Kansalaisopistojen kevääseen kuuluvat taito- ja taideaineiden näyttelyt, konsertit ja sanataide-esitykset. Joka kerta ihastuttaa se osaamisen määrä, mitä harrastustavoitteinen ja pitkäjänteinen opiskelu tuottaa omaksi ja yleisön iloksi. Vaikka vapaa sivistystyö on vapaata, on opinnoissa oppimisen ja edistymisen tavoite, jota määritellään sanallisesti vähintään opinto-ohjelmassa.

Onko läsnäolotodistus ainoa osoitus osaamisesta?

Kansalaisopistot antavat pyydettäessä todistuksen, josta käy ilmi opiskelijan osallistumistunnit tietyllä kurssilla ja mahdollisesti muutama sana kurssin sisällöstä. Se ei kerro mitään henkilön omaksumista tiedoista ja taidoista, jotka ovat merkityksellisiä todistuksen painoarvoa määriteltäessä. Opettajat havainnoivat opetustunneilla opiskelijoiden osaamista ja tuotoksia sekä käyttävät subjektiivista arviointiaan opetuksen eriyttämiseen ja henkilökohtaistamiseen sekä palautteen antamiseen. Opiskelijoita opastetaan heidän omalla osaamisen lähtötasollaan.

Monet viihtyvät harrastuksessaan useita vuosia ja asettavat itselleen aina haastavampia tehtäviä ja tavoitteita. Osaamista kertyy niin paljon, että sitä on voitava osoittaa muutoinkin kuin läsnäolotodistuksella. Syksyllä 2015 KoL järjesti kansalaisopistoille mahdollisuuden tutustua kansainvälisiin Open Badge -merkkeihin, joita Suomessa käytetään jo useissa oppilaitoksissa ja järjestöissä. Etäluennot ja harjoitukset vakuuttivat monet osallistujat siitä, että tämä tapa on hyvä mahdollisuus tuoda kansalaisopiston opiskelijan oikea osaaminen esille. Merkkejä voi myöntää myös pelkästä osallistumisesta, mutta etäluennoille osallistuneet olivat sitä mieltä, että kansalaisopiston merkkien arvostus on parempi, jos ne alusta alkaen myönnetään osaamisesta. Merkkejä myöntävät organisaatiot voivat itse määritellä myöntämisen kriteerit, prosessit ja tavat.

Wellamo-opisto otti käyttöön Open Badge -merkit

Opiskelijoiden osaamista ei voi arvioida ilman keskeisen sisällön määrittelyä kullakin ainealueella. Wellamo-opisto on laaja alueopisto ja opetuksen yhtenäistämiseksi laadittiin ainekohtaisia runkosuunnitelmia kaikkiin aineisiin, joita on vuosittain opetusohjelmassa. Tavoitteena oli yhtenäistää opetusta eri kunnissa ja antaa opettajille runko omien opetustuntien suunnitteluun. Runkosuunnitelma on tuoteseloste ja myös lupaus opiskelijalle. Monessa aineessa keskeistä sisältöä ei ehdi oppia yhden lyhyen lukuvuoden aikana, vaan tietojen ja taitojen omaksuminen ja harjaantuminen jatkuu useamman vuoden ajan.

Kun runkosuunnitelmat oli laadittu, oli mahdollista määritellä osaamisen taso, joka tarvitaan Taitaja-merkin saamiseksi.  Nimesimme Open Badge -merkin Taitaja-merkiksi, jotta sen luonne tulee paremmin esille. Ainealueiden opettajat laativat myöntämisen kriteerit kullekin merkille. Perusasioiden hallinnan lisäksi tuli olla monipuolisempaa kokemusta ja teknistä osaamista erilaisista tehtävistä ja töistä, eli ainealueesta riippuen taitoa soveltaa ja suunnitella. Esimerkiksi jos puutöissä osaa turvallisesti käyttää koneita ja laitteita, tuntee puulajeja ja liitoksia sekä viimeistelytapoja, mutta on valmistanut ainoastaan leikkuulautoja, ei täytä taitajan kriteereitä.

Keväällä 2017 kaikki Taitaja-merkit olivat opiskelijoiden haettavana. Hakijan tuli olla kuluvana lukuvuotena opiskelijana Wellamo-opistossa, jotta hänen opettajaltaan voitiin pyytää näkemys ainealueen osaamisesta. Kirjallista arviointia ei tarvittu. Ainealueen hallitseva opettaja pystyy havainnoimaan lukuvuoden aikana, suoriutuuko opiskelija itsenäisesti erilaisista tehtävistä ja tunteeko keskeisen termistön. Vaatimustaso ei saa olla liian korkea, koska tämä ei ole ammattitutkinto, vaan aktiivisen harrastajan osaamisen tunnistamista ja tunnustamista Taitaja-merkillä. Tällä ensimmäisellä kerralla kaikki merkkejä hakeneet olivat pitkäaikaisia opiskelijoita, joten arviointi oli hyvin helppoa. Merkin hakulomakkeessa opiskelija arvioi itse omaa osaamistaan suhteessa aineen runkosuunnitelmaan. Lomakkeessa kysyttiin myös, missä ja millä tavoin hän on hankkinut osaamista ja tuonut sitä esille. Hakemukseen oli mahdollista liittää myös kuvia, tekstejä ja äänitallenteita. Kaikille hakeneille myönnettiin Taitaja-merkit.

Vapaa sivistystyö, ammatillisen koulutuksen muutokset ja osaamisen todentaminen

Kansalaisopistoilla on itsenäinen tehtävä järjestää monipuolista koulutusta elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti. Vapaassa sivistystyössä korostuu omaehtoinen oppiminen, yhteisöllisyys ja osallisuus. Yhteiskunta asettaa ajantasaisia koulutustehtäviä myös erillisrahoituksella. Näiden laeissa määriteltyjen tehtävien ohella kansalaisopistolla on merkittävä rooli uusien taitojen oppimisessa ja osaamisen päivittämisessä ilman formaalia arviointia tai tutkintoa. Matalan kynnyksen oppilaitos tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia kehittää taitoja ja osaamista esimerkiksi kulttuuriaineissa, joita ammatillisessa koulutuksessa on leikattu merkittävästi.

