijoita, joilla on erilaisia oppimisen haasteita. Miten sanoa vaikeat asiat helpolla suomen kielellä eli selkokielellä?

Kansalaisopistojen liiton julkaisema  12 askelta selkokielellä opettamiseen -materiaali on tarkoitettu kansalaisopiston opettajille, jotka kohtaavat kurssillaan suomenoppijoita. Heitä voi olla yksi tai muutama suomenkielisten joukossa tai koko ryhmä saattaa koostua suomenoppijoista. Nämä 12 askelta johdattavat selkokielisen opetuksen mielenkiintoiseen ja silmiä avartavaan maailmaan.

Materiaali ei ole valmis yhteen aineeseen sidottu opetuspaketti, vaan pikemminkin eri aineiden opetukseen soveltuva kokoelma hyväksi koettuja, toimivia keinoja ja toimintatapoja, jotka auttavat opettajaa suunnittelemaan ja toteuttamaan opetusta niin, että kaikilla on kurssilla hyvä olla. Selkokielisestä viestinnästä hyötyvät suomenoppijoiden lisäksi myös muut oppijat, joilla on erilaisia oppimisen haasteita.

Materiaalin on laatinut S2-kouluttajana toimiva selkokielen asiantuntija Johanna Kartio. 12 askelta selkokielellä opettamiseen on ensimmäinen osa uutta julkaisusarjaamme Kansalaisopistojen liiton materiaaleja.

Lataa julkaisu täältä:

12-askelta selkokielella opettamiseen