Tilaisuus on maksuton ja se on suunnattu Kansalaisopistojen liiton jäsenopistojen rehtoreille ja apulaisrehtoreille sekä rehtoreiden erikseen valtuuttamille henkilöille.
Orientoidu ajoissa kevään 2025 kunta- ja aluevaaleihin ja virittäydy tärkeään teemaan ensimmäisten joukossa! Webinaari tutustuttaa sinut Kansalaisopistojen liiton vaaliohjelmaan ja tarjoilee selkeät askelmerkit siihen, miten voit ajaa kansalaisopistosi asiaa ennen vaaleja, vaalien aikana ja vaalien jälkeen. Tilaisuuden aikana kuulet myös tärkeiden sidosryhmiemme vaalitavoitteista sekä case-esimerkin kansalaisopiston ja HYTE-alueen yhteistyöstä.
OHJELMA
10.00 Avaussanat Puheenjohtaja Sannasirkku Autio, Kansalaisopistojen liitto
10.10 Johdatus Kansalaisopistojen liiton kunta- ja aluevaaliohjelmaan 2025 ja askelmerkit tulevaan Toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen, Kansalaisopistojen liitto
10.40 Hyvinvointilähetteellä opiskelijaksi kansalaisopistoon Suunnittelijaopettaja Tarja Laakso, Tornion kansalaisopisto
Ilmoittautuminen tilaisuuteen päättyy tuntia ennen webinaarin alkua (5.2.2025 klo 9.00).
Kansalaisopistojen liiton järjestämä tilaisuus on maksuton ja se on suunnattu Kansalaisopistojen liiton jäsenopistojen henkilöstölle. Tilaisuus järjestetään etänä Microsoft Teams -alustalla ja teemme siitä tallenteen.
Lähetämme osallistumislinkin ilmoittautuneille muutama päivä ennen tilaisuutta sekä muistutuksena tapahtumapäivän aamuna.
Tilaisuus on maksuton ja se on suunnattu laatu- ja kehittämistoiminnan parissa kansalaisopistoissa työskenteleville.
Infowebinaari käsittelee kansalaisopistokentälle suunnattuja laatu- ja kehittämisavustuksia sekä niiden lisäksi kansalaisopistoille suunnattua opintosetelirahoitusta. Tilaisuuden alustajina toimivat asiantuntija Mirka Råback ja opetusneuvos Heikki Tulkki Opetushallituksesta. Opetushallitus pyrkii avaamaan molemmat rahoitushaut 6.2.2025 mennessä.
Vuonna 2025 Opintoseteliavustuksia kansalaisopistoille on jaossa enintään 1 050 000 euroa (2024: 1 000 000 euroa) sekä laatu- ja kehittämisavustusta 515 000 euroa (2024: 1 099 000 euroa).
Kansalaisopistot ovat yksi merkittävimmistä kulttuurisen hyvinvoinnin lähteistä, joiden verkosto ulottuu läpi koko Suomen maan. Opistoissa pääsee itse kokeilemaan mitä moninaisempia elämyksiä kulttuurin ja taiteiden saralla. Opistot myös tuottavat kulttuurielämyksiä ja saattavat olla monessa kunnassa ainoa kulttuurielämysten tuottaja. Olen huomannut, että valtakunnallisissa kulttuurihyvinvoinnista käydyissä keskusteluissa ja kirjoituksissa kuitenkin harvemmin mainitaan kansalaisopistot.
Lainkin mukaan Vapaan sivistystyön tehtävänä on toimia enenevässä määrin myös eriarvoistumiskehityksen vastavoimana ja yhteiskunnallisen eheyden huolehtijana. Matalankynnyksen kansalaisopistoissa kuntalaiset pääsevät kokemaan kulttuurin hyvinvointivaikutuksia tasapuolisesti, yhteiskunnan eheyttä vaalien. Kulttuurihyvinvointitoiminnan avulla kansalaisopistot vähentävät ennaltaehkäisevästi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntarvetta ja kustannuksia sekä edistävät yhteisöjen sosiaalista sidettä ja yhteenkuuluvuutta. Kansalaisopistoista puhutaan sivistyksen lähteinä, mutta rinnalle tulisi nostaa hyvinvoinnin ja kulttuurihyvinvoinnin merkitys.
Kulttuurihyvinvointi onkin keskeinen osa kansalaisopistojen toimintaa. Kansalaisopistot tuovat taiteen ja kulttuurin saatavuutta ja saavutettavuutta kaikkiin yhteisöihin, auttavat parantamaan ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua sekä tarjoavat mahdollisuuden uusien ihmisten tapaamiseen ja yhteisöjen rakentamiseen. Tämä korostuu monikulttuurisessa Suomessa ja opistojen rooli ajan myötä vain kasvaa. Parhaimmillaan kansalaisopistot toimivat kaikkien kuntalaisten omana kulttuurikeskuksena ja avoimena kohtaamispaikkana.