Ammatillisessa koulutuksessa tutkinnot suoritetaan näytöillä. Osaamisperusteisuus on riippumaton siitä, miten osaaminen on hankittu. Koulutuksen järjestäjä arvioi, vastaako henkilön osaaminen tutkinnon perusteissa määriteltyjä tavoitteita tai ammattitaitovaatimuksia. Tutkinnot eivät saa olla kokoelma yksittäisiä suorituksia, vaan ammattiin kasvaminen ja ammattietiikka ovat tärkeitä ja edellyttävät riittävää ammatillisten opettajien panosta.

Uudessa tilanteessa korostuvat opiskelijoiden aikaisemmin hankitut tiedot ja taidot, mutta ne on pystyttävä todentamaan. Harrastusperusteisesti hankitun osaamisen tunnistamisen ja hyväksymisen perusteeksi ei riitä osallistumistodistus. Lyhyessä ajassa ei pysty osaamistaan näyttämään, vaan tarvitaan dokumentteja esimerkiksi portfolion ja muun osaamista osoittavan aineiston muodossa. Siksi on tärkeää johdonmukaisesti tallentaa kuvia tai muuta aineistoa myös harrastuksessaan. Elinikäisen oppimisen polulla voi tulla tilanne, jossa dokumentteja tarvitaan.

Open Badge -merkit ovat erinomaisia osaamisen todentamiseen, sillä henkilö itse ja merkin myöntänyt organisaatio ovat jo arvioineet osaamista suhteessa ainealueen perustaitoihin. Sähköinen merkki sisältää myöntämisen kriteerit ja siihen voi myös liittää linkkejä sähköisiin lisäaineistoihin osaamisen todentamiseksi. Opiskelija voi itse dokumentein osoittaa vielä korkeamman tieto- ja taitotasonsa.

Vapaan sivistystyön velvoite oppilaitosten väliseen yhteistyöhön

Jo olemassa olevan koulutustarjonnan laaja hyödyntäminen on yhteiskunnalle kannattavaa. Eri oppilaitosmuodoilla on omat vahvuutensa, jotka kansalaisopistolla ovat monipuolisuus ja erityisesti opintojen saavutettavuus. Monilla paikkakunnilla opetusohjelmasta löytyy ammatillisissa opinnoissa hyödynnettäviä kursseja, jotka täydentävät opintokokonaisuutta ja antavat lisäosaamista itselle mielenkiintoisiin työtehtäviin tähdätessä. Tämä lisäarvo voi olla merkittävä työnhakutilanteessa, vaikka sitä ei olisi suoraan liitetty ammatilliseen tutkintoon, eikä mainittu tutkinnon perusteissa. Ammatillisten oppilaitosten budjettileikkausten seurauksena heidän oma valinnaisten kurssien määrä on vähentynyt ja vaadittu ryhmäkoko suurentunut. On hyödyllistä yhdistää vapaan sivistystyön harrastustavoitteiset ja osaamistaan täydentävät ammatilliset opiskelijat.

Kun oppilaitosten raja-aidat opintojen tunnistamisessa ja tunnustamisessa ovat madaltuneet, ovat opintoneuvojat ja -ohjaajat avainasemassa. Suurilla paikkakunnilla on useita koulutuksen järjestäjiä, ja opolla tulisi olla tietoa kaikkien oppilaitosten opetusohjelmista ja kurssisisällöistä. Tämä lienee suurin haaste järjestelmien täysimääräiseen hyödyntämiseen opintojen henkilökohtaistamisessa. Askel tähän suuntaan on otettu Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omniassa, johon on koottu mm. keskiasteen ammatilliset ja vapaan sivistystyön oppilaitokset. Keskiössä ovat asiakkaat, ja heille pyritään löytämään henkilökohtaiset oppimispolut hyödyntämällä yhtymän koko opetustarjontaa. Kun kaikki oppilaitokset ja muut toiminnat kuuluvat samaan organisaatioon, on helpompi karsia päällekkäisyyksiä ja tarjota harvinaisempia kurssisisältöjä. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan kokemuksia toimintatavoista ja tuloksia opiskelijan näkökulmasta. Opintojen mittaaminen pisteillä, viikoilla tai tunneilla on ollut niin vakiintunut käytäntö, että siirtyminen osaamisperusteisuuteen vaatii paljon kehitystyötä.

Ihana kansalaisopisto – vapaatavoitteista viihtymistä tai opintojen suorittamista inspiroivassa seurassa

Open Bagde -merkkien ja osaamisen kriteerien käyttöönotto on yksi tapa hyödyntää kansalaisopiston tarjoamaa opetusta. Toinen yhtä hyvä tapa on tulla saamaan henkistä pääomaa ja hyvinvointia hyvässä seurassa. Vapaa sivistystyö on yhtä vapaata kuin ennenkin, mutta meidän tulee tarjota tapoja osoittaa harrastuksessa hankittu osaaminen opitun tunnistamiseen ja tunnustamiseen saakka.

Wellamo-opiston Taitaja -merkkien saajista suurin osa oli senioreita, joille merkin arvo oli julkinen osoitus osaamisesta. Se voi vaikuttaa voimakkaasti ja monella tavalla koko elämän alueella. Se rohkaisee ja kannustaa monipuoliseen itsensä kehittämiseen.

Rentouttavaa ja nautinnollista kesää!

Merja Kittelä
Wellamo-opiston suunnittelijaopettaja
OAJ:n aikuiskoulutustyöryhmän jäsen

Kuvat: Wellamo-opisto

Vieraskynässä julkaistaan kansalaisopistokenttää koskevia ajankohtaisia kirjoituksia erilaisista näkökulmista. Voit tarjota palstalle omaa näkökulmaasi sähköpostitse osoitteeseen tiedottaja@kansalaisopistojenliitto.fi.

Päätökset vuoden 2017 vapaan sivistystyön opintosetelihausta ovat viimein valmistuneet. Opintoseteliavustusta myönnettiin kansalaisopistoille, kansanopistoille sekä opintokeskuksille. Kaikkiaan avustusta haettiin noin 6,5 miljoonan euron verran.

