kansalaisopisto

Näin kysyi Heikki Kinnari (2020) väitöskirjassaan Elinikäinen oppiminen ihmistä määrittämässä: Genealoginen analyysi EU:n, OECD:n ja Unescon politiikasta. Mielestäni näiden kysymysten rinnalla on syytä kysyä, kenellä on mahdollisuus oppia ja kuka jää koulutuspoliittisessa keskustelussa pimentoon.

Toissa viikolla (2.–.8.9.2024) vietettiin valtakunnallista Kansalaistaitoviikkoa. Vuosien varrella erilaisia taitoja on pyritty kuvaamaan monenlaisilla luokitteluilla mm. EU:n, kansainvälisten järjestöjen ja Opetushallituksen toimesta ja viimeksi Kansalaisopistojen liiton hankkeessa on määritelty, mitä kansalaistaidot tarkoittavat nykypäivänä (Piirainen 6.6.2024). ”Taidot voivat muuttua ajassa ja tietyillä taidoilla voi olla korostuneempi merkitys tietyn yksilön elämässä kuin toisella. Hankkeen tärkeimpänä tausta-ajatuksena on kuitenkin se, että kansalaistaidot ovat hyödyllisiä päivittäisessä elämässä kaikille ihmisille.” (Piirainen 6.6.2024). Mutta mitä taitoja sitten jokaisen kannattaisi pyrkiä hankkimaan?

Vapaasta sivistystyöstä annetun lain (632/1998, muut. 1765/2009) tarkoitusta ja tavoitetta koskevasta pykälästä sekä eri oppilaitosmuotoja koskevasta pykälästä voi löytää vihjeitä taidoista, joiden opettamista ja oppimista lainsäätäjä on 15 vuotta sitten pitänyt tärkeänä. Lain mukaan vapaan sivistystyön tarkoituksena on järjestää elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta yhteiskunnan eheyttä, tasa-arvoa ja aktiivista kansalaisuutta tukevaa koulutusta. Opetus- ja koulutussanasto OKSAn mukaan elinikäisellä oppimisella tarkoitetaan oppimista, ”joka jatkuu ihmisen koko eliniän”, kun taas elinikäisen oppimisen avaintaidoissa on kyseessä ”niiden tietojen, taitojen, asenteiden ja arvojen kokonaisuus, jollaisia yksilöt tarvitsevat elinikäisessä oppimisessa” (Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus elinikäisen oppimisen avaintaidoista (2018/C 189/01); opetus- ja kulttuuriministeriö ja Sanastokeskus ry 2024). Vapaan sivistystyön näkökulmasta huomionarvoista on, ettei sanastosta (toistaiseksi) löydy sellaisia käsitteitä kuten perustaidot, kansalaistaidot, kansalaisvalmiudet tai omaehtoinen oppiminen.

Eero Pantzarin mukaan elinikäisen oppimisen määritelmässä oppiminen nähdään monesti vain prosessina, vaikka sitä voitaisiin hahmottaa myös päämäärien tai tuotosten kautta esim. näin: ”To continue the learning process during the whole life, to improve and actualize knowledge, behavior, skills, attitudes and concepts of life and society.” (Elinikäisen oppimisen komitea ym. 1997). Jos elinikäinen oppiminen pyrittäisiin hahmottamaan kaikessa ihanuudessaan, osaisimmeko myös sanoittaa harrastuksissa, vapaaehtoistoiminnassa tai luottamustehtävässä oppimaamme nykyistä paremmin? Voisiko vapaan sivistystyön ja työelämän laajemmalle yhteistyölle löytyä väylä yhteisen kielen kautta? Jotain olisi tehtävä, jotta kaikkea osaamista pidettäisiin yhtä arvokkaana – toisin kuin nyt (Rahikainen ym. 2024).

Voisimmeko viedä osaamisperusteisuutta vieläkin pidemmälle, jotta työikäiset oppisivat paremmin sanoittamaan esim. kansalaisopiston keramiikka-, kokkaus tai pilateskurssin hyödyt myös työelämälle pitäen kuitenkin kiinni sivistysihanteesta, ihmisenä kasvamisesta ja vapaan sivistystyön vapaudesta? Tunnustan, että ainakin itsellä vapaa-ajalla kerryttämäni osaamisen sanoittaminen on usein vaikeaa työelämäkontekstissa enkä välttämättä osaa arvioida oman osaamisen – tietojen ja taitojen – merkitystä ennen kuin niitä voi verrata kollegan asiantuntemukseen. Jos on vaikkapa käynyt korean kielen kurssilla, mitä työn kannalta hyödyllisiä taitoja on ehkä tiedostamattaankin oppinut? Vastaus ei välttämättä löydy kurssisuunnitelmasta. Entä voisiko vapaan sivistystyön osaamismerkkijärjestelmää kehittää edelleen esim. tunnistamaan ja tunnustamaan kolmannella sektorilla hankittua osaamista? Se voisi olla hyvä idea, mutta kenties vaikeampi suunnitella ja toteuttaa.

Ennaltaehkäisevän elämänhallinnan taidot?

Luin vastikään uusinta Gerontologia-teosta, mikä sai pohtimaan, mitä tietoja ja taitoja kukin meistä tarvitsee elämänsä aikana voidakseen elää ns. hyvän elämän. Tulisiko tavoitteena olla viisaaksi kasvamisen taito, yksinäisyyden tilojen kohtaamisen ja käsittelyn taito, ennakoivaan ikääntymiseen (elämän aikana) liittyvät taidot, mielen hyvinvoinnin edistämisen taito vai jotain muuta? Päällimmäisenä ajatuksena oli, että ikääntymisestä ei puhuta eikä kirjoiteta tarpeeksi, jotta ymmärtäisimme, millaiset ratkaisut vaikuttavat elämänlaatuumme myöhäisellä keski-iällä (eläköitymisen kynnyksellä ja sen jälkeen) ja aktiivisten eläkevuosien jälkeen vanhuudessa (ns. ihmisen neljäs ikä, jolloin palveluiden ja hoivan tarve korostuu; ks. Rantanen 4.9.2023). Tulevaisuuden ennakoinnista puhutaan paljon, mutta näkyykö se koulutuspolitiikassa ja arjen tasolla?

OECD:n PIAAC-tutkimusohjelman (Programme for the International Assessment of Adult Competencies) aiemmista tutkimustuloksista on vierähtänyt vuosikymmen (Suomen osalta). Uuden PIAAC-tutkimuksen ensituloksia on lupa odottaa 10.12.2024. Tutkimuksessa selvitetään 16–65-vuotiaiden lukutaitoa, numerotaitoa ja ongelmanratkaisutaitoa. Tavoitteena on mm. saada vastauksia siihen, ”Ovatko aikuisväestön perustaidot sillä tasolla kuin työ- ja arkielämässä menestyminen nykyajan tietoyhteiskunnassa edellyttää?”. (Jyväskylän yliopisto 2024.) Jo ennen julkistamista voi yhteiskunnallisesti ja myös vapaan sivistystyön näkökulmasta kritisoida sitä, että tulokset jäävät väestön kannalta puutteellisiksi tutkimuksen sivuuttaessa yli 65-vuotiaat. Ja vaikka tiedetään, kuinka suuri väestöryhmä on kyseessä ja millainen demografinen muutos suomalaisessa yhteiskunnassa on käynnissä.