Kulttuurihyvinvointi voi olla meidän kunkin omaa vuoropuhelua taiteen kanssa. Moninaiset ja monimuotoiset menetelmät esimerkiksi kansalaisopiston kursseilla tai osallistuminen kansalaisopiston kurssien sivutuotteena syntyviin esityksiin ja tilaisuuksiin mahdollistavat kulttuurielämyksiä, jotka tukevat kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Pieksämäellä kulttuurihyvinvointi on terveyttä ja hyvinvointia matalalla kynnyksellä edistävää palvelua, joka tukee toimintakykyä, ehkäisee yksinäisyyttä, parantaa työhyvinvointia ja tukee mielenterveyttä laajan toimijajoukon yhteistyöllä tukien osallisuutta, toimijuutta ja yhteisöllisyyttä.
Seutuopiston rooli on täällä vahva ja olemme laatineet myös opiston esiintyvistä ryhmistä kalenterin hyvinvointialueen ja myös muiden toimijoiden käyttöön kulttuurihyvinvoinnin tukemiseen ja mahdollisuuksien oivaltamiseen.
Kansalaisopistona oivalsimme yhteisötaiteen merkityksen kotoutumisen tukena ja järjestimme yhteisötaideteoksen valmistukseen liittyvän kurssin, jossa oli mukana niin paikallisia kuin tänne muuttaneita ukrainalaisia. Tuloksena saimme upean taideteoksen lastenkulttuurin kehdon, paikallisen Nukkekodin – Joonas Auringon huvilan puutarhan puihin. Kokemus oli avartava, sillä lähestyimme osallistujia jalkautumalla paikkaan, jossa he olivat muutoinkin. Toimme näin taideopetuksen ja kulttuurihyvinvoinnin lähteen osallistujien luokse. Tätä toimintaa tulemme jatkamaan.
Tästä on hyvä lähteä toteuttamaan kulttuurihyvinvoinnin vuotta 2025. Kaikkea hyvää alkaneelle vuodelle toivotellen!
Teksti: Pieksämäen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtaja ja seutuopiston rehtori Päivi Majoinen Kuva: Lastenkulttuurikoordinaattori Piia Säpyskä
Kansainvälinen toiminta tarjoaa kansalaisopistoille uusia näkökulmia, upeita kokemuksia, laajentuvia verkostoja ja kiinnostavia kehittymismahdollisuuksia. Tule kuulemaan Erasmus+ -ohjelmasta ja oppimaan, miten sinun opistosi voi hakea mukaan! Tilaisuus on tarkoitettu kaikille opistonsa kansainvälistämisestä kiinnostuneille.
Tilaisuuden avaa asiantuntijoiden alustus Erasmus+ -ohjelman hankevaihtoehdoista ja EPALEn käyttömahdollisuuksista. Tilaisuuden aikana kuulet myös lyhyen infon Nordplus-ohjelmasta, joka mahdollistaa kansainvälistymisen pohjoismaissa ja Baltian maissa. Pääpaino on kuitenkin Erasmus+ -ohjelmassa, johon voivat osallistua EU-jäsenvaltiot ja pieni joukko EU:n ulkopuolisia maita.
Luentoa seuraa työpajaosuus, jonka aikana sinulla on mahdollisuus kysellä hankesuunnitteluun, hakemiseen ja hakulomakkeeseen liittyviä kysymyksiä Opetushallituksen asiantuntijoilta. Opetushallituksesta paikalla ovat vastaava asiantuntija Virpi Maireberg, ohjelma-asiantuntija Petra Helenius ja asiantuntija Alma Smolander.
Tilaisuus järjestetään verkossa Teams-alustalla ja siitä tehdään osittainen tallenne. Työpajaosuutta emme tallenna.
Kansalaisopistojen liitto järjestää tilaisuuden yhteistyössä Opetushallituksen kanssa, ja se on avoin ja maksuton Kansalaisopistojen liiton jäsenopistojen henkilökunnalle. Lähetämme osallistumislinkin ilmoittautuneille muutama päivä ennen tilaisuutta.
Opetusalan Ammattijärjestön OAJ:n ja Kansalaisopistojen liitto KoL:n syksyllä toteuttaman kyselyn tulokset julkistettiin keskiviikkona 4. joulukuuta Akava-talolla Helsingin Pasilassa. Kysely valottaa, miten hallituksen leikkaukset ovat alkaneet vaikuttaa opistojen toimintaan vuoden 2024 aikana.
Leikkaukset, joita hallitus kohdisti vapaan sivistystyön rahoitukseen vuoden 2024 alussa, näkyvät nyt monella tapaa kansalaisopistojen arjessa. Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n ja Kansalaisopistojen liitto KoL:n teettämän kyselyn mukaan neljänneksessä kansalaisopistoista on vuonna 2024 ollut tai on tulossa yt- tai muutosneuvottelut. Tämä on johtanut opetustuntien ja henkilöstön määrän vähenemiseen sekä kurssimaksujen korottamiseen. Opistojen lakkauttamisia ei kuitenkaan vielä suunnitella.