Avustusta haki määräaikaan mennessä 155 kansalaisopistoa. Haettu avustusmäärä oli kokonaisuudessaan 2,3 miljoonaa euroa ja merkittävästi suurempi kuin mihin kansalaisopistojen opintoseteliavustuksiin käytettävissä oleva määräraha (noin 1 milj. euroa) riittää. Opetushallituksen käytettävissä olevien määrärahojen puitteissa enemmistölle hakijoista ei voitu myöntää haettua avustusta täysimääräisenä.

Avustuksen käyttöaika alkaa avustuspäätöksen päiväystä seuraavasta päivästä. Muut avustuksen käytön reunaehdot on todettu päätöskirjeessä.

Lisätiedot ja lista avustuksen saajista.

Opintoseteleihin liittyviin kysymyksiin vastaa Opetushallituksessa opetusneuvos Heikki Sederlöf (029 533 1422 / heikki.sederlof@oph.fi).

Tiedote.
Julkaistu: 30.05.2017 klo 10:25
Julkaisija: Kansalaisopistojen liitto KoL

Porvoon kansalaisopiston suomen kielen ryhmä. Etualalla ryhmän opettaja Tanja Kivi ja rehtori Pertti Jääskä.

Suomi 100 –juhlavuoden teema on Yhdessä – Tillsammans. Teema on hyvin valittu. Suomi ja maailma on kansainvälisempi kuin koskaan aiemmin.

Joskus pitää matkustaa kauas, että näkee lähelle. Olen viimeisen parin vuosikymmenen aikana matkustanut sattuneesta syystä noin parikymmentä kertaa Intiaan ja viipynyt näillä reissuilla muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Joka kerta, kun olen palannut takaisin Suomeen ja Porvooseen, niin huomio on kiintynyt muutamaan asiaan. Yksi on se, että täällä on todella hiljaista. Suomalaiset arvostavat hiljaisuutta ja sen huomaa erityisen selvästi kun on täältä poissa. Toinen seikka, joka liittyy edelliseen, on se, että täällä ei tunnu asuvan ketään. Kävelin kerran teollisuusalueelta keskustaan ilman että vastaan käveli yksikään ihminen. Intiassa tämä olisi aivan mahdoton ajatus. Siellä asuu yli miljardi ihmistä, joten siellä väkeä riittää vähän joka kolkkaan. Kolmas seikka, joka kiinnittää huomiota, on ympäristön siisteys. Intiassa, varsinkin suurissa kaupungeissa, ympäristön siisteyteen on vasta nyt alettu kiinnittää huomiota, mutta roskaamista näkee siellä vielä valitettavan paljon.

Suomalaiset osaavat siis olla hiljaa. Tämä on toisaalta hyvä, toisaalta vähän huonokin asia. Hiljaisuus esim. retriitissä voi olla hyvinkin puhutteleva ja syvällinen kokemus, mutta jos toisaalta ei osaa puhua ja purkaa tunteitaan rakentavalla tavalla, tämä voi johtaa pahoihin seurauksiin, esim. väkivaltaan itseä tai muita kohtaan.

Olemme eristäytyvää ja työkeskeistä kansaa. Ei liene sattuma, että juuri suomalaiset ovat hakeutuneet tähän Euroopan perimmäiseen kolkkaan. Täällä on näihin päiviin saakka saanut olla itsekseen ja tehdä kovasti töitä. Tämä henkinen perimä vaikuttaa varmasti myös siihen, miten suhtaudumme muihin tänne tuleviin. Monesti ensimmäinen reaktio on edelleen se, että kun mies aikoinaan rakensi taloaan joen varrelle ja ylävirralta tuli lastu, niin hän tuumasi: ”Taidan muuttaa muualle, täällä alkaa olla tungosta”.

Me suomalaiset olemme tehneet uskomattoman suuren työn rakentaessamme omaa hyvinvointivaltiotamme. Sen seurauksena meillä on lähes maailman parhaiten toimiva yhteiskunta, elinkelpoinen ympäristö ja huippuhyvä koulutusjärjestelmä. Kansalaisopisto olisi loistava myyntituote mihin päin maailmaa hyvänsä. Kukahan ryhtyisi tuotteistamaan?

Mitä sieltä Intiasta voisi sitten tuoda Suomeen? Jos voisin toisin lämpimän, valoisan hymyn. Toisin sen, että vieras ihminen otetaan vastaan kuin hän kuuluisi kotiväkeen. Toisin sen, että muita ihmisiä autetaan automaattisesti ilman mitään virallisia organisaatioita.

Lyhyesti sanottuna paras lahja 100-vuotiaalle Suomelle on lisää myötätuntoa kaikkia ihmisiä kohtaan, olivatpa he minkävärisiä tahansa, tulivatpa he mistä tahansa ja puhuivatpa he mitä kieltä tahansa. Myötätunnon myötä meillä kaikilla on toivo paremmasta maailmasta, jonne me kaikki ainutlaatuiset ja erilaiset ihmiset sovimme olemaan keskenämme.

Pertti Jääskä
Porvoon kansalaisopiston rehtori
KoL:n hallituksen jäsen

Kuva: Kaj Liljalehto

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!

Presidentti Tarja Halonen kannustaa kansalaisopistoja liputtamaan rohkeasti kädentaitojen puolesta. Kuva: Presidentti Tarja Halosen toimisto / Lasse Keltto

Presidentti Tarja Halonen kannustaa kansalaisopistoja liputtamaan rohkeasti kädentaitojen puolesta.  Yhteiskunnan ilmapiiri suosii nyt arkitöiden osaamista.  Se on kestävän kehityksen mukaista.

Presidentti Tarja Halonen katselee nimeään kantavan säätiön tiloista lapsuutensa ja nuoruutensa maisemia Helsingin Kalliossa. Ikkunalaudalla ojentelevat hyvin suihkutetut orkideat seuranaan kipsinen kansalaisoikeusjohtaja Mahatma Gandhi.

Halonen oppi jo nuorena, että asioihin on tartuttava.

– Työläisperheessä oli selvää, että myös itse piti oppia. Urheilu ja kulttuuri ovat asioita, joita työväenliikkeessä tehtiin itse. Oli suurta juhlaa, jos pääsi käymään teatterissa ja oopperassa Pitkänsillan eteläpuolella. Eipä silti, Helsingin kaupunginteatteri on taustaltaan työväenteatteri kuten useimmat vastaavista. Raja vapaan kulttuuritoiminnan ja ammatillisen välillähän on oikeastaan siinä, että onko varaa maksaa vai pitääkö tehdä muutoin!