Ikääntyneet saattavat kuitenkin olla joissakin asioissa myös edelläkävijöitä. Heidän keskuudessaan esim. yleistyy fyysisten ja virtuaalisten palvelurobottien käyttö, jolloin yli 65-vuotiaat tarvinnevat uudenlaisia valmiuksia – robottilukutaitoa medialukutaidon uutena ulottuvuutena. Tätä tutkitaan parhaillaan. (Rasi-Heikkinen, Valokivi, Vuojärvi & Kiuru 2024.) Jos robottilukutaito on arjessa ja yhteiskunnassa pärjäämisen taito jo nyt, mitä siitä pitäisi kaikkien tietää? Vai pitääkö? Jo lähes sata vuotta sitten Castrén (1929) totesi, että ”(…) yhteiskunnan ja sen olojen alituinen muuttuminen ja kehittyminen tekee yhäti jatkuvan opiskelun tarpeelliseksi jokaiselle, joka tahtoo ymmärtää ympärillään olevaa elämää.” Tämän pitäisi koskea jokaista meistä, myös ikääntyneitä. Tällöin koulutuspoliittisesti merkittävien tutkimusten tulisi ulottua myös kaikkein iäkkäimpiin yhteiskunnassamme.

Seppo Niemelän (2008) mukaan ”Yleissivistys tarkoittaa tieto- ja taitomäärää, joka kaikkien kansalaisten olisi hallittava voidakseen toimia ja vaikuttaa yhteiskunnassa.” Toivo Ilmari Wuorenrinne (1952) kuvasi tätä mielestäni hyvin jo sata vuotta sitten kirjoittaessaan:

”Tapasin kuuluisassa Wienin Kansankodissa muutamana syksyisenä iltana 1922 erään köyhän, 70-vuotiaan mummon, joka opiskeli kirjoitustaitoa. Miksi? Koska kova kohtalo oli lapsuudessa ja nuoruudessa kieltänyt häneltä sen taidon oppimisen. Myöhemmin taas perhehuolet, työt ja askareet eivät sitä sallineet. Siksi hän oli tullut ajatelleeksi, että nyt, jolloin hänellä oli aikaa ja mahdollisuuksia, sopisi tämä opiskelu aloittaa. Ja hän aloitti, varsinkin kun hänen tyttärensä, jonka kanssa hän halusi olla välittömässä kirjeenvaihdossa, oli siirtynyt perheineen Budapestiin asumaan. Sanoi ja köpitti keppiinsä nojaten opintosaliinsa kirjaimia piirtelemään.”

Wuorenrinteen kirjoitus osoittaa hyvin myös sen, että aina on otollinen aika elinikäiselle oppimiselle, jos on tahtoa. Jos ikääntynyt henkilö haluaa käyttää muistamiaan asioita ja oppimiaan taitoja sekä edelleen kehittyä ja kasvaa ihmisenä uutta oppimalla, hän monesti elää hyvinkin vanhaksi ennen kuin omat kyvyt alkavat merkittävästi heiketä. (Suutama 2023). Ns. ennaltaehkäisevässä elämänhallinnassa (proactive coping) suunnitellaankin omaa tulevaisuutta ja siihen liittyviä tavoitteita, ennakoidaan vanhenemista ja varaudutaan uhkiin, mutta myös oma-aloitteisesti suunnataan omaa elämänkulkua haluttuun suuntaan hyvän vanhuuden luomiseksi (Saajanaho 2023). Aina uusien tietojen ja taitojen oppiminen ei kuitenkaan ole ihmisestä itsestään kiinni, vaan kyse voi olla esim. maahan muuttaneiden sulkemisesta yhteiskunnan ja työelämän ulkopuolelle riittämättömien maksuttomien kielikoulutusmahdollisuuksien vuoksi (ks. valtioneuvosto 2023).

Kinnari (2020) kuvaakin väitöskirjassaan hyvin syitä sille, miksi elinikäisen oppimisen politiikka ei ole neutraalia eivätkä oppiminen ja koulutus aina ole autuaaksi tekeviä itsestäänselvyyksiä. Hänen mukaansa ”Resursseja, kuten aikaa tai mielenkiintoa ei enää riitä elämän mysteerin ihmettelyyn tai muuhun tärkeämpään [kuin työmarkkinalähtöiseen elinikäiseen oppimiseen]”. Myös mm. Jukka Tuomisto on jo kauan aikaa sitten kritisoinut tapaa, jolla ”elinikäisestä oppimisesta” on tehty mystinen pakko, jota yksilön on vaikea vastustaa (Elinikäisen oppimisen komitea ym. 1997). Mutta samalla on myös syytä esittää jatkokysymys siitä, kenelle ja missä yhteydessä kyse on pakosta? Tällaiset näkökulmat osoittavat, kuinka tärkeää työtä vapaan sivistystyön oppilaitoksissa tehdään joka päivä. Vapaassa sivistystyössä jos missä on paikkansa myös elämän mysteerin ihmettelylle luokiteltiinpa se sitten taidoksi tai ei!

Opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntija Petra Heikkinen

Petra Heikkinen on työskennellyt opetus- ja kulttuuriministeriössä vuodesta 2007 lähtien. Vuodesta 2018 lähtien hän on toiminut vapaan sivistystyön asiantuntijana vastaten etenkin kansalaisopistoihin, opintokeskuksiin ja vapaan sivistystyön keskusjärjestöihin liittyvistä asioista.