Vuoteen 2023 verrattuna opetustunnit vähenevät 68 prosentissa vastanneista kansalaisopistoista, ja kurssimaksut nousevat keskimäärin viisi prosenttia. Niissäkin kansalaisopistoissa, joissa yt- tai muutosneuvotteluja ei ole käyty, on voitu vähentää tuntiopettajien tunteja. Monille tuntiopettajille opetustyö on ollut ainoa tulonlähde, ja leikkaukset heikentävät heidän toimeentuloaan. Leikkaukset voivat vaikuttaa myös taiteen perusopetukseen, sillä osa taidekouluista toimii kansalaisopistojen yhteydessä.
OAJ:n erityisasiantuntija Tuovi Manninen näkee kyselyn tuloksissa sekä hyviä että huonoja puolia.
“Kyselyn mukaan kansalaisopistojen rehtorit ovat edelleen ilahduttavan innostuneita työstään, ja opistot varmasti tarjoavatkin inspiroivan työympäristön tehtävän hoitamiseen. Toisaalta samaan aikaan, iso osa tuntiopettajia, joista osalle opetus on ainut tulonlähde, saattaa menettää työnsä. Se on monelle hirvittävän iso muutos ja henkilökohtainen isku”, hän sanoo.
Kansalaisopistojen liitto lähetti kyselyn jäsenopistoilleen lokakuussa, ja vastauksia saatiin 67 kappaletta. Kyselyn vastausprosentti oli 38,5 %.
Tammiseminaari järjestetään Turun suomenkielisessä työväenopistossa tammikuussa 2025. Kuva: Virpi Vedenkannas
Lämpimästi tervetuloa Kansalaisopistojen liiton vuotuiseen Tammiseminaariin Turkuun! Kaksipäiväinen seminaari kestää torstaista perjantaihin 30.‒31.1.2025 ja se on suunnattu kansalaisopistojen johdolle ja kaikille kansalaisopistotyön kehittämisestä kiinnostuneille. Seminaarin kattoteemana on kansalaisopistojen tulevaisuus, jota käsittelemme mm. opistotoiminnan järjestämisen, kuntien uusien tehtävien, vastuullisuuden ja perus- ja kansalaistaitojen näkökulmista.
Tammiseminaarin järjestävät yhteistyössä Kansalaisopistojen liitto, Auralan kansalaisopisto, Turun suomenkielinen työväenopisto ja Åbo svenska arbetarinstitut. Seminaaripaikkana palvelee Turun suomenkielisen työväenopiston juhlasali (Kaskenkatu 5, Turku), mutta ohjelmaa on mahdollista seurata myös etäyhteydellä Teamsin kautta.
Torstaiaamupäivänä Auralan kansalaisopisto järjestää pre-ohjelmaa aikaisin aamulla saapuville vieraille klo 10–11.15 osoitteessa Satakunnantie 10, Turku. Aamupäivän aikana kuulet, miten kansalaisopisto- ja setlementtitoiminta kietoutuvat toisiinsa Auralan kansalaisopistossa.
Tammiseminaarin ilmoittautumispiste aukeaa työväentalolla (Kaskenkatu 5) torstaina 30.1. klo 11 ja lounasta on tarjolla klo 11.30‒13 opiston aulakerroksessa.
TAMMISEMINAARIN OHJELMA
Huomaathan, että muutokset ohjelmaan ovat edelleen mahdollisia.
Torstain 30.1. ohjelma
Torstain ohjelman juontaa Kansalaisopistojen liiton toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen.
13.15 Avauspuheenvuoro Kansalaisopistojen liiton puheenjohtaja ja Vaasan opistojen johtava rehtori Sannasirkku Autio, rehtori Sanna Orusmaa, Turun suomenkielinen työväenopisto, toiminnanjohtajarehtori Sannaleena Härkönen, Auralan kansalaisopisto, rehtori Cecilia Hindersson Åbo svenska arbetarinstitut ja Turun kaupungin apulaispormestari Piia Elo
13.35 Miten väestö ja alueet kehittyvät? Strategiajohtaja Timo Aro, Turun kaupunki
14.10 Kahvitauko
14.40 Miten vapaa sivistystyö ottaa koppia jatkuvasta oppimisesta? Jatkuvan oppimisen ekosysteemi -hanke Hankepäällikkö Niina Salonen, Turun kaupunki ja pedagoginen rehtori Juha Kaivola, Linnasmäen opisto
15.10 Kuntien tulevaisuus ja tulevaisuuden kunta Toimitusjohtaja Jenni Airaksinen, Kunnallisalan kehittämissäätiö
15.50 Taukojumppa
15.55 Aikuisoppimisen tulevaisuus Tutkimuspäällikkö Johanna Ollila, Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus
16.25 Ryhmäkeskustelu tulevaisuusorientaatiosta. Vetäjänä tutkimuspäällikkö Johanna Ollila
16.55 Ohjeistus iltaohjelmaan
Tilaisuus päättyy torstain osalta noin klo 17.