Kädentaidoissa Halosen oma tekeminen alkoi virkkuukoukulla.

– Kummitäti opetti ennen koulua virkkaamaan patalapun, joka meni hänen kritiikistään läpi.  Se oli vielä tavallista vaikeampi, se aloitettiin keskeltä ja sitten tehtiin neliö.  Olen patalappua vieläkin ihaillut, sillä äitihän ei sitä käyttänyt ja se on tallella.

Ompelun alkeet hän oppi koulun lisäksi kesälomilla maalla äitinsä ystävättären perheessä.

– Rouva oli ompelija ammatiltaan, ja opin siinä pikkuapulaisena vaatteen yliluottelua ja ”sisätöitä”. Silloinhan pidettiin itsestään selvänä että lapset auttoivat aikuisia askareissa.

Tarja Halonen

• Syntynyt 1943 Helsingissä
• Eduskunnan jäsen 1979–2000
• Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1977–1996
• Suomen Setlementtiliiton pj 1989–1995
• Tasavallan presidentti 2000–2012
• Useita kansainvälisiä korkean tason luottamustehtäviä YK:ssa presidenttikaudella ja sen jälkeen, (www.presidenthalonen.fi)

Käsityötä arkeen ja juhlaan

Käsityön ja perinteen arvostus tuli mieleenpainuvasti esiin Linnan juhlissa vuonna 2001. Kaunis rautakautinen muinaispuku oli tasavallan presidentin oma toivomus, jonka Kansallispukuneuvosto illan emännälle toteutti.

Kädentaitojen vaaliminen on Halosen mukaan vapaan sivistystyön vahvuus.

– Näitä arkeen kuuluvia, kestävän kehityksen mukaisia taitoja saisi olla enemmän, mutta koulussa luonnontieteet, matematiikka ja tekniikka valtaavat alaa.  Meillä on kuitenkin yhteiskunnassa henki, että kädentaidot ovat hyviä asioita. Tiedekin tukee käsitystä, että me kädelliset apinat eli ihmiset tarvitsemme käden ja aivojen välistä yhteistyötä kehittyäksemme. Tätä pitäisi nyt käyttää hyväksi monilla eri tavoilla.

Presidentin taideharrastukset, maalaus ja kuvanveisto, pohjaavat nekin lapsuuteen. Alakoululaisen lahjakkuus ei jäänyt opettajalta huomaamatta.

– Kallion kansakoulun opettaja Maija Kahri teki silloin kollegoidensa kanssa ympäristöopin kirjaa. Tekivät sitä itse, oltiinhan sodanjälkeisessä köyhässä Suomessa. Minä olin niitä, jotka piirsivät kirjan kuvituksen ja sain tehdä sitä kaikki tunnit, opetusta toki kuunnellen. Tästä minulle onkin jäänyt paha tapa piirtää kaikki kokoukset!

Yhteiskunta ja kulttuuri käsi kädessä

1970-luku oli vapaan sivistystyön voimakkaan kasvun aikaa.  50- ja 60-luku olivat luoneet nuorisokulttuurin.  Nyt YK, kehitysyhteistyö  ja vähemmistöliikkeet avarsivat maailmankuvaa.

Halonen kiersi SAK:n juristina työväen- ja kansalaisopistoissa opettamassa luottamusmiehille työehtojen yleissitovuutta ja uutta lakia. Vuonna 1974 hän aloitti UNESCO -taustastaan tunnetun pääministeri Kalevi Sorsan eduskuntasihteerinä.  Alettiin puhua elinikäisestä oppimisesta.

– Sosialidemokraattisessa liikkeessä kulttuuria pidettiin tavattoman tärkeänä. Oli Ylioppilasteatteri, Arvo Salo ja Lapualaisooppera. Puolittain vitsinä sanoimme, että Suomen politiikka imaisi Kalevi Sorsan niin täysin, että pilattiin mahdollisuus saada UNESCO:on suomalaistaustainen pääsihteeri.  Yhteiskunta oli laajasti hyvin kulttuurinen.  On muistettava, että siinä oli sota takana ja kaikki olivat onnellisia, että oli rauha.

Vuonna 1979 Tarja Halonen valittiin eduskuntaan. Tytär Anna oli puolivuotias.  Perhe hankki puutarhamökin, jonka hoitoa ”aito asvalttikukka” opetteli Siirtolapuutarhaliiton ohjeista ja perhelehtien jutuista. Muut harrastukset kuvien tekoa lukuun ottamatta saivat ruuhkavuosina väistyä. Viron kielen opinnotkin tulivat paljon myöhemmin.

– 1970-luku ei ollut sukupuolten tasa-arvon kannalta otollista aikaa. Olin vielä kansanedustajana ja myöhemmin ministerinä yksinhuoltaja, niin hyvä kun tunnit vuorokaudessa riittivät. Ulkopuoliset eivät aina ymmärrä, kuinka tiukalla aika on, jos on politiikassa täysipäiväisesti ja samalla hoitaa kodin. Tytärkin siinä oppi olemaan kiltisti kokouksissa.

”Setlementti-ihminen”

Vuonna 1989, Harri Holkerin hallituksen sosiaali- ja terveysministeri ja sittemmin oikeusministeri Tarja Halonen pyydettiin Suomen Setlementtiliiton puheenjohtajaksi. Kansalaisjärjestöaktiivi ja Helsingin kaupunginvaltuutettu oppi tuntemaan maan setlementtiyhdistykset ja niiden ylläpitämät parikymmentä kansalaisopistoa samaan aikaan kun toimi näkyvästi Euroopan neuvostossa.

– Ystävät saivat houkuteltua mukaan, vaikka olin kiireinen. Setlementtien toiminta oli tuolloin opiskelupainotteista, josta jotkut sanoivat että keskiluokka harrastaa. Minusta kaikki luokat saavat harrastaa ja oppia. Meillä Suomessa, vaikka olemme Pohjoismaa, kansakunta vaurastui myöhään ja näin sukupolvien väliset koulutus- ja kulttuurierot ovat olleet isoja. Sen oivallisena pehmentäjänä on ollut vapaa sivistystyö, Halonen toteaa.