Lähteet

• Castrén, Z. (1929). Valtio ja vapaa kansansivistystyö. Valtioneuvostolle 24 p. heinäk. 1929 annettu mietintö. Kansanvalistusseura. Helsinki.
• Elinikäisen oppimisen komitea, Suomi. Opetusministeriö, Tuomisto, J., Pantzar, E., Remes, P., Välijärvi, J., Kurtakko, M., Otala, L. & Jakobsson, M. (1997). Näkökulmia elinikäiseen oppimiseen. Elinikäisen oppimisen komitean mietinnön (1997:14) liite. Opetusministeriö. Helsinki.
• Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus, annettu 22 päivänä toukokuuta 2018, elinikäisen oppimisen avaintaidoista (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (2018/C 189/01). Luettavissa: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=uriserv:OJ.C_.2018.189.01.0001.01.FIN. Luettu 10.9.2024.
• Jyväskylän yliopisto (2024). Kansainvälinen aikuisten taitotutkimus PIAAC. Luettavissa: https://ktl.jyu.fi/fi/piaac. Luettu 4.9.2024.
• Kinnari, H. (2020). Elinikäinen oppiminen ihmistä määrittämässä: Genealoginen analyysi EU:n, OECD:n ja Unescon politiikasta. Kasvatusalan tutkimuksia 81. Suomen kasvatustieteellinen seura ry. Jyväskylä. Luettavissa: https://www.researchgate.net/publication/340654929_Elinikainen_oppiminen_ihmista_maarittamassa_Genealoginen_analyysi_EUn_OECDn_ja_UNESCOn_politiikasta
• Laki vapaasta sivistystyöstä 21.8.1998/632 (muutoksineen). Luettavissa: https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980632
• Niemelä, S. (2008). Sivistystyö. Maaseudun Sivistysliitto, Työväen Sivistysliitto, Kansan Sivistystyön liitto, Kansallinen Sivistysliitto, Svenska Studiecentralen, Vihreä Sivistys- ja Opintokeskus. Helsinki.
• Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Sanastokeskus ry (2024). Opetus- ja koulutussanasto (OKSA), 3. laitos. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2024:13. Luettavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-751-2.
• Piirainen, H. (6.6.2024). Kansalaistaidot kunniaan. Sivistystyön Vapaus ja Vastuu -ohjelman Sivistystori-blogi. Luettavissa: https://www.vapausjavastuu.fi/henri-piirainen-kansalaistaidot-kunniaan/. Luettu 10.9.2024.
• Rahikainen, E. S., Rautiainen, A., Tiensuu, I., Paavola, J.-M., Ulander, M., Sjöblom, M., Hällström, C. af & Jousilahti, J. (2024). Osaamisen tunnistamisen hyvät käytännöt. Demos Helsinki, Innolink & TIEKE. Loppuraportti. Luettavissa: https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/724e7140-7ae9-4df0-b62f-a15248a3f68f/6e01ffe0-97cc-4304-aa31-88a1052d5398/RAPORTTI_20240308081122.pdf
• Rantanen, T. 4.9.2023. Gerontologia auttaa näkemän elämän selvemmin. Professoriliiton Professoriblogi. Luettavissa: https://www.professoriliitto.fi/blogikirjoitukset/gerontologia-auttaa-nakeman-elaman-selvemmin/. Luettu 12.9.2024.
• Rasi-Heikkinen, P., Valokivi, H., Vuojärvi, H., & Kiuru, H. (2024). Yli 65-vuotiaiden media- ja robottilukutaitoja tutkimassa. Gerontologia, 38, 2, s. 200–202. Luettavissa: https://doi.org/10.23989/gerontologia.143308.
• Saajanaho, M. (2023). Elämänkulun ohjaaminen, tavoitteet ja vanhenemiseen valmistautuminen. Teoksessa Rantanen, T., Kokko, K., Sipilä, S. & Viljanen, A. (toim.). Gerontologia, s. 352–362. 5.–6. uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim. Helsinki.
• Suutama, T. (2023). Muisti ja oppiminen. Teoksessa Rantanen, T., Kokko, K., Sipilä, S. & Viljanen, A. (toim.). Gerontologia, s. 286–297. 5.–6. uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim. Helsinki.
• Valtioneuvosto (2023). Yhdessä jatkuvaa oppimista uudistamassa : Jatkuvan oppimisen uudistus -hankkeen loppuraportti. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:11. Luettavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-950-2.
• Wuorenrinne, T. I. (1952). Taisteleva kansansivistystyö: Ajatuksia, havaintoja, kokemuksia 30-vuotiselta taipaleelta. Tammi. Helsinki

Kansalaisopistot voivat hyödyntää vaikuttamisviestintää kertoakseen kohdeyleisölleen omasta toiminnastaan ja vaikuttaakseen sitä kautta omaan toimintaympäristöönsä. Tämän strategisen viestinnän avulla kansalaisopistot voivat pyrkiä vaikuttamaan myös päätöksentekoon, lainsäädäntöön ja yleiseen mielipiteeseen sekä sidosryhmiensä asenteisiin ja käyttäytymiseen.

Kansalaisopistot voivat käyttää vaikuttamisviestintää edistääkseen omia tavoitteitaan, kuten toiminnan tunnetuksi tekemistä, työllisyyden parantamista ja kansalaistaitojen kehittämistä. Viestinnällä pyritään vahvistamaan myönteistä suhtautumista kansalaisopistojen ajamiin asioihin ja siten tukemaan niiden toimintaa ja tavoitteita.

Päivän aikana kuulemme asiantuntijapuheenvuoroja, käytännön esimerkkejä ja keskusteluja, joiden avulla saamme konkreettisia työkaluja vaikuttamistyöhön.

OHJELMA

9.00 Avaussanat, toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen, Kansalaisopistojen liitto
9.15 Vaikuttavaa vaikuttamistyötä – mutta miten? vaikuttajaviestinnän asiantuntija Heljä Misukka, LovEdu Oy
10.00 Yhteinen keskustelu (ei tallenneta)
10.15 Tauko
10.25 Kansalaisopisto työllisyydenhoidon kumppanina ja kansalaistaitojen kehittäjänä, rehtori Sini-Mari Lepistö, Sastamalan Opisto
10.45 Kansalaisopistojen rehtorit kertovat: Miten kansalaisopisto nostetaan ylläpitäjän agendalle?
10.45 Vaikuttamisviestintää Nokialla, rehtori Mika Hagelin, Pirkan opisto
11.00 Vaikuttamisviestintää Kittilässä, rehtori Pasi Tanninen, Revontuli-Opisto
11.15 Opiskelijahankinta perustaitokoulutuksiin paikallisviestinnän ja -yhteistyön keinoin (Ahkera-hanke), hankepäällikkö Saara Sopanen, Keravan Opisto
11.45 Yhteenvetoa ja keskustelua (ei tallenneta)

Ilmoittautuminen päättyy tuntia ennen webinaarin alkua (4.10. klo 8.00).

Kansalaisopistojen liiton järjestämä tilaisuus on maksuton ja se on suunnattu Kansalaisopistojen liiton jäsenopistojen henkilöstölle. Tilaisuus järjestetään etänä Microsoft Teams -alustalla ja siitä tehdään tallenne.

Lähetämme osallistumislinkin ilmoittautuneille muutama päivä ennen tilaisuutta sekä muistutuksena tapahtumapäivän aamuna.

Webinaari on osa Kansalaisopistojen liiton Kansalaistaidot kunniaan -hanketta.

Lisätiedot:
Viestintäkoordinaattori Virpi Vedenkannas
virpi.vedenkannas@kansalaisopistojenliitto.fi / 040 573 1620

Erään määritelmän mukaan kriittisyys tarkoittaa ajattelu- ja arviointitaitoa. Kriittisyydessä on kysymys siitä, että ongelmat, omituisuudet ja vinoutumat havaittaisiin ja tiedostettaisiin.