19–21 Kaupungin vastaanotto. Turun kaupungin tervehdys, opetustoimenjohtaja Timo Jalonen. Juhlatila Grand Börs (2. krs), Scandic Hamburger Börs, Kauppiaskatu 6, Turku.
21–23 Jatkot. Ravintola Más (aulakerros), Scandic Hamburger Börs.
Perjantain 31.1. ohjelma
Perjantain ohjelman juontaa Kansalaisopistojen liiton puheenjohtaja ja Vaasan kaupungin opistojen johtava rehtori Sannasirkku Autio.
9.00 Ajankohtaista sivistys- ja koulutuspolitiikasta SDP:n kansanedustaja ja sivistysvaliokunnan jäsen Eeva-Johanna Eloranta
9.30 Ohjeistus ja siirtyminen työpajoihin
9.45 Työpajat I (osallistuja valitsee yhden työpajoista 1–8, lista alla)
10.45 Vaihto toisiin työpajoihin
10.50 Työpajat II (osallistuja valitsee yhden työpajoista 1–8, lista alla)
Kaikki työpajat ovat lähityöpajoja. Etäosallistujille striimataan* työpajat 1, 2 ja 3.
Senioripedagogiikka* kuvataideopettaja Maija Esko Turun yliopisto.
Tuoretta otetta viestintään* Brand manager Mari Hartemo ja markkinoinnin asiantuntija Milja Päivärinta, Turun ammattikorkeakoulu
Kansalaisopistojen saavutettavuuden kehittäminen. Kohderyhmät ja tukimekanismit.* Asiantuntija Petra Heikkinen Opetus- ja kulttuuriministeriö, opetusneuvos Heikki Tulkki Opetushallitus ja asiantuntija Mirka Råback Opetushallitus
ERASMUS+ -ohjelma ja EPALE kestävyyden ja vastuullisuuden tukena Asiantuntija Alma Smolander ja ohjelma-asiantuntija Petra Helenius, Opetushallitus.
Miten viedä opetusta matalan kynnyksen paikkoihin? – pelillinen ideointipaja Hankekoordinaattori Hanne Mäkinen ja hanketyöntekijä & suomen kielen opettaja Laura Siniranta, Auralan kansalaisopisto
Maahanmuuttajien KOTO-koulutukset kotiäideille ja sen yhteydessä järjestetty lastenhoito. Opettaja Marina Kolomainen, Turun työväenopisto
Tänk om, tänk på nytt. Kuinka ajatella uudelleen perinteisiä kursseja. (Hur man tänker om traditionella kurser) Rehtori Anders Wingren, Jakobstads Arbis
Kohti oppilaitoksen kestävyyssertifikaattia. Rehtori Outi Itäluoma Vanajaveden opisto
11.50 Lounas
13.00 Aivot, keho ja stressi Professori Lauri Nummenmaa, Turun yliopisto
13.45 Ilo oppia -opistojen onnistumisen kokemuksia verkostoyhteistyöstä. Rehtori Risto Jaakola Kaarinan kansalaisopisto ja rehtori Cecilia Hindersson Åbo svenska arbetarinstitut
Lähiosallistujan hinta sisältää seminaariohjelman, lounaat molempina päivinä, ohjelmassa mainitut kahvitarjoilut sekä iltaohjelman torstaina.
Peruutusehdot
Osallistumisen peruminen ilman kuluja on mahdollista vielä 14 vuorokautta ennen tapahtuman alkua eli viimeistään 15.1.2025. Tämän jälkeen tehdyistä peruutuksista veloitamme järjestelykuluina 60 €.
Ilmoittautuminen päättyy lähiosallistujien osalta 15.1.2025 ja etäosallistujien osalta 23.1.2025. Muistathan varata samalla myös hotellihuoneen Turusta. Lisätietoja löydät otsikon “Majoitus” alta tämän tapahtumasivun lopusta.
Saapuminen
Turkuun pääsee lähtöpaikasta riippuen joko junalla tai bussilla. Juna-asemalta on noin 1,6 kilometrin matka Turun suomenkieliseen työväenopistoon. Suosittelemme lämpimästi saapumaan paikan päälle julkisilla kulkuvälineillä kestävän kehityksen hengessä. Tarkempaa tietoa aikatauluista ja matkalippujen hinnoista voit etsiä esimerkiksi VR:n, Matkahuollon ja Onnibussin nettisivuilta. Selvitäthän ja varaathan itsellesi sopivat kulkuyhteydet ajoissa.
Tammiseminaarin osallistujille on varattu hotellikiintiö Solo Sokos Hotel Turun Seurahuoneelta (Humalistonkatu 2, Turku) varauskoodilla BTAMMISEMINAARI. Jokainen osallistuja varaa ja maksaa huoneensa itse suoraan hotellista.