90-luvun talouskriisissä setlementit ottivat vauhtia liikkeen alkuajoilta. Setlementtiliitto muun muassa aloitti kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tuotannon. Halonen kehuu liiton herkkäkorvaisuutta kuulla ajan tarpeita ja omaksua uusia toimintamalleja.

– Maahanmuuttajien integroimisessa on tehty loistavaa työtä. Esimerkiksi Lahden Harjulassa oli suuremmitta metelittä kutsuttu maahanmuuttajanaisia tekemään yhdessä ruokaa.  Vähitellen myös suomalaisia tuli mukaan. Näin on tavoitettu perheenäitejä ja isoäitejä, jotka eivät muuten saisi kieliopetusta ja ystäviä. Puolitutussa ympäristössä on sitten voitu oppia vaikka käsitöitä, voimistella ja tanssia, ja avata polkuja yhteiskuntaan.

Halonen ei saarnaa eikä teoretisoi ihmisoikeuksilla, mutta sanoo toivovansa, että pinnalta katsoen mukavan tekemisen vakava merkitys ymmärretään.

Evästys 100-vuotiaalle

Tarja Halosella oli presidenttikaudellaan lukuisia YK:n, sen alajärjestöjen ja muiden kansainvälisten hankkeiden korkean tason luottamustehtäviä.  Tämä työ jatkuu. Miten presidentti kommentoi sanontaa, jonka mukaan olemme kansakuntana sellainen, millaisten arjen arvojen keskellä olemme kasvaneet?

– Uskon vakaasti että olemme demokraatteja. Haluamme, että poliittinen valtakirja päättäjille tulee kansan kautta. Olen sanonut vähän kipakasti, että kansa saa juuri niin hyvät päättäjät kuin se ansaitsee, koska vapaassa maassa he ovat ne valinneet.  On tärkeää jatkuvasti huolehtia kansan sivistystasosta, koska se takaa myös hyvät johtajat.

– Tietysti suomalaisilla on vähän sama vika kuin muillakin että mielellään oltaisiin avuliaita, demokraattisia ja kulturelleja valitsemiensa edustajien välityksellä. Mutta itse asiassa ne ovat arvoja, joita ei voi toteuttaa vain valitsemalla edustajat vaan pitää olla ”itse kans”. Sen vuoksi on hyvä muistuttaa, että meidän arkinen elämä on arvojemme peili.

Kansakunnan peilistä Halonen tarkkailee erityisesti kahta asiaa: suhtautumista ihmisoikeuksiin ja kestävään kehitykseen. Näihin hän vaikuttaa kotimaassa säätiönsä ja WWF:n kautta sekä käydessään puhumassa erilaisille yleisöille. Haastattelua seuraavana päivänä vuorossa olivat Martat.

– Pohjoismaalaisina meillä on se etu, että olemme tottuneet yhteisölliseen tekemiseen ja sukupolvien väliseen yhteistyöhön koulutus- ja eläkejärjestelmien sekä sosiaaliturvan rakentamisessa. Olemme tienneet vuosikymmenien ajan, että kaikki se mihin me uhraamme varoja ei ole meille vaan tuleville sukupolville.

Tulevan ilmastomuutoksen oloissakin suomalaisilla on etuoikeutettu asema. Silti meidän on jatkuvasti löydettävä uusia keinoja säästää ja elää paremmin ja terveellisemmin. Halosen mukaan se alkaa arjesta; vaatteiden, ruuan ja teknologian kulutuksesta.

– Ei tarvitse ryhtyä vegaaniksi, mutta voi vähentää lihapäivien määrää. Sanon usein nuorille, että useimmat heistä elävät sellaisessa yltäkylläisyydessä, jota heidän isovanhempansa eivät osanneet edes kuvitella.  Joskus kyllä tulee hauskoja juttuja, kun lapsenlapsi kysyy, että mummi onks totta, ettei teillä ollut edes telkkaa, ja minä vastaan, että totta on, ja radiokin hankittiin vasta yleislakon aikaan.

Elämä kantaa

Itselleen erityisen merkitykselliseksi Halonen mainitsee YK:n pääsihteerin asettaman neuvonantajaryhmän jäsenyyden Every woman, every child- hankkeessa.  Hanke luo globaalia naisten, nuorten ja lasten terveyden strategiaa.

– Meillä on todisteita siitä, että köyhätkin maat voivat nostaa kansan hyvinvointia kouluttamalla tyttöjä ja naisia ja antamalla heille samanlaiset mahdollisuudet kuin pojille ja miehille. Pohjoismaat ovat hyvä esimerkki siitä, että ei tarvitse valita kilpailukyvyn ja tasa-arvon välillä.

Halonen varottaa väheksymästä kansainvälisen sopimisen merkitystä.

– Jos on pelkästään uutisten varassa, luulisi että maailma elää koko ajan sotatilassa. Tosiasiassa samat, riitelevät osapuolet ovat voineet tehdä ilmastosopimuksen ja laajemmat kestävän kehityksen periaatteet. Emme me voi odottaa, että sodat ovat loppuneet ja että kaikki on hyvin, ennen kuin voi rakentaa kestävää kehitystä.

– Ja päinvastoin kuin jotkut sanovat julkisuudessa, ei näitä sääntöjä ole tehty jossain sunnuntain kahvipöydässä vaan kyllä ne oli sodanjälkeisen Euroopan kaiken nähneet poliittiset johtajat, jotka totesivat että mennyt ei saa toistua.

Halonen on haastattelua tehtäessä arvokeskustelun harjalla otettuaan kantaa turvapaikanhakijoiden pakkopalautuksiin. Hän luottaa nuoriin ja kannustaa heitä tulevaisuuden tekoihin. Mikä viesti hänellä on ikääntyville kansalaisopisto-opiskelijoille? Vastaus on ilkikurinen:

– Pitää pysyä aktiivisesti hengissä. Ei me jäädä koskaan eläkkeelle elämästä. Kannattaa pysyä kunnossa hengen ja ruumiin puolesta ja olla aktiivinen kansalainen. Minusta tuntuu, että meidän tärkein viesti nuorille tulee sanattomana, kun he huomaavat, että tuokin on lähes ikäloppu ja noin hyvin menee.