Miten opistot sitten suunnittelevat ja arvioivat kriittisesti? Tätä kysyi Österbottens tidning sanomalehden päätoimittaja elokuussa kahdessa erillisessä kirjoituksessaan, kun Pietarsaaren seudun opistot olivat julkistaneet oman kurssitarjontansa. Hän kyseenalaisti erään opiston rehtorin vastuunottoa ja valintaa ottaa kurssiohjelmaan matkapuhelinten säteilyterveyttä koskeva kurssi vedoten säteilysuojeluviranomaisen STUK:n määritelmiin siitä, että matkapuhelimet eivät tuota terveydelle vaarallista säteilyä. Lehden päätoimittajan mukaan kansalaisopisto levitti väärää tietoa ja että vaikka kurssin vetäjä edustaa Suomen Säteilyturva ry:tä, se voi johtaa epäluottamuksen syntymiseen viranomaisia kohtaan, mikä voi olla pitkällä aikavälillä haitallista.

“Mitä tapahtuu, jos nämä harhaan johdetut ihmiset kokevat, ettei heitä kuulla? Ehkä he turhautuneena alkavat kaataa ympäristössämme olevia 5G-mastoja?” pohtii päätoimittaja.

Kiista johti sisäiseen selvitykseen, jossa kunnanjohtaja päätti peruuttaa kurssin sen saaman huomion ja siihen liittyvien epäselvyyksien vuoksi. Johtopäätös oli, että kansalaisopiston ei tulisi olla alusta tälle keskustelulle; sille on olemassa muita, paremmin soveltuvia foorumeita. Päätoimittajan mukaan tämä oli viisas päätös kansalaisopiston uskottavuuden säilyttämiseksi. Hän kuitenkin katsoo, että opisto olisi ollut vieläkin uskottavampi, jos kansalaisopiston rehtori olisi uskaltanut myöntää virheen.

Toisessa mielipidekirjoituksessaan päätoimittaja palasi aiheeseen vuodelta 2009, jolloin rokotekriittinen luento Alan Reesin kanssa keräsi noin sata kuuntelijaa. Ruotsinkielinen työväenopisto vetäytyi silloin median kysymysten vuoksi järjestelyistä ja kyseinen luento järjestettiin yksityisesti.

Elämme informaatiotulvassa, jossa todenmukainen tieto peittyy tahattomaan misinformaatioon ja tarkoitukselliseen disinformaatioon. Miten voimme huomioida kurssisuunnittelussa maailman tapahtumat ja ilmiöt perustellusti? Voiko kääntöpuolena olla vaarana, että ilmapiiri värittyy virheiden ja epäonnistumisen pelolla ja negatiivisuudella, mikä heikentää kykyä luovaan ajatteluun ja ongelmanratkaisuun? Kurssisuunnittelu, jossa innostutaan yhdessä, ja jossa jokainen uskaltaa ajatella ääneen, syntyvät parhaat ideat.

Tässä tapauksessa voidaan jopa väittää, että paikallislehti käytti valtaa ja toimi tuomitsijana, mikä pahimmillaan voi johtaa siihen, että vapaa sivistystyö ja yksittäiset rehtorit vaiennetaan. Vapaa sivistystyö tulisi aktivoida itsensä etujärjestöjensä, verkostojensa ja ylläpitäjiensä kautta, jotta se pystyisi paremmin käsittelemään kritiikkiä ja ottamaan kantaa yksittäisiin kursseihin. Yksittäisen rehtorin ei pitäisi joutua tuntemaan itseään osoitetuksi ja tuomituksi ennen kuin prosessi ja keskustelu on ollut laajemmin esillä. Siksi tarvitaan enemmän tarkkailijoita. Voiko kriittisen kurssisuunnittelun avain olla dialogi, avoin keskustelu? Dialogisuus käsittäisi check up -listan, jossa tarkistettaisiin mis- ja disinformaatio. Vapaa sivistystyö tulee jatkossakin kouluttaa ja ohjata meitä oikein sekä toimia eettisenä omatuntonamme. Mutta mikä on oikein ja mitä tarkoittaa eettinen omatunto?

Teksti: Pietarsaaren kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluiden päällikkö, Kansalaisopistojen liiton hallituksen varajäsen Päivi Rosnell

Olemme tilanteessa, jossa alamme havahtua siihen, että kykenemme vaikuttamaan koko planeetan, muiden lajien ja ihmiskunnan tulevaisuuteen. Yhteiskuntien on ymmärrettävä tähän valtaan liittyvä vastuu ja toimittava aktiivisesti siten, että tulevaisuus olisi parempi – myös meidän jälkeemme. Tulevien sukupolvien on osattava ratkaista sellaisia globaaleja ja paikallisia haasteita, jotka ovat vielä osin tuntemattomia. Yksittäinen ihminen voi vaikuttaa äänestämällä vastuullisia päättäjiä, mutta myös kehittämällä tulevaisuustaitoja sekä itse että yhdessä muiden kanssa.

Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa on hahmoteltu tulevaisuustaitojen kokonaisuus, joka parantaa valmiuksia toimia erilaisissa tulevaisuuksissa sekä valinnoillaan ja toiminnallaan edistää hyvän tulevaisuuden rakentumista.

Tulevaisuustaidot

• Moninaisten tulevaisuuksien hahmottaminen: oman ymmärryksen laajentaminen kuvittelemalla erilaisia mahdollisia tulevaisuuden tiloja.
• Systeeminen ajattelu: kyky tunnistaa erilaisten systeemien vaikutussuhteita ja säännönmukaisuuksia sekä niiden muutoksia
• Aikaperspektiivin laajentaminen: ymmärrys menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden keskinäisestä suhteesta ja kyky hahmottaa muutosta.
• Kriittinen ajattelu: taito arvioida menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta koskevia käsityksiä sekä niiden taustaoletuksia ja muodostumista.
• Luova ajattelu: mielikuvituksen käyttö omien tulevaisuutta koskevien oletusten ja uskomusten ylittämisessä ja kuvittelun rajojen laajentaminen.
• Proaktiivinen ja vastuullinen toiminta: ymmärrys toiminnan vaikutuksista nykyhetkeen ja tulevaisuuteen, kyky perusteltuihin arvovalintoihin.
• Epävarmuuden hyväksyminen: taito suunnata ajattelua ja toimintaa avoimeen tulevaisuuteen ilman varmuutta niiden seurauksista.
• Itse- ja arvoreflektio: oman maailmankuvan ja tulevaisuudenkuvan sekä tulevaisuutta koskevien tunteiden tunnistaminen ja arviointi.