HUOM. Kansalaisopistojen liiton varaama hotellikiintiö on nyt loppuunmyyty. Hotellista kannattaa kuitenkin vielä kysyä vapaita huoneita päivän hintaan.
Hotellikiintiön hinnat (Päivän hinnan saa suoraan hotellista)
standard yhden hengen huone 114 € / huone / vrk
standard kahden hengen huone 134 € / huone / vrk
Majoituskiintiö koskee torstain ja perjantain välistä yötä 30.1–31.1.2025. Lisäksi edeltävänä päivänä saapuvien seminaarivieraiden käyttöön on varattu pieni määrä huoneita 29.1.–30.1.2025 väliseksi yöksi samaan hintaan.
Huonehintaan sisältyy runsas hotelliaamiainen, asiakassaunan käyttö, langaton internetyhteys (Wi-Fi) ja alv. Osassa huoneista on yhtenäinen parivuode.
Hotellihuoneet ovat käytettävissä tulopäivänä klo 15 alkaen lähtöpäivään klo 12 saakka.
Huoneet ovat varattavissa sokoshotels.fi-sivustolta tai suoraan hotellin myyntipalvelusta sales.turku@sokoshotels.fi tai puhelimitse +358 300 870 000 (arkisin ma–pe klo 8–18).
Majoituskiintiöstä (BTAMMISEMINAARI) tehdyt huonevaraukset on vahvistettava luottokortilla tai maksettava ennakkoon varausvaiheessa. Majoituskiintiöstä tehdyn yksittäisen varauksen viimeinen kuluton peruutuspäivä on 7 vuorokautta ennen tulopäivää. Ensisijaisesti suosittelemme varauksen tekoa puhelimitse tai netissä. Ystävällisesti huomioittehan, että tietosuojasyistä luottokorttitietoja ei saa lähettää sähköpostitse.
Kysyttävää? Ota yhteyttä:
Järjestösuunnittelija Henri Piirainen henri.piirainen@kansalaisopistojenliitto.fi / p. 044 761 0700
Vaihdoin työpaikkaa ja lähdin Lahteen. Ahjolan kansalaisopiston töissä eri tehtävissä vierähti 17 vuotta ja viihdyin hyvin. Työtä oli paljon: haasteita, onnistumisia ja jatkuvaa kehittämistä yhdessä mahtavien työkavereiden kanssa. Opin paljon vapaan sivistystyön kentästä ja kansalaisopistojen arjesta erilaisissa työrooleissani. Sain tehdä ja olla mukana vaikuttamassa erilaisissa verkostoissa niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Lähes 30 vuotta kaupungissa asuneena pidin jo itseäni tamperelaisena. Opiskelut, perhe, työ, ystävät ja harrastukset olivat kiinnittäneet minut kaupunkiin. ”Miten sä voit lähteä Tampereelta?” hämmästelivät ystäväni.
”Pitäiskös kuitenkin hakea?” pohdin talvilomalla yksin mökkeillessäni. Vieläkö riittäisi puhtia pistää kaikki uusiksi ja lähteä rakentamaan arkea uudelle paikkakunnalle? Onko minulla riittävästi annettavaa uuteen työhön ja työyhteisöön? Jaksanko innostua ihan uudenlaisista haasteista itselleni uusilla toimialoilla? Onko minulla riittävästi oppimiskapasiteettia tähän kaikkeen? Mikä minua motivoi uusiin haasteisiin? Päätöksen kypsyminen vaati muutamia puhelinkeskusteluja sekä paljon tunturimaisemaan ja takkatuleen tuijottelua. Päätin hakea ja hakea tosissani. Työvuosia, kokemusta ja osaamista oli ehtinyt jo kertyä. Mutta työvuosia, intoa, motivaatiota ja halua oppia uutta oli vielä paljon varastossa.
Aloitin työni Harjulan Setlementin toiminnanjohtaja-rehtorina elokuussa. Ja pakko myöntää; on ollut varsin vauhdikas syksy. On ollut hurjan paljon haltuun otettavaa itselleni uusilla toimialoilla: päiväkodit, kierrätyskeskus, kuntouttava työtoiminta, sovittelu, ravintolapalvelut, tilauskoulutus, hankkeet ja Harjula mainos opiston lisäksi. Mikä työssäni sitten muuttui? Uuteen perehtymistä lukuun ottamatta lopulta aika vähän. Budjetin tai toimintasuunnitelman tekeminen on sitä perustyötä. Henkilöstöjohtamisen asiat ovat hyvinkin samanlaisia työyhteisöstä riippumatta ja oppimani perusperiaatteet kulkevat mukanani. Kehittäminen ja uusien hankkeiden tai rahoituksen haku toimii samojen ”lainalaisuuksien” mukaan. Verkostoituminen on kivaa joka paikassa. Haasteetkin ovat tuttuja, kun kenttä säilyi samana.