– Eli annetaan kokonaiskuva siitä, että elämä kantaa, presidentti selventää ja ilahtuu saamistaan Kansalaisopistojen liiton retkipulloista:

– Tarvitsen näitä vatsatanssissa!

Teksti: Sirkku Määttä
Kuva: Presidentti Tarja Halosen toimisto

Kansalaisopistot ovat kaikille avoimia oppilaitoksia, joissa voi oppia uusia tietoja ja taitoja. Kädentaitojen kurssit säilyttävät suosionsa vuodesta toiseen ja kattavat kansalaisopistojen kursssitarjonnasta miltei neljäsosan. Yleisiä kurssiaiheita ovat erilaiset kudonta- ja ompelutyöt sekä puu- ja entisöintityöt. Kansalaisopistot edistävät kestävän kehityksen arvoja ylläpitäen ja kehittäen paikallista kulttuuria ja vaalien kulttuuriperintöämme. Yhteiskunnan trendit heijastuvat myös usein kansalaisopiston kurssitarjontaan ja esimerkiksi kierrätysmateriaalien käyttö on kasvattanut suosiotaan viime vuosina.

Juttusarjassa koulutuksen ja yhteiskunnan vaikuttajat puhuvat omista kokemuksistaan ja käsityksistään kansalaisopistojen merkityksestä ja arvoista. Helmikuussa haastatteluvuorossa oli Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen. Sarjan kolmas osa ilmestyy syksyllä.

Oletko oppimisen risteyskohdassa? Taitotuunaajat ja Oppimisen olohuone auttavat sinua etsimään oppimisellesi uutta suuntaa.

Pulppuava kikatus kiirii ovenraosta.

–Nyt on mun vuoro voittaa! Olen nopeampi kuin sinä!

Yrttitee höyryää mukissa.

Klik! Yksi ennakkoluulolukoista napsahtaa auki. Matematiikan todelliset haasteet ovat kiinnostavia bonustehtäviä pelirevanssia odottavalle aikuisopiskelijalle.

Oppimisen olohuone on aikuisten oppimistaitojen treenisali

Erilaisten oppijoiden liitto ry on valtakunnallinen järjestö, joka tukee, auttaa ja neuvoo oppimisvaikeuksissa sekä kouluttaa ammattilaisia. Oppimisvaikeudet ovat yleisiä. Jopa joka viidennellä suomalaisella on jonkinlaisia oppimisvaikeuksia. Vaikeudet voivat ilmetä hitaana lukemisena, kirjoittamisen kankeutena sekä yleisesti matematiikassa tai digiosaamisessa.

Erilaisten oppijoiden liiton hallinnoima Taitotuunaajat ESR-hankkeen Oppimisen olohuone on räätälöity aikuisille. He voivat tulla omalla ajallaan työstämään omia perustaitojaan yhdessä kokemusosaajien kanssa, jotka toimivat ohjaavina opettajina.

Oppimisvaikeuksisten aikuisten on tärkeää saada osaamisen ja onnistumisen elämyksiä. Rakentavan palautteen antaminen ja vastaanottaminen omasta suorituksesta kasvattaa luottamusta omaan osaamiseen. Aikuiset ovat kehittäneet oppimisvaikeuksia kompensoivia menetelmiä sekä tietoisesti että tiedostamatta. Oppimisen olohuoneessa osallistujat valjastavat jo osaamiaan ”selviytymiskeinoja” käyttöönsä tiedostetummin. He työstävät niistä itselleen toimintamalleja ja prosesseja, joita he voivat tarvittaessa käyttää opinnoissa, töissä ja arjessaan.

Oman osaamisen dissaaminen kielletty

Kansalaisopistojen kurssitarjonta on laajaa ja laadukasta. Sitä värittää reipas tekemisen meininki. Samalla myönteisellä otteella Oppimisen olohuoneessa nostetaan kissa pöydälle ja puhutaan oppimisongelmista sekä niiden aiheuttamasta haitasta ja lisävaivasta. Ne eivät kuitenkaan kelpaa tekosyyksi olla oppimatta asioita.

Oppimisen olohuoneessa on yksi perussääntö: omaa osaamista ei saa väheksyä. Erilaisen oppijan opin polku voi olla työläämpi ja enemmän vaivaa vaativa kuin henkilön, jolla ei ole oppimisvaikeuksia, mutta yhtä arvokas. Oppimisen olohuoneessa ohjataan ja kannustetaan aikuisia luottamaan omaan osaamiseensa ja tuetaan itsetuntoa haasteiden edessä.

Erilaiset oppijat käyttävät opinnoissaan apuna digitaalisia, oppimista helpottavia apuvälineitä. Niiden käyttö ei ole huijaamista eivätkä ne muuta oppimisprosessin perusteita. Älypuhelinten ja tietokoneiden applikaatiot lieventävät myös käyttäjien digikammoa.

Kansalasiopistojen kurssitoimintaa ja Oppimisen olohuonetta yhdistää vapaaehtoisuus ja oppijoiden oma motivaatio. Kansalaisopistojen kurssit tarjoavat erilaisille oppijoille myönteisiä osaamisen ja oppimisen makupaloja. Ne kannustavat harrastusten pariin. Onnistumisen kokemukset toimivat myös innoittajina systemaattisempaan opiskeluun ja työelämään.

Yhteistyöllä ja lujalla itsetunnolla kohti osaamista

Taitotuunaajat on valtakunnallinen ESR-hanke, jonka tavoitteena on tehdä Oppimisen olohuoneesta helposti versioitava toimintamalli, joka voi kehittää oppimisvaikeuksisten aikuisten heikkoja perustaitoja. Lähtökohtana on yksilöllinen ohjaus, jonka versioita testataan Oppimisen olohuoneessa. Yhteistyökumppaneiden kanssa etsitään tarvelähtöisesti eri sovellusvaihtoehtoja. Kansalaisopistojen liitto on yksi hankkeen yhteistyökumppaneista.