Tulevaisuustaidot muodostavat siis kokonaisuuden, jossa yhdistyvät ajattelun taitojen kehittyminen, aikaperspektiivin laajentaminen nykyhetkestä taakse- ja eteenpäin, ymmärrys oman toiminnan vaikutuksista ja taustasyistä sekä tulevaisuuden hyväksyminen epävarmana ja avoimena. Tulevaisuustaidot ovat suureksi osaksi ns. syvempiä taitoja, joiden vahvistuminen vaatii aikaa ja useita kehittymisympäristöjä. Uudet tulevaisuuden kansalaistaidot vaikuttavat monelta osin ja samanaikaisesti useiden tulevaisuustaitojen kehittymiseen:

Tulevaisuuden kansalaistaidot	Vaikutus tulevaisuustaitoihin
Sosiaaliset taidot: tunnetaidot ja vuorovaikutustaidot	itse- ja arvoreflektio, vastuullinen toiminta, epävarmuuden hyväksyminen
Ongelmanratkaisutaidot: tulevaisuustaidot, luovuus	systeeminen ajattelu, kriittinen ajattelu, luova ajattelu, epävarmuuden hyväksyminen
Kansalaisuustaidot: kriittinen ajattelu, työelämätaidot, yhteiskuntataidot, demokratiataidot, eettisyys	kriittinen ajattelu, systeeminen ajattelu, proaktiivinen ja vastuullinen toiminta, aikakäsitys, omien arvojen tarkastelu ja itsereflektio, epävarmuuden hyväksyminen
Terveys- ja hyvinvointitaidot sekä Elämänhallintataidot: ravitsemus-, liikkuminen ja mielenterveys, oman elämän suunnittelu	aikaperspektiivi, omien arvojen tarkastelu, systeeminen ajattelu, proaktiivinen ja vastuullinen toiminta, epävarmuuden hyväksyminen
Turvallisuustaidot: varautumistaidot	systeeminen ajattelu, proaktiivinen ja vastuullinen toiminta, luova ajattelu, epävarmuuden hyväksyminen

Erityisen keskeisiä tulevaisuustaitojen kannalta ovat Kestävän elämäntavan taidot, joissa huomioidaan kestävyyden ekologinen, sosiaalinen, kulttuurinen ja taloudellinen ulottuvuus, ja jotka auttavat toimimaan paremman tulevaisuuden rakentamiseksi. Kestävyystaitoja on lukuisia ja niiden osaaminen oli koettu Kansalaisopistojen liiton tuoreessa keväällä 2024 toteutetussa kyselyssä vielä heikoksi. Koska nykyhetkessä voi olla vaikea tietää, millainen toiminta aidosti edistäisi kestävyyttä, voitaisiin sitä tavoitella kohtuullisuuden kautta. Kohtuustaidot auttaisivat tarkastelemaan omaa elämää ja vaalimaan

1. fysiologista kohtuullisuutta: ruumiin ja mielen tasapaino ja hyvinvointi
2. materiaalista kohtuullisuutta: harkinta, kriittisyys ja kestävyys kulutusvalinnoissa
3. sosiaalista kohtuullisuutta: ihmissuhteiden luominen ja vaaliminen, itsensä kehittäminen ja yhteisten asioiden edistäminen
4. taloudellista kohtuullisuutta: tarpeiden ja toiveiden eron ymmärtäminen, taloudellisten riippuvuuksien kriittinen tarkastelu

Ylikuluttaminen, vertailu ja tyytymättömyys ovat haitaksi – jopa kohtalokkaita sekä yksilölle että maailmalle. Kohtuullisuuden motto voisikin olla: ’riittävästi vaan ei liikaa’.

Sekä tulevaisuustaidot että kansalaistaidot lisäävät parhaimmillaan yksilöllistä ja yhteistä toimijuutta: tunnetta siitä, että minulla – ja meillä yhdessä– on kykyä vaikuttaa paremman tulevaisuuden muodostumiseen, olipa kyseessä sitten uimataito, äänestäminen, polkupyörän korjaaminen tai naapurien auttaminen.

Teksti: Tutkimuspäällikkö Johanna Ollila, Turun yliopisto

Johanna Ollila on puuhaillut osaamisen ja oppimisen parissa Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa vuodesta 2005 lähtien. Työn keskiössä on tulevaisuusoppimisen ja tulevaisuusohjauksen teoria- ja menetelmäkehitys sekä osaamisidentiteettiajattelun edistäminen. Pääosa työstä tehdään valtakunnallisissa verkostoissa yli oppiaste- ja laitosrajojen.

Webinaarissa pureudutaan sosiaalisen kestävyyden ja vastuullisuuden teemoihin. Opistojen tavoitteena on toimia tavalla, joka edistää niin henkilöstön, opiskelijoiden, sidosryhmien kuin ympäristön ja yhteiskunnankin hyvinvointia. Sosiaalisesti vastuullisessa toiminnassa korostuvat esimerkiksi yhdenvertaisuus, saavutettavuus, yhteisöllisyys, osallisuus sekä kulttuurinen monimuotoisuus. Webinaarissa kuullaan mm. yliopistonlehtori Sanna Ryynäsen puheenvuoro ekososiaalisesta vastuullisuudesta sekä rehtori Mia Talikan esitys opistojen tunnettavuuden lisääminen palvelumuotoilun keinon -hankkeessa tuotetusta asiakasraatikäsikirjasta.

Ohjelma
10 Alkusanat. Järjestösuunnittelija Henri Piirainen KoL
10.05 Ekososiaalinen vastuullisuus kansalaisopistoissa. FT Sanna Ryynänen, UEF
10.50 Tauko
11 Osallistamista asiakasraadin avulla. Rehtori Mia Talikka, KVS-Säätiö
11.30 Sosiaalinen vastuu Postilla. Vastuullisuuspäällikkö Terhi Uusitalo, Posti

Kansalaisopistojen liiton järjestämä tilaisuus on maksuton ja se on suunnattu Kansalaisopistojen liiton jäsenopistojen henkilökunnalle.

Teemapäivä on osa KoL:n Vastuullisuus ja pedagoginen uudistaminen (VAPPU)-hanketta.

Lisätiedot:
järjestösuunnittelija Henri Piirainen
henri.piirainen@kansalaisopistojenliitto.fi / 044 761 0700

Keski-Uudellamaalla toimivassa Ahkera-hankkeessa on viimeisen vuoden aikana tavoitettu yhteensä 43 heikossa työmarkkina-asemassa olevaa aikuista. Kohderyhmälle on tarjottu monipuolista perustaitokoulutusta sekä vahvaa tukea ja ohjausta omien koulutus- ja työllisyystavoitteiden saavuttamiseksi. Keravan, Järvenpään ja Nurmijärven Opistojen toteuttamassa hankkeessa on saatu erinomaisia kokemuksia ja tuloksia vähäisen pohjakoulutuksen saaneiden, valtaosin maahanmuuttajataustaisten osallistujien perustaitojen vahvistamisesta ja jatko-ohjauksesta.