”Miksi ihmeessä halusit muuttaa Tampereelta Lahteen?” -kysymyksen olen kuullut ainakin kymmenen kertaa syksyn aikana. No miksipä en? Työ on minulle aina ollut se kuljettava tekijä. Täälläkin on ihan mahtavia, osaavia ja avuliaita työkavereita. Kiva koti työpaikan lähellä ja sujuva, kävellen tavoitettavissa oleva arki. Lahdestakin löytyy järviä, hienoja harjuja ja lenkkipolkuja sekä retkeilypaikkoja. Ihmiset ovat ystävällisiä ja helposti lähestyttäviä. Yksi ystävä koirineen toimii hyvänä kotouttajana. Eri puolilla Suomea asuvat lapset, perheenjäsenet, suku ja muut ystävät ovat jopa lyhyemmän välimatkan päässä, kun aiemmin.
Terkkuja Lahesta! Minä jatkan supertärkeää setlementti- ja opistotyötä nyt täältä.
Teksti: Toiminnanjohtaja-rehtori Pilvi Mansikkamäki, Harjulan Setlementti ry, Kansalaisopistojen liiton hallituksen varajäsen, Setlementtiliiton hallituksen jäsen Kuva: Harjulan liikuntakoordinaattori Elina Kämppi
Peilaan artikkelissani historiallisia esimerkkejä kansalaistaitojen opettamisen nykyhaasteisiin. Teksti perustuu Kansalaistaidot kunniaan -hankepäivässä pitämääni luentoon. Kansalaisopistojen liiton järjestösuunnittelija Henri Piirainen (2024) kokoaa monipuolisesti kansalaistaitojen määrittelyä kansa- ja peruskouluopetuksessa, koulutuspolitiikassa sekä Kansalaistaidot kunniaan -hankkeessa. Täydennän näkökulmia kiinnittämällä huomiota siihen, että historiallisesti tarkasteltuna kansalaistaidot ja -tiedot, tai laajemmin kansalaissivistys ja -kasvatus, kuuluvat sekä kansalaisopistotyön että yleisemmin vapaan sivistystyön ytimeen. Historiallinen tutkimus voi auttaa hahmottamaan muuttuvaa käsitystä kansalaisopistoista kansalaiskasvatuksellisena toimijana sekä kirkastamaan kansalaisopistojen identiteettityötä pysyvyyden ja muutoksen sidoksena.
Historialliset esimerkit perustuvat tekeillä olevaan väitökseeni, jossa tarkastelen kansansivistysoppiaineen historiaa sen käynnistymisestä 1930-luvun taitteessa muutokseen aikuiskasvatustieteeksi 1960-luvun lopulla. Esimerkit nousevat aineistosta, joka koostuu kansansivistysopin opettajien teksteistä (erit. Zachris Castrén) sekä oppiaineen ensimmäisistä tutkielmista 1930–40-luvulta. Tutkielmat avaavat turbulentteihin vuosiin mielenkiintoisen aikalaisaineiston, jossa ääneen pääsevät silloiset ja tulevat sivistystyöntekijät. Tutkielmia laatineisiin opiskelijoihin kuuluvat muun muassa urallaan opetusministerinäkin toiminut Heikki Hosia, Rauman kansalaisopiston rehtorina toiminut Viljo Salmi (1903–1996), Viialan työväenopiston rehtorina toiminut Arvo Okkeri sekä opintojensa aikana Lohjan Työväenopiston yhteiskuntaopin opettajana toiminut Emil Saksala. Kysymykset kansalaistaidoista ja -tiedoista ovat aineistossa vahvasti läsnä.
1930-40-luvun kansalaiskasvatuksellinen ihanne
1930–40-luvun Suomessa demokratia oli koetuksella. Takana oli sisällissota, joka vaikutti merkittävästi esimerkiksi Zachris Castrénin ponnisteluihin kansalaisopistotoiminnan (hist. työväenopistotoiminnan) sekä vapaan kansansivistystyön kentillä. 1930-lukua leimasivat toisen maailmansodan kehkeytymiskulut kuten fasismin nousu, Suomessa Lapuanliike, sekä lopulta itse sota. Kansansivistystyötä läpäisivät huoli demokratiasta ja sitä tukevista rakenteista, totalitarismista sekä julkisesta keskustelukulttuurista, joihin sen kansalaiskasvatuksellinen tehtävä kytkettiin. Huolenaiheet ovat ajankohtaisia myös tänään.
1930–40-luvulla jaettu käsitys kansalaiskasvatuksellisesta ihanteesta oli vahva. Demokratia kansanvaltaisena valtiomuotona edellytti yhteiskunnalliset asiat sekä kansalaisvastuunsa tuntevia kansalaisia, mikä tarkoitti kansalaistietojen ja -taitojen jatkuvaa kehittämistä. Koska demokratia ei ollut itsestäänselvyys, kansansivistäjät korostivat demokraattisen kulttuurin vaalimista ja demokratiaa prosessina, ei vain valtiollisena tilana. Tämän eteen oli tehtävä jatkuvasti työtä, jota juuri kansalaisopistojen ja muun kansansivistystyön tuli edistää. Ihmisten tuli omaksua vastuunsa demokraattisen kulttuurin ylläpitämisessä. Tämä toteutui paitsi yhteiskunnallisten aineiden opetuksen, myös läpäisevästi opistojen demokraattisen opetus- ja toimintakulttuurin avulla. Kansalaisopistojen tavoite, arvot ja toiminta kietoutuivat tiiviisti yhteen ja tukivat kansalaistaitojen kehittämistä.