Ensi syyskuussa Taitotuunaajat toteuttavat ensimmäiset koulutus- ja kehitystyöpajat yhteistyökumppaneille. Työpajoissa tutustutaan Oppimisen olohuoneen lähtökohtiin ja aloitetaan yhdessä osallistujien kanssa heidän tarpeisiinsa sopivien Oppimisen olohuoneen sovellusten kehittäminen.

Oppimisen olohuone toimii Helsingin Kaisaniemessä, Erilaisten oppijoiden liiton tiloissa. Oppimisen olohuone on avoinna koko kevään tiistaisin ja torstaisin kello 14.00-16.00, tiistaihin 20. kesäkuuta asti.

Pasi Sarsama
ohjaava opettaja
pasi.sarsama@erilaistenoppijoidenliitto.fi / 050 371 8625

Heli Turja
projektipäällikkö
heli.turja@erilaistenoppijoidenliitto.fi / 050 453 4299

Erilaisten oppijoiden liiton Facebook-sivut

Kuva: Pixabay

Vieraskynässä julkaistaan kansalaisopistokenttää koskevia ajankohtaisia kirjoituksia erilaisista näkökulmista. Voit tarjota palstalle omaa näkökulmaasi sähköpostitse osoitteeseen tiedottaja@kansalaisopistojenliitto.fi.

Kansalaisopistojen liitto on liittynyt mukaan Syrjinnästä vapaa alue -kampanjaan. Syrjinnästä vapaaksi alueeksi julistautuminen merkitsee syrjinnän vastustamista, siihen puuttumista sekä ihmisten yhdenvertaisuuden tunnustamista. Julistautuminen on myös merkki työntekijöille, työnhakijoille ja opiskelijoille siitä, että organisaatio toivottaa kaikki ihmiset tervetulleiksi riippumatta sukupuolesta, iästä, etnisestä taustasta, uskonnosta tai vakaumuksesta, mielipiteestä, terveydentilasta, vammaisuudesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta.

Moni kansalaisopisto on jo ehtinyt mukaan kampanjaan. KoL haastaa mukaan kampanjaan loputkin kansalaisopistot ympäri maan. Syrjinnästä vapaaksi alueeksi julistautuva organisaatio täyttää julistautumislomakkeen internetissä ja saa sitä vastaan Syrjinnästä vapaa alue -merkin, joka tulee laittaa näkyvälle paikalle organisaation tiloissa (esimerkiksi kahvihuone, tehdashalli, nuorisotalon tai koulun aula, liikuntapaikan seinät tai nettisivu jne.). Kampanjan idea on tehdä sitoutuminen yhdenvertaisuuteen näkyväksi sillä syrjinnän vastaiset ohjeet ja strategiat jäävät liian usein kirjahyllyjen ja työpöytien paperikasojen uumeniin.

Myös tapahtuma voidaan julistaa syrjinnästä vapaaksi alueeksi. Vain mielikuvitus on rajana, kun suunnitellaan kuinka kampanjan teemoja käsitellään tapahtuman aikana.

Kampanjaa toteuttavat yhteistyössä oikeusministeriön kanssa Ihmisoikeusliitto ry., Nuorisoyhteistyö Allianssi, Seta ry., Suomen Monikulttuurinen Liikuntaliitto ry Fimu ry., Vammaisfoorumi ry.

Lisätietoa ja ohjeet syrjinnästä vapaaksi alueeksi julistautumisesta löytyvät täältä.

Opetushallitus valmistelee parhaillaan Aikuisten perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita.

26.4.2017 julkaistu luonnos on nyt luettavissa osoitteessa www.oph.fi/aipe2018. Luonnos on tarkoitettu paikallisen opetussuunnitelmatyön tueksi.

Tavoitteena on, että opetussuunnitelman perusteet olisivat valmiit kevään 2017 aikana ja että perusteiden mukaan laaditut aikuisten perusopetuksen opetussuunnitelmat otetaan käyttöön 1.1.2018 lukien.

Syksy on jo käsillä, mutta vielä ehdit mukaan! Lue lisää alta ja tilaa opistoon maksuton roll-up.

—

Mistä uusia opiskelijoita? Kuinka esitellä opiston toimintaa kuntalaisille? Markkinointi opiston seinien ulkopuolella ei ole ollut koskaan näin helppoa! Lähde mukaan, kun vuonna 2017 POP-UP-kansalaisopistot tuovat kokeilukulttuurin hengessä esimerkkejä opiston toiminnasta sekä kursseja ja luentoja uusiin paikkoihin! Tarjolla on myös uusia materiaaleja ja ideoita mahdollisesti jo tutun konseptin piristämiseen. Kansalaisopistojen liitto tarjoaa POP-UP-kansalaisopistoille yhtenäisen visuaalisen ilmeen, markkinointiapua ja tiedotusmateriaalia sekä ideoita suunnitteluun.

POP-UP-kansalaisopistot voivat tuoda kansalaisopistotoimintaa esimerkiksi:

• toreille, markkinoille
• ostoskeskuksiin
• palvelutaloihin
• kouluihin
• sairaaloihin
• vankiloihin


POP-UP-kansalaisopisto-teeman alla voi järjestää mitä tahansa opistoa esittelevää toimintaa, joka tapahtuu opiston seinien ulkopuolella. Erityisesti rohkaisemme kokeilemaan perinteisten esittelypisteiden lisäksi opiston toiminnan tuomista mahdollisesti uusin keinoin uusiin paikkoihin. Ohikulkijan tai osallistujan kannalta mielekkäintä on, jos hän pääsee itse tekemään tai kokemaan.

POP-UP-kansalaisopistossa järjestettävä toiminta voisi olla esimerkiksi:

• tuolijoogaa tai rentoutushetki kauppakeskuksessa ihmisten matkustaessa töistä kotiin
• kokonainen kurssi esimerkiksi sairaalassa tai vankilassa asukkaiden toiveiden perusteella
• työpaja, jossa valmistetaan tietyllä tekniikalla joulukortteja palvelutalojen asukkaille
• opi turistiespanjan alkeet 5 minuutissa -oppitunti
• ”Haasta opisto löytämään itsellesi uusi harrastus syksyksi”-klinikka
• 10 minuutin miniluentoja mielenkiintoisista aiheista
• alueen työpaikoille tarjottava minikurssi vaikkapa työhyvinvointipäivän ohjelmaksi
• yhden päivän valokuvanäyttely palvelutalossa / juna-asemalla / lukion aulassa / jne.
• esittelypiste, jossa neulotaan valtava kaulaliina koristamaan opiston porraskaiteita
• ….ihan mitä opisto itse haluaa, vain taivas on rajana!