Hankkeen taustalla on vaikuttanut tarve heikossa työmarkkina-asemassa oleville aikuisille suunnatusta koulutusvaihtoehdosta, johon yhdistyisi yksilöllinen tuki. Kohderyhmän tavoittamiseksi on kehitetty alueellista verkostotyötä, ja tärkeitä kumppaneita ovat olleet erityisesti työllisyys- ja maahanmuuttajapalvelut, ammatilliset oppilaitokset ja järjestöt. Opistojen muusta koulutustarjonnasta poiketen perustaitokoulutusten osallistujat eivät löydä kurssille itsenäisesti, vaan ohjaukset tulevat yhteistyötahojen kautta. Vaikka kaikilla osallistujilla on erilaiset taustat ja lähtötilanteet, yhdistävänä tekijänä valtaosalla on pitkä työttömyys, matala koulutustaso, sekä oma motivaatio päästä eteenpäin. Hankkeessa ei ole asetettu minimivaatimuksia esimerkiksi kielitaidon (tai luku- ja kirjoitustaidon) osalta. Maahanmuuttajataustaisten osallistujien kohdalla kriteerinä on ollut kotoutumisajan päättyminen.

Perustaitokoulutuksia on kehitetty vastaamaan kohderyhmän tarpeita esimerkiksi siten, että lukujärjestys ja koulutusjärjestelyt olisivat mahdollisimman selkeät ja toistuvat samanlaisina päivittäin/viikoittain. Aamupäivisin harjoitellaan luokkahuonepainotteisesti suomen kieltä, digitaitoja, työelämätaitoja ja työnhakua. Iltapäiviin on sijoitettu toiminnallisia sisältöjä kuten liikuntaa, kädentaitoja ja työpaikka-/oppilaitosvierailuja.

Tärkeä osa koulutuksia on niihin sisältyvä kahden viikon pituinen työharjoittelujakso opiskelijoita itseään kiinnostavissa, tuetusti löydetyissä työpaikoissa. Monilla ei ole lainkaan työkokemusta (Suomesta), ja työharjoittelujakso toimii nimenomaisesti harjoittelualustana työelämätaidoille, ammatillisille taidoille sekä työelämän suomen kielelle. Lisätavoitteena harjoittelujaksoissa on, että opiskelija voisi mahdollisesti jatkaa samassa paikassa työkokeilussa tai palkkatukityössä perustaitokoulutuksen päätyttyä. Hankkeessa on työharjoittelujaksojen ja työpaikkavierailujen tiimoilta tehty yhteistyötä noin 40 eri työnantajan kanssa.

Koska ryhmät ovat erittäin heterogeenisiä ja kaikissa ryhmissä on mukana myös yksittäisiä luku- ja kirjoitustaidottomia henkilöitä (sekä käytännössä täysin kielitaidottomia henkilöitä), on tunneilla opettajan lisäksi ohjaaja, jolla on erittäin tärkeä rooli erityisesti heikoimpien opiskelijoiden tukemisessa. Hankkeen työntekijöiden ja muiden opiskelijoiden antaman tuen avulla koulutuksissa on saatu hyviä kokemuksia myös heikkotasoisten opiskelijoiden taitojen vahvistumisesta ja jatkopoluista. Saatu opiskelijapalaute on ollut erittäin myönteistä, ja koko hankkeen aikana koulutuksen on keskeyttänyt vain yksi opiskelija.

Yksilövalmennus ja jatkopolut perustaitokoulutuksen jälkeen

Opiskelijoiden kanssa tehdään kattava alkuhaastattelu, joka toimii pohjana yksilölliselle työ- ja opintovalmennukselle. Yksilövalmennuksen tavoitteena on auttaa opiskelijaa hahmottamaan ja sanoittamaan omat koulutus- ja työllisyystavoitteet ja tukea häntä niitä kohti. Valmennuksessa haetaan esimerkiksi opiskelu- ja työpaikkoja, tehdään hakemuksia ja valmistaudutaan haastatteluihin. Tärkeää on myös selvittää TE-toimiston kanssa henkilön edellytykset päästä tiettyyn palveluun. Huomattavaa on, että lähes 90 % osallistujista on noin kolmen kuukauden sisällä perustaitokoulutuksen päättymisestä jatkanut esimerkiksi työkokeiluun, ammatillisiin opintoihin, työvoimakoulutukseen, aikuisten peruskouluun tai palkkatukityöhön. Joidenkin opiskelijoiden kohdalla työ tai opiskelu ei ole ollut ajankohtaista tai mahdollista, mutta myös heitä on ohjattu eteenpäin esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluihin ja avoimiin suomen kielen ryhmiin omissa kunnissa. Yksilövalmennus vaatii aktiivista työotetta sopivan jatkopolun löytämiseksi erityisesti henkilöille, joilla haasteina kielitaidon, koulutuksen ja työkokemuksen puute.

Elokuussa 2024 käynnistyi Ahkera -hankkeen viimeinen perustaitokoulutus. Kaikki hankkeen neljä koulutusta tulivat täyteen, joten tarvetta vastaavanlaisille matalan kynnyksen koulutuksille on myös jatkossa.

Ahkera -hanke 08/2023–12/2024 hallinnoijana Keravan Opisto, kumppaneina Järvenpään ja Nurmijärven Opistot. Rahoittajana OKM, Erityisavustus aikuisten perustaitojen vahvistamiseen sekä kotoutumisajan ylittäneiden maahanmuuttajien kielikoulutukseen.

Lisätietoja hankkeesta: AHKERA -hanke (peda.net) ja Facebook

Teksti: Hankepäällikkö Saara Sopanen, Ahkera-hanke
Kuva: Ofelya Pavlova

Vuoden tärkein julkisen alan tapahtuma Kuntamarkkinat järjestetään 18.-19.9.2024 Kuntatalolla. Tapahtuman teemana on “Elin­voiman ja hyvin­voinnin tekijät”.

Kuntamarkkinoiden ohjelmatarjonta sisältää monipuolista ja ajankohtaista tietoa, innostavia ideoita ja kiinnostavia kohtaamisia Kuntamarkkinoiden kumppanien kanssa. Kansalaisopistojen liitto on tavattavissa keskiviikkona 18.9. klo 9–16 ja torstaina 19.9. klo 9–15 Kuntatalon kolmannessa kerroksessa osastopaikalla 3S14. Tervetuloa tapaamaan meitä!

Kuntamarkkinoille osallistuminen edellyttää ennakkoilmoittautumista. Tapahtuma ja sen ohjelma ovat ilmaisia kaikille julkisen sektorin, kuntien ja hyvinvointialueiden valtuustojen jäsenille, valtakunnallisten yleishyödyllisten järjestöjen ja yhdistysten edustajille sekä tapahtuman yhteistyökumppaneille ja median edustajille. Jos edustat muuta organisaatiota tai osallistut yksityishenkilönä, valitse verkkosivuilta maksullinen osallistumisvaihtoehto. Ennakkoilmoittautuminen on pakollista.