Yhteiskunnallisten jännitteiden purkamiseksi kansalaisopisto tarjosi paikan, joissa erilaiset ihmiset tulivat yhteen ja joissa annettiin tilaa erilaisille aatteellisille taustoille ja näkemyksille. Esimerkiksi Saksalan (1948, 124–125) mukaan työväenopistoja tarvittiin erityisesti sen vuoksi, että ”kansan keskuudessa säilyisi repivien puolueriitojen keskellä kansakokonaisuuden tuntua”, sillä opistoissa tulivat yhteen eri työväenleirit ja porvarit. Opistoissa oli turvallista käsitellä erimielisyyttäkin herättäviä kysymyksiä. Kursseilla opiskelijat vaihtoivat mielipiteitään, oppivat tunnistamaan paremmin omaa ajatteluaan sekä samalla ymmärtämään paremmin siitä poikkeavia näkökantoja. Kun opiskeltiin yhdessä erilaisten ihmisten kanssa, opittiin samalla ymmärtämään tiedon muodostumisen ehtoja ja perusteluja, “jonka edessä mielivaltaiset tuumat väistyvät syrjään asiattomina oletteluina” (Castrén 1929, 132). Rakentava oppositio kuvataan terveen demokratian kulmakivenä, koska se vei kehitystä eteenpäin ja esti kangistumasta. Kansalaiskasvatuksen läpäisevyys kansalaisopistoissa tulee hyvin esiin esimerkiksi taideaineiden kuvauksissa, joissa taiteen kuvataan yhdistävän sellaisetkin ihmiset, jotka eivät muuten “löytäisi tietä persoonalliseen kanssakäymiseen ja ystävyyteen”. Taiteen nähtiin pystyvän lähentämään kokonaisia kansoja toisiinsa. (Simola 1949, 71–72.)
Ihanteen ja realiteettien ristivedosta kansalaistaitojen vahvistamiseen opistotyössä
Itsensä kansalaissivistyksellinen kehittäminen ei ollut pelkästään oikeus tai mahdollisuus vaan suoranainen kansalaisvelvollisuus. Demokratia sitoi kansalaiset yhteen, mutta samalla velvoitti kansan kansalaissivistymään ja opistot kansalaissivistämään. Jo 1930–40-luvulla kansalaisopistotyön kuvauksia luonnehtii kuitenkin jännite kansalaiskasvatuksellisen ihanteen ja kysynnän pohjalta määräytyvän kurssisuunnittelun välillä. Opiskelijat hakeutuivat mieluummin toisenlaisen itsensä kehittämisen pariin kuin harrastamaan kansalaistaitoja ja -tietoja. Yhteiskuntaopin opettajana toiminut Saksala (1948, 113–114) harmittelee “opiskelijain osoittamaa harrastuksen puutetta näitä aineita kohtaan” ja pohtii, miten aineita ei pidettäisi niin “vaikeina, ikävinä ja kuivina”.
Demokratian vahvistaminen velvoitti opistoväen etsimään ratkaisuja yhteiskunnallisen harrastamisen vahvistamiseen ja kansalaistaitojen kehittämiseen muun muassa seuraavilla tavoilla (ks. taulukko 1):
Harrastamaan herättäminen. Opistoväen tuli pyrkiä herättämään ihmiset harrastamaan yhteiskunnallisia aineita. Tämä kuului erityisesti opistojen johtajien ja yhteiskunnallisten aineiden opettajien vastuulle. Eräänä innostamisen herättämisen muotona ehdotetaan keskustelutilaisuuksia ajankohtaisista osallistujien elämänpiiriin kiinnittyvistä aiheista.
Opistojen johdon ja opettajien osaamisen sekä ammattiin valmistamisen kehittäminen. Opettaja- ja johtajakunnan tuli ymmärtää kansalaisopistotyötä, mutta myös vapaata kansansivistystyötä kokonaisuutena sekä niiden yhteiskunnallista tehtävää. Esimerkiksi johtajilla tuli olla yhteiskunnallisten aineiden opintoja ja heidän tuli osallistua yhteiskunnallisten aineiden opetukseen sekä opintojen ohjaukseen yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Castrénille tärkeä foorumi kansalaiskasvatuksellisten kysymysten yhteiseen tarkasteluun oli kansansivistysoppi, josta hän (1924; 1930) toivoi akateemista oppiainetta kansansivistäjien valmennukseen sekä vapaan kansansivistystyön akateemisen tutkimuksen ja oppikirjallisuuden kehittämiseen.