POP-UP-kansalaisopiston voi toteuttaa jo kevään tai kesän aikana, mutta ajatus kannattaa pitää mielessä erityisesti syksyn kalenteria ja kurssimarkkinointia suunniteltaessa. Olisiko tässä oiva keino jalkautua ympäri toiminta-aluetta syksyn kurssi-ilmoittautumisten alkaessa? Ideoikaa henkilökunnan kanssa yhdessä: mihin juuri teidän olisi luontevinta pistää pystyyn POP-UP-kansalaisopisto tunniksi, päiväksi, kahdeksi tai vaikka viikoksi, ja mitä siellä tapahtuisi?

Kuinka voimme lähteä mukaan? Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?

KoL tarjoaa POP-UP-kansalaisopistoja toteuttaville opistoille yhteiseen visuaaliseen ilmeeseen perustuvaa mainosmateriaalia. Myös KoL:n normaalit maksuttomat, lainattavat ja myynnissä olevat jäsentuotteet ovat opistojen käytettävissä. POP-UP-kansalaisopistokampanja on suunnattu KoL:n jäsenopistoille.

Lähetämme kaikille mukaan lähteville opistoille täysin maksutta ja postikuluitta POP-UP-kansalaisopisto-aiheisen roll-upin (toimitusaika painosta noin 2-3 viikkoa), joka jää opiston käyttöön myös myöhemmiksi vuosiksi. Lisäksi toimitamme tekstinkäsittelyohjelmalla muokattavissa olevan POP-UP-kansalaisopistoesitteen, jonka kääntöpuolelle opisto voi halutessaan lisätä tietoa opistosta ja tulostaa esitteitä tarvitsemansa määrän. Käytettävissänne on myös KoL:n laatima uutistekstipohja, jonka opisto voi oman tapahtuman tietonsa lisättyään ja vapaasti muokattuaan lähettää esimerkiksi paikallislehtiin ja/tai -radioihin tai esimerkiksi käyttää hyödyksi omia uutisia kirjoittaessaan.

KoL:n jäsentuotevalikoima kannattaa kurkata läpi tilaisuutta suunnitellessa. Esimerkiksi telttakatoksesta, pöydästä tai ulkolipusta voi olla iloa POP-UP-kansalaisopiston pystyttämisessä. Kansalaisopistot.fi-logolla varustetut kangaskassit, kerhopullot ja taskulamput ovat oivia kilpailu- ja arvontapalkintoja. Tai tilaisitteko t-paidat kaikille POP-UP-kansalaisopistoon osallistuville henkilökunnan jäsenille?

Tilaa maksuton roll-up (toimitusaika painosta noin 2-3 viikkoa) ja ilmoita opiston kiinnostuksesta alla olevaan sähköpostiosoitteeseen. Ilmoitathan viestissäsi toimitusosoitteen lähetyksen toimitusta varten sekä puhelinnumeron. Tervetuloa mukaan!

Lisätiedot, yhteydenotot ja roll-up-tilaukset:
Projekti- ja viestintäkoordinaattori Lauramaija ‘Lauris’ Hurme
lauramaija.hurme@kansalaisopistojenliitto.fi / 040 442 8621

Miten kansalaisopistossa hankittu osaaminen voitaisiin tehdä entistä näkyvämmäksi? Mitä osaamisperustaisuudella oikeastaan tarkoitetaan?

Järjestämme kansalaisopistoille teemapäivän osaamisperustaisuudesta Helsingissä 19. toukokuuta. Tilaisuus on tarkoitettu kaikille kansalaisopistoissa työskenteleville, joita aihe kiinnostaa (kurssisuunnittelusta vastaavat, oppilaitosjohto, opetushenkilöstö).

Teemapäivästä saat sytykkeitä uudenlaiseen ajatteluun ja työsi kehittämiseen. Päivän aikana osaamisperustaisuutta lähestytään useasta eri suunnasta. Opetusneuvos Petri Haltia (OKM) avaa asiaa laajasti koulutusjärjestelmän näkökulmasta, jonka jälkeen aihetta lähestytään ammatillisen koulutuksen kontekstista käsin. Millaisia siltoja ammatillisen koulutuksen osaamisperustaisuudesta voidaan rakentaa vapaaseen sivistystyöhön?

Entä mitä tarkoitetaan perustason osaamisella? Tätä kysymystä käsittelee osaamisperustaisuutta paljon työssään pohtinut apulaisrehtori Olli Ruohomäki (Petäjä-opisto).

Opistolle oma osaamismerkki?

Entä osaamisen näkyväksi tekeminen? Teemapäivässä tarjoamme kättä pidempää kansalaisopistojen digitaalisten osaamismerkkien suunnittelutyön tueksi. Suunnittelijaopettaja Merja Kittelä esittelee Wellamo-opiston jalostamaa Taitaja-merkkiä ja toimitusjohtaja Eric Rousselle (Discendum Oy) vie osaamismerkkiajattelua taas muutaman askelen pidemmälle kysyessään, miten yksittäisistä merkkijärjestelmistä päästään kohti kansallisia ekosysteemejä. Lopuksi on varattu aikaa keskustelulle ja opiston oman merkkijärjestelmän luonnostelulle pienryhmissä.

Päivän koko ohjelma

Tilaisuus on maksuton ja se järjestetään Helsingin yrittäjänaisten salissa osoitteessa Uudenmaankatu 23 A, Helsinki. Ilmoittautumalla on mahdollista seurata tilaisuutta myös etäyhteyden kautta. Seminaari päättyy noin klo 15.30.

Ilmoittautuminen:
Nettilomakkeen kautta viimeistään keskiviikkona 17. toukokuuta (myös etäosallistuminen on mahdollista).

Lisätiedot:
Hallintokoordinaattori Viljami Wiirilinna
viljami.wiirilinna@kansalaisopistojenliitto.fi / 040 455 7276