Tapahtumapaikkana palvelee Kuntatalo Helsingin Kalliossa. Sisään- ja uloskäynnin löydät osoitteesta Alppikatu 1. Tapahtuman aukioloaikoina uloskäynti onnistuu myös katutasosta Toisen linjan puolella. Ovet avautuvat molempina päivinä klo 8.30.

Kansalaisopistojen liiton ohjelma Kuntamarkkinoilla.

Tietoisku: Kansalaisopisto työllisyydenhoidon kumppanina ja kansalaistaitojen kehittäjänä
Puhuja: Sastamalan Opiston rehtori Sini-Mari Lepistö
Aika ja paikka: Keskiviikko 18.9. klo 13–13.20, Kuntatalo, huone B1.4 (Porthan), 1. krs (Kulku tilaan luentosalin aulan kautta. Luentosaliin mentäessä sisäänkäynti jää oikealle.)

TE-uudistuksen tarkoituksena on tuoda palvelut kuntiin ja lähemmäs asiakkaita. Miten työllisyyttä edistävät koulutus- ja ohjauspalvelut voisi jatkossa toteuttaa kunnan omana palvelutuotantona? Sastamalassa yhteistyötä työllisyyspalvelun ja kansalaisopiston välillä on rakennettu vuodesta 2017 alkaen. Sastamalan Opisto järjestää koulutus- ja ohjauspalveluja työllisyyspalvelun asiakkaiden tarpeisiin. Opiston kursseilla on opittu yrittäjyyttä ja monia työelämässä tarvittavia kansalaistaitoja, kuten digitaitoja, työnhakua, arjenhallintaa, suomen kieltä ja viestintää. Yhteistyö toimii, kun koulutukset suunnitellaan yhdessä ja asiakasohjaus luistaa.

Blogikirjoitus alustaa Kuntamarkkinoiden teemoja

TE-uudistus tuo palvelut lähemmäs asiakkaita ja kunnissa pohditaan nyt kuumeisesti, miten työllisyyspalvelut järjestetään parhaalla mahdollisella tavalla. Sastamalassa on jo vuodesta 2017 lähtien nähty upeita tuloksia, kun kansalaisopisto, työllisyyspalvelut ja ammattikoulu ovat yhdistäneet voimansa työttömien auttamiseksi. Lue Sastamalan Opiston rehtori Sini-Mari Lepistön kirjoitus Kuntamarkkinoiden blogista!

Tervetuloa Kuntamarkkinoille!

UUSIKSI – Osaamista kierrätykseen ja uusiomateriaalien käsittelyyn -hankkeessa toteutettiin 15 opintopisteen koulutusohjelma kierrätystoiminnassa työskenteleville. Jotpa-rahoitteisen koulutuksen tavoitteena oli edistää ympäristötietoutta työpaikoilla ja madaltaa matalasti koulutettujen kynnystä lähteä jatko-opintoihin tunnistamalla ja tunnustamalla työn ohella karttuvaa osaamista ammatillisten tutkintojen yhteisten tutkinnonosien osaamistavoitteet huomioon ottaen. Hanketta toteuttivat yhteistyössä Harjulan kansalaisopisto, Suomen Diakoniaopisto, Koulutuskeskus Salpaus sekä kierrätystoimijat, Kierrätyskeskus Patina ja SPR Kontti Lahdesta.

UUSIKSI-hankkeessa toteutettiin 15 opintopisteen laajuinen koulutuskokonaisuus kansalaisopiston koulutustarjontaan. Yhteistyökumppanit osallistuivat opetussuunnitelman ja oppimateriaalien laatimiseen sekä koulutuksen ammatillisten yhteyksien kehittämiseen. Lisäksi ammatilliset oppilaitokset toivat hankkeeseen ympäristö- ja liiketoiminta-alan osaamista, työelämässä tapahtuvan oppimisen osaamista sekä sosiaalisen vahvistamisen ja yhteisöohjaamisen osaamista.

Yhteiskehittelyn tuloksena syntyi ePerusteisiin Kierrätystä, kierrätysmateriaalien käsittelyä ja kestävää kehitystä kierrätystoiminnassa -opetussuunnitelma, joka jakaantui kahteen opintokokonaisuuteen. Konkreettisesti työpaikoilla tapahtuvaan Kierrätystä ja kierrätysmateriaalien käsittelyä työssä oppien (10 op) tarjosi koulutusta seuraavista teemoista: turvallinen työskentely kierrätystoiminnassa, jakeiden ja laadun tunnistaminen, kiertotaloutta kierrätystoiminnassa, tuotteen uusi elämä, vuorovaikutus ja viestintä kierrätystoiminnassa ja tuotteiden arvon tunnistaminen. Syventävä verkko-osio, Kestävä kehitys kierrätystoiminnassa (5 op), tarjosi koulutusta kestävän kehityksen edistämisestä, kestävän tulevaisuuden rakentamisesta sekä kierrätystoimintatyön kuvaamisesta portfolion avulla.

Opetussuunnitelma ja opetusmateriaalit ovat avoimesti saatavilla ePerusteissa ja hankkeen nettisivuilla. Hankkeen tuloksina syntyi myös arviointikortit sekä arvioinnin avuksi -opas. Hankkeen viestinnän tueksi syntyi interaktiivinen kuva, joka havainnollistaa hankkeen ja sen toimijoiden roolit ”pähkinänkuoressa”.

Uudenlainen oppilaitosyhteistyö työpaikkojen kanssa toi kansalaisopiston suoraan työpaikalle ja kannusti osallistujia jatkamaan ammatilliseen koulutukseen. Verkko-osio mahdollisti myös etäosallistumisen ja herätti kiinnostusta myös valtakunnallisesti eri puolella Suomea. Kaikkiaan koulutukseen osallistui 28 henkilöä, jotka suorittivat yhteensä 135 opintopistettä. Keskimääräinen opintopistemäärä oli 6 op/osallistuja. Seitsemän opiskelijaa sai opintopisteiden lisäksi tai niiden asemasta osallistumistodistuksen. Jatko-opintoihin hakeutui 5–7 osallistujaa.

Koulutus toi osaamista sekä työhön että arkeen ja vahvisti ryhmään kuulumisen tunnetta sekä kannusti opintojen pariin. Hanke toteutti jatkuvan oppimisen teemaa ja opinnollistamista sekä toi uudenlaista näkökulmaa kestävyysosaamiseen. Lisäksi hanke tarjosi paljon kokemuksia oppilaitosrajat ylittävästä yhteistyöstä, aikuisopiskelijoiden osaamispoluista ja monipuolisista koulutuksen keinoista. Näitä kokemuksia meidän koulutustoimijoiden on syytä hyödyntää oman osaamisemme vahvistamiseksi, jotta onnistumme jatkossakin kehittämään uusia osaamispolkuja ja toteuttamaan jatkuvaa oppimista.

Lisätietoja löydät Harjulan verkkosivuilta ja hankkeen peda.net -sivulta.