Valtion tuen ja hallinnon kehittäminen sekä yhteiskunnallisiin aineisiin kohdistuva erityistuki. Valtion toteuttaman kansansivistystyön arvioinnin tuli olla kehittävää eli sen tuli lähteä kasvatusopillisista lähtökohdista ja olla kansansivistystyötä ymmärtävää. Valtion tuki kuvataan tärkeänä myös siksi, että sen nähtiin edistävän kansalaispiirien välistä keskinäistä arvonantoa ja suvaitsevaisuutta (Castrén 1929, 129–135; Saksala 1948, 118–120.) Ratkaisuja pohtinut Työväenopistokomitea ehdottaa lisäksi valtionavun lisäavustusta yhteiskunnallisten aineiden opettajien tuntipalkkioiden korottamiseen (15 %) sekä hallinnon kehittämistä perustamalla työväenopistoille omistettu kouluneuvoksen virka. (ks. Saksala 1948, 118–120.)
Opetusjärjestelyihin liittyvät ratkaisut. Lohjan Työväenopistossa kertyneen kokemuksensa perusteella Saksala rohkaisee opistoja omaehtoiseen kehittämistyöhön. Hän tarjoilee didaktisia ratkaisuehdotuksia kannustaen muun muassa kekseliäisiin aineyhdistelmiin. Lohjalla oli esimerkiksi onnistuneesti yhdistetty käsityökurssiin kaunokirjalliseen yhteiskunnalliseen teokseen perehtyminen ja pikakirjoituskurssiin valtio-oppia. Yhdistelmäkurssit Saksala kehottaa toteuttamaan yhteisopetuksena, jolloin opettajille avautuu mahdollisuuksia ammattitaitonsa kehittämiseen. (Saksala 1948, 120–125.) Muina ideoina nostetaan esiin kurssien minimiosallistujamäärän pudottaminen sekä kansalaistutkintolinja tutkintoineen, joita Saksala (1948, 123) ennakkoluulottomasti ei suoralta kädeltä hylkäisi työväenopistotyössäkään, mikäli ne lisäävät harrastusta yhteiskunnallisten aineiden opiskeluun.
Kansalaisopistot demokraattisemman, oikeudenmukaisemman ja yhdenvertaisemman yhteiskunnan tukipilarina
Kansalaisopistotyö, kuten vapaa sivistystyö kokonaisuutena, on läpi historiansa perustunut demokratiaa vahvistaviin käytäntöihin sekä osallisuutta, yhteisöllisyyttä ja yhteiskunnallista yhdenvertaisuutta vahvistavaan toimintaan. Opistot tekevät parhaansa muuttuvissa haasteellisissa olosuhteissa paremman yhteiskunnan rakentamisen sekä oman selviytymiskamppailunsa ristipaineessa, jossa myös kansalaistaidot osaltaan määrittyvät ja niiden opettaminen realisoituu. Ajassamme, jossa yhdenvertaiset mahdollisuudet itsensä kehittämiseen horjuvat (Järvinen 2023; Järvinen, Pätäri & Wallén 2024) ja monet sosiaaliset liikkeet kulkevat päinvastaiseen suuntaan (ks. Luhtakallio 2024), ovat kysymykset kansalaisopistojen roolista demokraattisemman ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan edistäjinä sekä niiden toimintaedellytysten turvaamisesta erityisen ajankohtaisia ja tärkeitä.
Taulukko 1. Poimintoja ratkaisuehdotuksiksi: miten vahvistetaan kansalaistietojen ja -taitojen harrastamista?
Castrén (ks. 1929;1934; 1938)
Työväenopistokomitea 1948 (ks. Saksala 1948)
Saksala 1948
Yhteisesti
Kansalaistietojen ja -taitojen vahvistaminen vst:n yhteinen tehtävä.
Tieteellisen tutkimuksen ja kansansivistäjien valmentamisen merkitys.
Luhtakallio, Eeva (2024). Yhteiskunnan tekemisen politiikka: miten ymmärtää yhteistä moniarvoisessa yksilöiden ajassa. Keynote-luento Aikuiskasvatuksen tutkimuspäivillä Helsingin yliopistolla 8.2.2024.
Saksala, Emil (1948). Yhteiskunnallisten aineiden opetus työväenopistoissa. Yhteiskuntatieteiden kandidaatin tutkinto, tutkielma Yhteiskunnallisen Korkeakoulun yhteiskunnallista tutkintoa varten. Helsinki: Yhteiskunnallinen Korkeakoulu.
Simola, Unnukka (1949). Esteettinen kasvatus vapaassa kansansivistystyössä. Yhteiskuntatieteiden kandidaatin tutkinto, pro gradu -tutkielma Yhteiskunnallisen Korkeakoulun yhteiskuntatieteiden kandidaattitutkintoa varten. Helsinki: Yhteiskunnallinen Korkeakoulu.