Teksti: Kirsi Ojamo ja Meeri Tahvanainen
Kuva: Meeri Tahvanainen

Kansalaisopistojen liitto tuo jälleen kansalaisopistot osaksi kesän SuomiAreenaa! Tänä vuonna olemme tavattavissa kansalaistorilla yhdessä Porin opistojen kanssa kahtena päivänä:

• Torstai 27.6.2024 klo 10–17: Otsolan kansalaisopisto ja Kansalaisopistojen liitto
• Perjantai 28.6.2024 klo 10–15: Porin seudun kansalaisopisto ja Kansalaisopistojen liitto

Löydät telttamme Porin kansalaistorilta telttapaikalta 22. SuomiAreenan torikartan löydät täältä.

Kesän teemana kansalaistaidot

Nostamme SuomiAreenan puheenaiheeksi kansalaistaidot ja niiden kehittämisen. Pääset tutustumaan kansalaistaitoihin myös toriteltallamme, joka tarjoilee kävijöille aiheeseen liittyvää toiminnallista ohjelmaa keskustelua unohtamatta. Osallistuminen palkitaan tuttuun tapaan kivoilla ja käytännöllisillä yllätyslahjoilla, joten muistathan pistäytyä meitä tervehtimässä!

Kansalaistaidot kuntoon (lavakeskustelu)

Olet myös lämpimästi tervetullut seuraamaan myös Kansalaistaidot kuntoon -paneelikeskusteluamme ja tutustumaan kansalaistaitoihin syvällisemmin! Aihe on tällä hetkellä todella ajankohtainen ja koskettaa jollakin tapaa meistä jokaista. Keskustelu on suunnattu kaikille koulutuksesta ja omaehtoisesta oppimisesta kiinnostuneille.

Aihe: Kansalaistaidot kuntoon
Ajankohta: perjantai 28.6.2024 klo 11–11.45
Paikka: Rannan lava (Eteläranta, Pori) Näet lavan tarkemman sijainnin SuomiAreenan lavakartasta.

Mistä puhumme?
Kansalaisopistot tarjoavat mahdollisuuden kehittää kansalaistaitoja kaikkialla Suomessa. Opetukselle on myös suuri tarve, sillä Suomessa elää paljon aikuisia, joiden perustaidot ovat tutkimusten mukaan heikot. Nyt on tullut aika kannustaa kaikki opiskelemaan kansalaistaitoja, sillä muuttuvassa maailmassa jokaisen meistä on kehitettävä osaamistaan läpi elämän. Mikä on kansalaistaitojen merkitys yksilölle ja yhteiskunnalle, ja millaisia uusia kansalaistaitoja tarvitsemme tulevaisuudessa?

Aiheesta keskustelevat
Johanna Ollila, tutkimuspäällikkö, Turun yliopisto
Juhani Rautopuro, tutkimusprofessori, Jyväskylän yliopisto
Minna Ylikännö, johtava asiantuntija, Työ- ja elinkeinoministeriö

Keskustelun juontaa Vaasan opistojen johtava rehtori & Kansalaisopistojen liiton puheenjohtaja Sannasirkku Autio.

Voit katsoa keskustelun myös suorana MTV Katsomossa sekä tallenteena (mtv.fi sekä MTV Katsomo -sovellus). Siirry Kansalaistaidot kuntoon -keskustelun striimiin tästä (28.6.2024 klo 11–11.45).

Kaikki SuomiAreenan keskustelut striimataan osoitteeseen mtv.fi/suomiareena. Striimit tulevat näkyviin listaukseen 5 minuuttia ennen tilaisuuksien alkua.

Nähdään Porissa!

Kansalaisopistojen liiton järjestämä keväthuipennus eli Kansalaisopistopäivä tulee taas! Hybriditilaisuutena Helsingissä perjantaina 14.6. järjestettävä maksuton tapahtuma on avoin koko opiston henkilökunnalle sekä opistolaisyhdistysten aktiiveille. Tule virittäytymään kesään ympäri Suomea tulevien kollegojen kanssa ja ota mukaan työkaverisikin! Tämän vuoden kansalaisopistopäivän teemana ovat kestävyys ja vastuullisuus, joita tulemme tarkastelemaan eri näkökulmista pientä kevennystä unohtamatta.

Ohjelma

Pienet muutokset ohjelmaan ja otsikoihin ovat edelleen mahdollisia.

10.00 Avaussanat
puheenjohtaja Sannasirkku Autio, Kansalaisopistojen liitto KoL

10.10 – Adult Education and Sustainable Development – a global perspective
Katarina Popović Secretary General of International Council for Adult Education

10.40 Kansallisesta kestävyystiekarttatyöstä kohti Perho Liiketalousopiston vastuullisuustekoja
vastuullisuuspäällikkö Maria Runonen, Perho Liiketalousopisto

11.10 Vastuullisuustyö Heinolan kansalaisopistossa
Heinolan kansalaisopiston tiimi

11.40 Videokevennys
suunnittelijaopettaja, stand up- koomikko Inka Valima

11.45 Luonnon monimuotoisuudesta ja luontokasvatuksesta
toiminnanjohtaja Riku Eskelinen, Luontoliitto

12.15 Lounastauko (omakustanteinen)

13.15 Vastuullisuus on tavoitteellista muutosjohtamista
vastuullisuusammattilainen Kaisa Kurittu, Ratkaisutoimisto Vinha

14.00 iltapäiväkahvit

14.15 Sivilisaatio ja sivistys
kansanedustaja, YTM, Oras Tynkkynen

14.45 Videokevennys

14.50 Loppusanat ja tilaisuuden päätös
varapuheenjohtaja Ville Ylikahri, Kansalaisopistojen liitto KoL

Tilaisuus päättyy noin klo 15.00.

Avaa tulostettava ohjelma tästä. (pdf)

Voit osallistua joko lähitilaisuuteen paikan päällä Helsingissä Aktiivi-Instituutissa (Aikatalo, Mikonkatu 8 A, 00100 Helsinki) tai seurata tilaisuutta verkon kautta etänä. Lähitilaisuuteen suosittelemme lämpimästi saapumaan julkisilla kulkuvälineillä kestävän kehityksen hengessä.

Lähiosallistujille on aamukahvit tarjolla klo 9.30 alkaen. Päivän varsinainen ohjelma alkaa klo 10 ja päättyy noin klo 15. Lähiosallistumiseen sisältyvät myös iltapäiväkahvit. Lounas on omakustanteinen.

Lähiosallistumisen osalta ilmoittautuminen päättyy ke 12.6. ja etäosallistumisen osalta to 13.6. saakka.

Maksuton tilaisuus on osa VAPPU – vastuullisuus ja pedagoginen uudistaminen -kehittämishanketta.

Lisätiedot:
hallintokoordinaattori Viljami Wiirilinna
(viljami.wiirilinna@kansalaisopistojenliitto.fi p. 0404557276)